POR­VOO Ak­ti­a­sää­ti­ön Por­voon vuo­den tai­des­ti­pen­di, 12 000 eu­roa, myön­net­tiin tai­tei­li­ja-suun­nit­te­li­ja Mil­la Vaah­te­ral­le.

Por­voo­lai­nen Vaah­te­ra vas­taa­not­ti pal­kin­non Van­has­sa Ap­teek­ki­ta­los­sa.

– Käy­tän­nös­sä elä­mä­ni Por­voos­sa näyt­täy­tyy ar­ki­se­na: vien pol­ku­pyö­räl­lä poi­kia päi­vä­hoi­toon ja kou­luun. Sa­mal­la olem­me pyr­ki­neet jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti vai­kut­ta­maan yh­teis­kun­taan tai­teel­li­sen työn kaut­ta. Sik­si tun­tuu to­del­la tär­ke­äl­tä ja myös odot­ta­mat­to­mal­ta, et­tä työ­ni huo­ma­taan. Täl­lai­sen tun­nus­tuk­sen saa­mi­nen on suu­ri kun­nia, Vaah­te­ra sa­noi.

Huo­ne­ka­lu­suun­nit­te­lun tai­teen mais­te­rik­si val­mis­tu­nut Vaah­te­ra tun­ne­taan la­sia ja mes­sin­kiä yh­dis­tä­vis­tä te­ok­sis­taan, jois­sa kä­si­tel­lään muun mu­as­sa ke­hon­ku­vaa, sek­su­aa­li­suut­ta ja in­tui­ti­o­ta. Hän val­mis­taa va­lai­si­mia, mo­bi­lei­ta ja sta­bi­lei­ta.

Vaah­te­ran töi­tä on esi­tel­ty kan­sain­vä­li­ses­ti mu­se­ois­sa ja gal­le­ri­ois­sa. Par­hail­laan hä­nen te­ok­si­aan on esil­lä Suo­men La­si­mu­se­os­sa, ja hä­nen suun­nit­te­le­maan­sa At­las Light -va­lai­sin­ko­ko­nai­suut­ta ri­pus­te­taan Suo­men Kan­sal­lis­mu­se­oon.

Vaahtera muutti Porvooseen kolme vuotta sitten kaupungin kauneuden vuoksi. – Täällä on kauneutta ihan kaikkialla, myös odottamattomissa paikoissa

Merja Forsman

Vaah­te­ra ha­lu­aa el­vyt­tää la­sin­pu­hal­lu­sa­laa ja edis­tää tai­de­kä­si­työn nou­sua

Kul­ta- ja ho­pe­a­sep­pä­van­hem­pien per­hee­seen syn­ty­nyt Vaah­te­ra leik­ki jo pie­ne­nä äi­tin­sä ko­ru­ki­vil­lä ja ti­man­teil­la.

– Ko­ru­suun­nit­te­li­jaa mi­nus­ta ei tul­lut, mut­ta teen koko huo­neen ko­koi­sia ko­ru­ja. Se on mi­nul­le oi­kea mit­ta­kaa­va, hän ker­too.

Vaah­te­ra ker­too la­sin ole­van hä­nel­le suu­ri in­to­hi­mo kuin ko­ru­ki­viä ja ti­mant­te­ja.

– Lasi on ol­lut ai­na mi­nul­le ob­ses­sio. Kuin ou­to ra­kas­ta­ja, joka ei jätä mi­nua rau­haan, jota ai­na miet­tii. Heti kun saan vä­hän­kin ra­haa, käy­tän sen la­siin ja kul­je­tan sen kuin tont­tu työ­pa­jaa­ni kel­la­riin. Sin­ne ke­rään aar­tei­ta­ni, hän ker­too.

La­si­o­sat hän pu­hal­lut­taa Nuu­ta­jär­vel­lä sa­mal­la työl­lis­tä­en sekä nuo­ria et­tä ko­ke­neem­pia la­sin­pu­hal­ta­jia. La­sie­si­nei­den te­kop­ro­ses­sin Vaah­te­ra ker­too pe­rus­tu­van di­a­lo­giin ja imp­ro­vi­saa­ti­oon la­sin­pu­hal­ta­jien kans­sa.

– La­sin­pu­hal­lus on tii­mi­työ­tä. Nyt­kin mi­nul­la on kym­men­kun­ta pu­hal­ta­jaa, jot­ka pu­hal­ta­vat mi­nul­le sään­nöl­li­ses­ti. Meil­lä on sel­lai­nen jär­jes­tel­mä, jol­la el­vy­täm­me tätä alaa, hän ker­too.

Vaah­te­ra toi­voo­kin, et­tä voi omal­ta osal­taan pal­vel­la alaan­sa ja toi­mia ää­ni­tor­ve­na tai­de­kä­si­työn te­ki­jöil­le.

– Mo­net tai­tei­li­jat ovat int­ro­vert­te­ja, kun it­se ra­kas­tan esiin­ty­mis­tä. Olen mie­lel­lä­ni su­ku­pol­ve­ni ää­ne­nä tai tie­tyn­lai­se­na kum­mi­tä­ti­nä, hän sa­noo.

– Olet tehnyt valtavasti töitä ja teoksesi ovat saavuttaneet suurta suosiota maailmalla. Noin 700 teoksestasi valtaosa on ulkomailla, Ullrike Hjelt-Hansson perusteli valintaa.

Merja Forsman

Di­gi­ta­li­saa­tio vauh­dit­taa myyn­tiä maa­il­mal­le

Vaah­te­ran mu­kaan tai­de­kä­si­työ elää par­hail­laan nou­su­kaut­ta. Kun hän aloit­ti alal­la, Suo­mes­ta ei löy­ty­nyt mon­ta­kaan muo­toi­li­jaa, jot­ka elät­tä­vät it­se­ään tai­teel­la. Toi­sin on tänä päi­vä­nä.

