Viikon kysymys
A-
A+
Itä-Uudenmaan evankelis-luterilaisten seurakuntien naispuolisina kirkkoherroina toimivat Stina Lindgård (ylh. vas.), Mervi Rosnell ja Kirsi-Marja Koski sekä Camilla Ekholm (alh. vas.), Henna Huppunen ja Elefteria Apostolidou, joka aloittaa tehtävässä pian.
Kuvakollaasi/Itäväylä ja seurakunnat
ITÄ-UUSIMAA Itäisellä Uudellamaalla evankelisluterilaisten seurakuntien kirkkoherroista yli 66 prosenttia on tällä hetkellä naisia. Valtakunnallisesti tilanne on päinvastainen, sillä naisia kirkkoherroina on yli 33 prosenttia.
Uranuurtajana voidaan pitää Pukkilan itsenäistä seurakuntaa. Rovasti Anna-Liisa Manérus oli itäisen Uudenmaan ensimmäinen naispuolinen kirkkoherra. Hän oli tullessaan valituksi yksi Suomen ensimmäisistä naiskirkkoherroista. Manérus jäi virastaan eläkkeelle vuonna 2006.
Itä-Uudellamaalla toimii tällä hetkellä yhteensä yhdeksän evankelis-luterilaista seurakuntaa. Niiden hengellistä elämää ja käytännön toimintaa johtavat kirkkoherrat, jotka toimivat myös seurakunnan kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston puheenjohtajana.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo asetti Henna Huppusen Myrskylän seurakunnan kirkkoherran virkaan viime sunnuntaina.
Henna Huppusen kuva-arkisto
"Kirkkoherran pesti ei ole asema, vaan tehtävä"
Tuorein kirkkoherra alueella on Myrskylän kaksikielisen seurakunnan ylimmäksi sielunpaimeneksi valittu iittiläinen teologian maisteri ja oikeustieteen tradenomi Henna Huppunen, 45. Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo asetti hänet virkaansa viime sunnuntaina.
– Olen ottanut tehtävän vastaan innostuneena ja uteliaana. Liityn Myrskylän seurakunnan kirkkoherrana pitkään perinteeseen, ja uuteen seurakuntaan tutustuminen on sekä jännittävää että antoisaa.
Huppunen ei ajattele kirkkoherraksi siirtymistä urahyppynä.
– Kirkkoherran pesti ei ole asema, vaan tehtävä. Työ maalaisseurakunnassa on monipuolista ja vaativaa. Siinä yhdistyvät ihmisten kohtaaminen, papin perustyö sekä seurakunnan hallinto ja johtaminen mielenkiintoisella tavalla.
Kirkkoherra sai runsaasti villalankoja seurakuntalaisilta
Huppunen toimi Iitin seurakunnan vt. kappalaisena tammikuusta toukokuuhun 2026 ja aiemmin seurakuntapastorina vuosina 2006–2020. Hän työskenteli vähän aikaa vuoden 2021 alusta Kouvolan seurakunnassa kappalaisena ja vs. kirkkoherrana, jonka jälkeen opiskeli oikeushallinnon tradenomiksi.
– Jeesus on antanut työlle tavoitteen ja merkityksen: kaikille ihmisille tulee kertoa hänen rakkaudestaan. Kirkkoherrana minulla on tärkeä tehtävä pitää tätä esillä, rukoilla Myrskylän asukkaiden puolesta ja kuunnella, mitä heillä on mielessään. Toivoisin, että minut muistetaan siitä, että olen rakastanut seurakuntaa.
Tuoreen kirkkoherran toive seurakuntalaisilleen oli se, että lahjoja ei tuotaisi velvollisuudesta. Neulomista rakastava pappi sen sijaan vinkkasi muistamista haluavia toisella tavalla.
– Villalankoja tuli runsaasti. Niistä saan neulottua paljon välittämistä ja rakkautta! Neulominen ei ole minulle vain harrastus, vaan tapa luoda jotain kaunista. Samalla rukoilen saajan puolesta. Uskon, että virkaanasettamismessussa mukana olleet tietävät, mitä kaikkea neulomisella voi ilmentää, Huppunen sanoo.
– Vaikka arvopohja muuttuu ja monimuotoistuu, perimmäiset kysymykset elämän tarkoituksesta pysyvät samankaltaisina, Henna Huppunen sanoo.
Henna Huppusen kuva-arkisto
"Seurakunta on paikka, jossa ajatuksia voi sanoittaa ja pohtia"
Huppunen ei halua korostaa, että seurakuntaa johtaa nainen tai mies.
– Meillä on olemassa yksi pappisvirka, johon kirkkoherratkin on kutsuttu. Viranhoidon kannalta ei ole merkitystä sillä, kumpaa sukupuolta edustaa. Naapuriseurakunnissa on ahkeria ja taitavia kirkkoherroja, joiden kanssa on ilo tehdä työtä ja joilta voi aina kysyä apua, jos oma ymmärrys ei tunnu riittävän.
