POR­VOO Suo­men luon­non päi­vää vie­te­tään tä­nään lau­an­tai­na 26.8. Por­voo­lai­nen luon­to­ku­vaa­ja Niko Lau­ri­la pi­tää päi­vää tär­ke­ä­nä muis­tu­tuk­se­na luon­non mer­ki­tyk­ses­tä. Päi­vä­työ­nä Lau­ri­la te­kee kaik­kea hää­ku­vauk­sis­ta yri­tys­ku­vauk­siin, mut­ta ker­too luon­to­ku­vauk­sen ole­van hä­nen suu­rin in­to­hi­mon­sa.

Mikä ins­pi­roi aloit­ta­maan luon­non va­lo­ku­vaa­mi­sen?

– Nämä mei­dän 4 vuo­den ai­kaa, luon­to on ym­pä­ri vuo­den eri­lai­nen ja muut­tuu joka päi­vä. Luon­to on niin mo­ni­muo­toi­nen, Kil­pis­jär­vel­lä on vain pie­niä vai­vais­koi­vu­ja ja tääl­lä kor­kei­ta met­siä. Suo­men jär­vet ja met­sät ja se, et­tä jo­kai­ses­sa on eri tun­nel­ma. Sit­ten kun jul­kai­sin ku­via ja ne al­koi­vat saa­da suo­si­o­ta, se ins­pi­roi saa­maan vie­lä pa­rem­man ku­van, löy­tä­mään vie­lä pa­rem­man aa­mu­su­mun ja us­van. Jo­kai­nen luon­to­ku­va on muis­to het­kes­tä, jon­ka olen saa­nut ko­kea luon­nos­sa. Kun kat­son nii­tä, muis­tan sen ai­don ti­lan­teen ja mi­ten sain ko­kea sen. Sa­mal­la koen, et­tä luon­nos­sa on mon­ta het­keä, yk­si­tyis­koh­taa ja ta­ri­naa odot­ta­mas­sa seik­kai­lua, eli kun as­tun seik­kai­luun, en kos­kaan tie­dä, mitä se tuo tul­les­saan.

Mik­si Suo­men luon­non päi­vä on tär­keä?

– Suo­men luon­non päi­vä on tär­keä sik­si, et­tä saa­daan luon­to ih­mis­ten mie­leen. Kau­pun­ki­lai­set saat­ta­vat vie­raan­tua luon­nos­ta ja sik­si luon­non päi­vä on hyvä tapa saa­da hei­dät läh­te­mään liik­ku­maan luon­toon ja muis­tut­taa sii­tä, et­tä luon­toa pi­tää ar­vos­taa. Luon­non päi­vä toi­vot­ta­vas­ti he­rät­tää myös miet­ti­mään käyt­täy­ty­mis­tä ja tuo luon­non pa­rem­min nä­ky­viin.

Mitä it­se teet Suo­men luon­non var­je­le­mi­sek­si ja mitä kaik­ki suo­ma­lai­set voi­si­vat teh­dä?

– Mie­tin ku­lu­tus­käyt­täy­ty­mis­tä, au­tol­la aja­mi­ses­sa pääs­tö­jä, mat­kai­lu­au­ton pääs­töt on hy­vi­tet­ty met­sää is­tut­ta­mal­la. En ros­kaa luon­toa, yri­tys­toi­min­nas­sa py­rin ti­laa­maan vas­tuul­li­ses­ti tuo­tet­tu­ja tuot­tei­ta myyn­tiin ja ruo­as­sa­kin py­rin tie­tys­ti suo­si­maan vas­tuul­li­ses­ti tuo­tet­tua ruo­kaa, esi­mer­kik­si luo­mu­tuot­tei­ta. Li­säk­si kuu­lun jär­jes­töi­hin, ku­ten Suo­men La­tuun ja tuen toi­min­taa jä­sen­mak­suil­la. On tär­ke­ää, et­tä il­mas­to säi­lyy, ja sitä voi jo­kai­nen edis­tää miet­ti­mäl­lä mis­tä hank­kii asi­oi­ta. Ai­na ei tie­ten­kään tie­dä, mikä on ai­dos­ti hyvä luon­nol­le, mut­ta ai­na voi yrit­tää ol­la luon­to­ys­tä­väl­li­nen, esi­mer­kik­si miet­ti­mäl­lä tuot­tei­den al­ku­pe­rää ja toi­vo­mal­la pa­ras­ta.

Ketunpoikaset ovat yksi Laurilan suosikkikuvauskohteista.

Niko Laurila

Mikä on kau­nein ja vai­kut­ta­vin ku­vaa­ma­si koh­de Suo­men luon­nos­sa?

– Re­von­tu­let ja ke­tun­poi­ka­set tu­le­vat en­sim­mäi­se­nä mie­leen. Maa­gi­sim­mat re­von­tu­let Kil­pis­jär­vel­lä, mis­sä on iha­na Saa­na-tun­tu­ri ja viu­hah­ta­vat re­von­tu­let, siel­lä tun­tee ole­van­sa suo­ma­lai­nen. Kil­pis­jär­ven li­säk­si ke­säi­sin saa­ris­tot ovat mie­let­tö­miä ja yöt­tö­män yön au­rin­ko La­pis­sa on erit­täin nät­ti. Siel­lä val­lit­see tie­tyn­lai­nen yk­si­näi­syys ja rau­ha. Jos vei­sin tu­ris­tin jon­ne­kin, va­lit­si­sin Uts­jo­en tai Kil­pis­jär­ven. Kaik­ki­al­la Suo­mes­sa on jo­tain hy­vää ja ko­ke­mi­sen ar­vois­ta, kaik­ki kan­sal­lis­puis­tot ovat hy­vin eri­lai­sia ja niis­sä kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti käy­dä. It­se olen kier­tä­nyt muis­taak­se­ni 26 kan­sal­lis­puis­toa.

Mikä on pa­ras tapa naut­tia Suo­men luon­nos­sa?

– Kä­vel­len liik­kuu so­pi­van hi­taas­ti ja pää­see ais­ti­maan kai­ken par­hai­ten. Jos kul­kee ku­lu­val­la maa­poh­jal­la, kan­nat­taa py­syä po­luil­la, et­tei esi­mer­kik­si sam­ma­let kulu. Kä­vel­len pää­see min­ne vaan ja se saas­tut­taa hy­vin vä­hän.

Mitä ha­lu­at ku­vil­la­si saa­vut­taa?

– Ta­voit­tee­ni on näyt­tää, kuin­ka hie­no Suo­mi on ja ker­toa, et­tä ko­ti­maan­mat­kai­lua kan­nat­taa har­ras­taa. Näin syk­syl­lä pai­kal­lis­ten kan­nat­taa men­nä esi­mer­kik­si Emä­sa­loon ihas­te­le­maan täh­tiä, sil­lä siel­lä ei ole va­lo­saas­tet­ta juu­ri yh­tään. Ku­vaan eni­ten il­tai­sin, öi­sin ja aa­mui­sin, kos­ka valo on sil­loin kau­neim­mil­laan ja ku­vis­ta voi näh­dä oman ko­ti­pai­kan­kin vähä eri lail­la. Li­säk­si tämä elä­män­ta­pa on ins­pi­roi­va haas­te, olen ty­käs­ty­nyt mat­kai­lu­au­to­e­lä­mään ja sii­hen, et­tä pää­sen löy­tä­mään uu­des­ta pai­kas­ta par­haat puo­let. 

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si?

– Ky­syi­sin, mil­lä ka­me­ral­la luon­toa kan­nat­taa läh­teä ku­vaa­maan? Sit­ten vas­tai­sin, et­tä lait­teil­la ei ole vä­liä, oi­kea het­ki on tär­kein ja pu­he­li­mel­la voi ikuis­taa oi­kein hie­non ruu­dun. Tär­kein­tä on, et­tä läh­tee luon­toon, an­taa ai­kaa luon­nos­sa liik­ku­mi­sel­le ja kes­kit­tyy myös yk­si­tyis­koh­tiin. Iki­nä ei tie­dä mitä vas­taan tu­lee.

ALE­XAND­RA AH­TI­AI­NEN
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

NIKO LAU­RI­LA
» 31-vuo­ti­as por­voo­lai­nen va­lo­ku­vaa­ja
» Aloit­ta­nut va­lo­ku­vaa­mi­sen 13-vuo­ti­aa­na
» Vuo­den 2016 Por­voon Nuo­ri Yrit­tä­jä ja 2020 Uu­den­maan Nuo­ri Yrit­tä­jä
» Vuo­den 2018 Vuo­den Por­voo­lai­nen
» Luon­to­ku­via löy­tää Ins­tag­ra­mis­ta @niko.lau­ri­la