– Tämä on uut­ta! Suo­mi tun­net­tiin ai­koi­naan laa­tu­val­mis­ta­mi­ses­ta, ja us­kon, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa, kun te­ko­ä­ly vie yhä use­am­man tie­to­työn­te­ki­jän työ­pai­kan, Suo­mi voi­daan tun­tea taas laa­duk­kaas­ta kä­si­työs­tä. Us­kon, et­tä ih­mi­set kai­paa­vat myös vas­ta­pai­noa te­ol­li­sel­le mas­sa­tuo­tan­nol­le, Vaah­te­ra sa­noo.

Hä­nes­tä on hyvä, jos ih­mi­set siir­ty­vät enem­män näyt­tö­pää­te­työs­tä kä­sil­lä te­ke­mi­sen pa­riin.

– Voim­me pa­rem­min, jos teem­me enem­män kä­sil­lä ja vä­hem­män tie­to­ko­neel­la, oli ky­sees­sä har­ras­tus tai työ. Se on suu­ri ma­ni­fes­ti­ni.

Toi­saal­ta di­gi­taa­li­nen maa­il­ma tar­jo­aa tai­tei­li­joil­le uu­sia mah­dol­li­suuk­sia ja avaa ovia kan­sain­vä­li­siin mark­ki­noi­hin. Tai­de­ke­räi­li­jät löy­ty­vät ni­mit­täin ul­ko­mail­ta.

– Ins­tag­ram on kä­sit­tä­mä­tön! Joku Lon­toos­sa tyk­kää te­ok­ses­ta­ni ja sa­ma­na yö­nä olen saa­nut ti­lauk­sen. "Ai, teos nel­jäl­lä tu­han­nel­la eu­rol­la. Otan sen!" Me suo­ma­lai­set ajat­te­lem­me, et­tä asi­oi­den täy­tyy saa­da kan­sain­vä­lis­tä tun­nus­tus­ta en­nen kuin voim­me pi­tää sitä mer­kit­tä­vä­nä. Kun joku ul­ko­mail­la sa­noo, et­tä tuos­sa on maa­il­man kau­nein esi­ne, ih­met­te­lem­me, et­tä meis­tä se oli vain la­si­möyk­ky, Vaah­te­ra nau­raa.

Taidekäsityö elää parhaillaan nousukautta, kertoo Vaahtera.

Merja Forsman

Por­voo on tai­tei­li­joi­den kau­pun­ki

Vaah­te­ra muut­ti Hel­sin­gis­tä Por­voo­seen kol­me vuot­ta sit­ten ja asuu per­hei­neen Vel­ka­las­sa.

– Elä­män­laa­tu­e­ro Hel­sin­kiin on suu­ri. Por­voos­sa on sel­lais­ta eri­kois­ta rau­haa. Har­ti­at las­keu­tu­vat, kun tu­len mat­kal­ta ko­tiin Por­voo­seen. Hel­sin­gis­sä en ko­ke­nut täl­lais­ta kos­kaan, hän ker­too.

Por­voos­sa nä­kee hä­nen mu­kaan­sa kä­si­työn mer­ki­tyk­sen. Van­hoil­la ku­jil­la kul­kies­sa huo­maa, mikä mer­ki­tys on in­hi­mil­li­sil­lä rat­kai­suil­la ja pie­nil­lä vir­heil­lä.

– Jä­tän it­se­kin te­ok­sii­ni tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti kä­den jäl­keä, se tuo epä­sään­nöl­li­syyt­tä ja kau­neut­ta. Kä­den jäl­jel­lä ja tai­teel­la voi tuo­da uu­teen­kin ra­ken­nuk­seen sy­vyyt­tä.

Por­voo­seen Vaah­te­ran hou­kut­te­li kau­pun­gin kau­neus.

– Tääl­lä on kau­neut­ta ihan kaik­ki­al­la, myös odot­ta­mat­to­mis­sa pai­kois­sa. Ja mie­he­ni on ku­li­na­ris­ti, Por­voo oli sil­tä kan­nal­ta it­ses­tään­sel­vyys, Vaah­te­ra nau­raa.

Yk­si hä­nen mu­kaan­sa unoh­det­tu­kin Por­voon kau­neus löy­tyy por­voo­lai­sis­ta puu­tar­hois­ta, joil­la on ikää ja his­to­ri­aa. Par­hail­laan käyn­nis­sä ole­van Suo­men la­si­mu­se­on Seu­raa ku­kin­taa -näyt­te­lyn te­ok­set­kin sai­vat kim­mok­keen Por­voon puu­tar­hois­ta.

– Kaik­ki vain on kau­niim­paa tääl­lä. Por­voo on tai­tei­li­joi­den kau­pun­ki. Tän­ne tu­lee ih­mi­siä, jot­ka ra­kas­ta­vat kau­neut­ta, oli­vat he am­mat­ti­tai­tei­li­joi­ta tai mui­ta ih­mi­siä.

MER­JA FORS­MAN

Ak­ti­a­sää­tiö Por­voo on ja­ka­nut tai­des­ti­pen­din vuo­des­ta 2004 läh­tien. Sti­pen­din en­sim­mäi­nen saa­ja oli ku­va­tai­tei­li­ja Åke Hel­l­l­man.

Aktiasäätiön stipenditoimikuntaan kuuluvat säätiön asiamies Marianne Wikholm, Uusimaan päätoimittaja Marko Enberg, Askolan viestintäkoordinaattori Petra Lind ja yrittäjä Birgitta Palmqvist sekä Ullrike Hjelt-Hansson (eivät kuvassa).

Merja Forsman