POR­VOO | Se­bas­ti­an Blomq­vist, 18, teki en­sim­mäi­sen te­le­vi­si­o­roo­lin­sa ta­bua kä­sit­te­le­väs­sä te­le­vi­si­o­sar­jas­sa. Ai­hee­na on var­hais­mur­ro­si­käi­siin koh­dis­tu­vat ha­lut.

Mi­ten ku­vai­li­sit Naa­pu­rin poi­ka -sar­jaa?

– Naa­pu­rin poi­ka on tun­tei­ta, aja­tuk­sia ja ky­sy­myk­siä he­rät­tä­vä sar­ja. Se ker­too sek­su­aa­li­suu­des­ta ja ha­luis­ta, joi­ta ei voi to­teut­taa syyl­lis­ty­mät­tä ri­kok­seen. En suo­sit­te­li­si sar­jaa lap­sil­le, mut­ta eh­dot­to­mas­ti suo­sit­te­len sitä nuo­ril­le ja ai­kui­sil­le. Se an­taa hy­vän kä­si­tyk­sen sii­tä, mil­lais­ta on kamp­pail­la kiel­let­ty­jen aja­tus­ten eli täs­sä ta­pauk­ses­sa lap­siin koh­dis­tu­vien mie­li­ha­lu­jen kans­sa.

Mil­lais­ta roo­lia näyt­te­let sar­jas­sa ja mi­ten val­mis­tau­duit roo­lii­si?

– Näyt­te­len sar­jan pää­hen­ki­löä, An­to­nia, 17-vuo­ti­aa­na. Pää­sin roo­liin ai­ka hy­vin kiin­ni, kos­ka olin ku­vaus­ten ai­kaan it­se­kin 17-vuo­ti­as. Omas­sa roo­lis­sa­ni en jou­tu­nut niin­kään näyt­te­le­mään sitä, mil­lais­ta kamp­pai­lua An­ton käy sek­su­aa­li­suu­ten­sa kans­sa. Kaik­kein vai­keim­mat ai­heet jäi­vät Ras­muk­sel­le (Ras­mus Slä­tis), joka näyt­te­lee ai­kuis­ta An­to­nia.

Mi­ten si­nua val­mis­tel­tiin sar­jan vai­ke­aan tee­maan?

– Tie­sin sar­jan tee­mas­ta jo en­nen koe-esiin­ty­mis­tä, jo­ten eh­din hy­vin va­rau­tua sii­hen. Meil­lä oli myös kes­kus­te­lu ai­hees­ta tuo­tan­to­yh­ti­ön Aa­mu Film Com­pa­ny:n ja kä­si­kir­joit­ta­ja Eva-Ma­ri­an (Kos­ki­nen) kans­sa en­nen ku­vauk­sia. Myös äi­ti­ni kut­sut­tiin mu­kaan kes­kus­te­lui­hin. Sil­lä var­mis­tet­tiin, et­tä ym­mär­räm­me var­mas­ti sar­jan tee­man. Tuo­tan­to­yh­tiö ja te­ki­jät oli­vat ot­ta­neet sel­vää, mi­ten täl­lais­ta ai­het­ta tu­li­si kä­si­tel­lä oi­ke­al­la ta­val­la, ja luo­tin täy­sin hei­dän ky­kyi­hin­sä.

Teaterskolan i Borgåssa teatteria harrastava Sebastian Blomqvist näyttelee Ylen uutuussarjassa päähenkilöä nuorena.

Merja Forsman

Mi­ten sait roo­lin sar­jas­ta?

– Wil­maan tuli il­moi­tus, et­tä sar­jaan et­si­tään 17–18-vuo­ti­as­ta poi­kaa. Isä­ni näki vies­tin ja ky­syi, oli­sin­ko kiin­nos­tu­nut. Tot­ta kai olin! Osal­lis­tuin koe-esiin­ty­mi­seen ja jo­ten­kin on­nis­tuin saa­maan roo­lin. Mi­nul­le kävi val­ta­va tuu­ri!

Olet­ko en­nen näy­tel­lyt?  

– Olen har­ras­ta­nut te­at­te­ria kah­dek­san vuo­den ajan Te­a­ters­ko­lan i Bor­gås­sa. Te­at­te­ri­kou­lus­sa opi­tuis­ta tai­dois­ta oli apua myös sar­jan ku­vauk­sis­sa. Olem­me op­pi­neet muun mu­as­sa, kuin­ka hah­mon fyy­si­sen ole­muk­sen omak­su­mi­nen voi aut­taa roo­liin eläy­ty­mi­ses­sä.

Ky­se­lin en­nen ku­vauk­sia Ras­muk­sel­ta, mi­ten An­ton liik­kuu ja pu­huu ai­kui­se­na. Kun aloin kä­vel­lä kuin An­ton, pää­sin pa­rem­min roo­liin.

Mi­ten te­le­vi­si­o­sar­jas­sa näyt­te­le­mi­nen ero­aa la­val­la näyt­te­le­mi­ses­tä?

– Ai­ka pal­jon­kin! La­val­la is­kee ad­re­na­lii­ni ja se on kaik­ki tai ei mi­tään. Ylei­sön feed­bac­kin (pa­laut­teen) saa heti muun mu­as­sa nau­ru­na ja ta­pu­tuk­si­na. Ka­me­ran edes­sä on rau­hal­li­sem­paa, vaik­ka te­le­vi­si­o­tuo­tan­nois­sa on­kin kova tem­po pääl­lä. Ku­lis­seis­sa eh­tii hy­vin val­mis­tau­tua seu­raa­vaan osi­oon ja lu­kea rep­lii­kit vie­lä läpi. Mo­lem­mis­sa on sil­ti yh­tä haus­kaa. Val­mis­tau­tu­mi­seen liit­ty­vä jän­ni­tys lop­puu, kun as­tuu la­val­le tai ka­me­ran eteen. Näyt­te­le­mis­tä enem­män mi­nua jän­nit­tä­vät tu­le­vat yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set! Nii­den li­säk­si jat­kan te­at­te­ris­sa ja toi­von, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa pää­si­sin te­at­te­ri­kor­ke­a­kou­luun.

Mil­lais­ta oli näh­dä it­sen­sä ruu­dul­la?

– Saim­me näh­dä jak­sot en­nen kuin ne il­mes­tyi­vät Yle Aree­naan ja oli­han se vä­hän ou­toa! Kun seu­ra­sin juon­ta, unoh­din ai­na, et­tä olen mu­ka­na sar­jas­sa ja yl­lä­tyin joka ker­ta, kun näin taas it­se­ni. Lo­pul­ta olen kyl­lä yl­peä sii­tä työs­tä, jon­ka tein ja tyy­ty­väi­nen lop­pu­tu­lok­seen.

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si?

– Muut­tui­ko mie­li­pi­tee­ni ai­hees­ta ku­vaus­ten ai­ka­na? Olen ai­na pi­tä­nyt it­se­ä­ni avo­mie­li­se­nä ih­mi­se­nä, mut­ta tämä sar­ja he­rät­ti mi­nut miet­ti­mään ai­het­ta laa­jem­min.

Yleen­sä pe­do­fi­li­as­ta pu­hu­taan ri­kok­si­na, mut­ta suu­ri osa lap­sis­ta sek­su­aa­li­ses­ti kiin­nos­tu­neis­ta hen­ki­löis­tä ei kos­kaan syyl­lis­ty ri­kok­seen. Oli­si tär­ke­ää tar­jo­ta näil­le ih­mi­sil­le apua, et­tei­vät hei­dän aja­tuk­sen­sa kään­tyi­si ri­kok­sik­si. En us­ko, et­tä apua on help­po saa­da, kos­ka lap­sis­ta sek­su­aa­li­ses­ti kiin­nos­tu­mi­nen on ol­lut niin pit­kään tabu.Toi­von, et­tä sar­ja muut­tai­si asen­noi­tu­mis­ta ai­hee­seen ja avun saa­mi­nen hel­pot­tui­si.

»» Naa­pu­rin poi­ka -sar­ja kat­sot­ta­vis­sa Yle Aree­nas­sa

SE­BAS­TI­AN BLOMQ­VIST
» Syn­ty­nyt Por­voos­sa vuon­na 2007
» Bor­gå Gym­na­siu­min kol­man­nel­la­vuo­si­kurs­sil­la
» Per­hee­seen kuu­lu­vat äi­ti, isä ja iso­sis­ko.
» Har­ras­taa te­at­te­ria, tai­doa (kamp­pai­lu­la­ji) ja va­lo­ku­vaus­ta.