Hänen mukaan seurakunnilla on paljon annettavaa yhteiskunnassa, jossa ihmiset elävät omaa arkista todellisuuttaan.
– Vaikka arvopohja muuttuu ja monimuotoistuu, perimmäiset kysymykset elämän tarkoituksesta pysyvät samankaltaisina. Seurakunta on paikka, jossa näitä ajatuksia voi sanoittaa ja pohtia. Työntekijät ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan, ja erityisesti kuoleman kohdatessa kuljemme rinnalla.
Huppusen mukaan diakoniatyön merkitys korostuu aikana, jolloin eriarvoisuus lisääntyy.
– Seurakunnassa kohdataan ihmisiä sekä arjessa että juhlassa, ilossa ja surussa. On tärkeää olla hereillä ja kuulostella tilanteita, joissa voisimme tulla näkyvämmin esille. Paikkansa on läsnä olemiselle ja puhumiselle, kuuntelemiselle ja vastaanottamiselle. Seurakunta ei ole kirkkorakennus tai työntekijät. Se on yhteisö, johon jokainen saa kuulua omana itsenään, omien kysymystensä kanssa.
Porvoon ruotsinkielisen seurakunnan pastori Elefteria Apostolidou, 32, aloittaa Sipoon ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherrana. Vuonna 2023 hänet palkittiin valtakunnallisella Vuoden pappi -tunnustuksella.
Arkisto/Marko Wahlström
Sipoon ruotsalainen seurakunta saa uuden naiskirkkoherran
Tällä hetkellä Loviisan ja Lapinjärven alueella toimivassa Agricolan ruotsalaisessa seurakunnassa kirkkoherrana on Stina Lindgård. Porvoon ruotsinkielisessä tuomiokirkkoseurakunnassa virkaa on viime huhtikuun alusta asti hoitanut Camilla Ekholm, joka siirtyi tehtävään Sipoon ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherran virasta.
Pornaisten seurakuntaa luotsaa Mervi Rosnell, joka toimi aiemmin Askolan-Pukkilan seurakunnan kappalaisena. Askolan-Pukkilan seurakunnan kirkkoherrana on viime huhtikuusta asti toiminut Kirsi-Marja Koski.
Sipoon ruotsalaisen seurakunnan uutena kirkkoherrana aloittaa aikaisintaan marraskuussa Elefteria Apostolidou, joka on työskennellyt pappina Porvoon ruotsinkielisessä tuomiokirkkoseurakunnassa ja ulkomaanpappina Saksassa.
Helsingin hiippakunnan Porvoon rovastikunnan lääninrovastina toimiva kirkkoherra Juha Ilonen johtaa Sipoon suomalaista seurakuntaa, Pontus Salmi Porvoon suomalaista seurakuntaa ja Mikko Alava Agricolan suomalaista seurakuntaa.
Porvoon hiippakunnan eli maamme ruotsinkielisten seurakuntien piispana toimii Bo-Göran Åstrand.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalon edeltäjä Irja Askola oli Suomen ensimmäinen naispiispa. Helmikuussa 2011 hän vieraili Pukkilan Onninkartanossa yhdessä Pukkilan seurakunnan kirkkoherra Hannu Tiaisen kanssa.
Arkisto/Mika Mykkänen
Ensimmäiset naispapit vuonna 1988 – naispiispa vuonna 2010
Naisten osuus papistosta on kasvanut tasaisesti. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilastojen mukaan 2000-luvulla papiksi vihityistä enemmistö on ollut naisia.
Virassa toimivista papeista vuonna 2023 naisia oli jo hieman yli puolet. Kirkon johtotehtävissä naisia on kuitenkin miehiä vähemmän; kolmasosa kirkkoherroista on naisia. Lokakuun 2025 henkilöstötilaston perusteella 33,43 prosenttia kirkkoherroista on naisia ja 66,57 prosenttia miehiä.
Ensimmäisenä naisena piispaksi valittiin Helsingin hiippakunnan edellinen piispa Irja Askola vuonna 2010. Hän toimi tehtävässään eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 2017. Espoon hiippakunnan piispana aloitti Kaisamari Hintikka helmikuussa 2019, Turun arkkihippakunnan piispana aloitti Mari Leppänen helmikuussa 2021 ja Mikkelin hiippakunnan piispana aloitti Mari Parkkinen syyskuussa 2023.
Maamme evankelisluterilaisen kirkon ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa 6. maaliskuuta 1988. Tuolloin pappisvihkimyksen sai kaikkiaan 94 naista.
FAKTA
Henna Huppunen
» Syntynyt Vihdissä Länsi-Uudellamaalla vuonna 1981. Asuu Iitissä Päijät-Hämeessä.
» Valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2005 ja oikeustieteen tradenomiksi Vaasan ammattikorkeakoulusta vuonna 2026.
» Perheeseen kuuluu aviomies ja seitsemän lasta, joista enää kolme asuu lapsuudenkodissaan.
» Harrastaa neulomista, lukemista, kylmänveden uintia ja pianonsoittoa omaksi iloksi.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot