VAN­HA-POR­VOO Kel­lo lyö 12. Rau­han­kel­lot soi­vat Uk­rai­nan ti­lan­teen puo­les­ta. Kir­kon­mä­el­le on ko­koon­tu­nut run­sas­lu­kui­nen jouk­ko por­voo­lai­sia ja uk­rai­na­lai­sia kun­ni­oit­ta­maan so­dan vuo­si­päi­vää.

Por­voon ruot­sin­kie­li­sen seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen Han­na Ei­sent­raut-Sö­derst­röm ke­hot­taa ih­mi­siä as­tu­maan si­säl­le kirk­ko­sa­liin, jos­sa al­kaa eng­lan­nin-, uk­rai­nan- ja suo­men­kie­li­nen har­taus­het­ki.

Har­taus­het­ken aluk­si ih­mi­set saat­toi­vat sy­tyt­tää rau­han­kynt­ti­län kir­kon alt­ta­rin edus­tal­le ase­te­tul­le pöy­däl­le, jota ko­ris­ti­vat Uk­rai­nan si­ni­kel­tai­sis­sa vä­reis­sä lois­ta­vat kuk­ka­vih­kot.

Tä­nään, hel­mi­kuun 24. päi­vä­nä tuli ku­lu­neek­si vuo­si sii­tä, kun Ve­nä­jä hyök­kä­si täy­del­lä voi­mal­la Uk­rai­naan ja kär­jis­ti yh­dek­sän vuot­ta Itä-Uk­rai­nas­sa jat­ku­neen so­dan.

Anna Blomberg puhui kauniisti ukrainalaisille ukrainaksi ja suomalaisille suomeksi. Puheessaan omilleen hän liikuttui kyyneliin.

Marko Wahlström

An­na Blom­berg: "Yh­des­sä olem­me voi­ma!"

Mi­nuu­tin hil­jai­sen het­ken jäl­keen uk­rai­na­lai­nen An­na Blom­berg Itä-Uu­den­maan uk­rai­na­lais­ten yh­dis­tyk­ses­tä ker­toi aja­tuk­sia uk­rai­nak­si ja suo­mek­si.

Pu­hu­es­saan omil­leen uk­rai­nak­si hän lii­kut­tui kyy­ne­liin. Blom­berg vaih­toi sen jäl­keen suo­men kie­leen.

– 24. hel­mi­kuu­ta kel­lo 3.40 aa­mul­la muut­ti mei­dän maa­il­mam­me lo­pul­li­ses­ti. Jo­kai­nen uk­rai­na­lai­nen ta­pa­si tä­män päi­vän omal­la ta­val­laan, mut­ta tun­si sa­mal­la ta­val­la. Meis­tä tun­tui kuin sy­dän oli­si re­vit­ty ar­mot­to­mas­ti pois rin­nas­ta, hän sa­noi.

– Tänä päi­vä­nä me yh­dis­tyim­me pa­haa vas­taan, kun Ve­nä­jä hyök­kä­si avoi­mes­ti Uk­rai­naa vas­taan. He ha­lu­si­vat van­gi­ta mei­dät kol­mes­sa päi­väs­sä, mut­ta puo­lus­tam­me edel­leen maa­tam­me.

Tä­nään kun­ni­oi­tam­me Ve­nä­jän ja Uk­rai­nan so­das­sa kuol­lei­den muis­toa.

– So­ti­laat, si­vii­lit, lap­set, ras­kaa­na ole­vat nai­set, van­huk­set, va­paa­eh­toi­set, jot­ka puo­lus­ta­vat isän­maa­tam­me ja an­toi­vat hen­ken­sä on­nel­li­sen tu­le­vai­suu­tem­me puo­les­ta. Hei­dän sy­dä­men­sä py­säh­tyi tais­te­lu­ken­täl­lä, omis­sa ko­deis­sa, päi­vä­ko­deis­sa, sai­raa­lois­sa ja ko­ti­kau­pun­kin­sa ka­duil­la.

Blom­berg muis­tut­ti, et­tä hei­dän sie­lun­sa sei­soo rin­nal­lam­me, kun juh­lim­me voit­to­am­me.

– Koko maa­il­ma aut­taa ja tu­kee mei­tä vai­ke­a­na het­ke­nä. Yh­des­sä olem­me voi­ma!

Sis­kok­set Na­ta­lii­ja ja Kat­ja lau­loi­vat uk­rai­nak­si kap­pa­leen, jon­ka loi us­koa ja va­loa so­dan kau­heuk­sien kes­kel­le. Kirk­koon ko­koon­tu­nut an­toi heil­le ap­lo­dit. – Kii­tos!, ty­töt kiit­ti­vät suo­mek­si.

Kappalainen Hanna Eisentraut-Söderström (vas.) puhui englanniksi. Anna Blomberg käänsi puheen ukrainaksi.

Marko Wahlström

Siskokset Nataliija ja Katja lauloivat ukrainalaisen kappaleen, joka selvästi loi toivoa ja valoa.

Marko Wahlström

"Elä­mä on kui­ten­kin vah­vem­pi kuin pi­meys"

Kap­pa­lai­nen Han­na Ei­sent­raut-Sö­derst­röm viit­ta­si pu­hees­saan Raa­ma­tun koh­taan, jos­sa pu­hu­taan pi­mey­den val­las­ta.

– Elä­mä on kui­ten­kin vah­vem­pi kuin pi­meys. His­to­ria on osoit­ta­nut meil­le, et­tä hal­lit­si­joi­den jul­muu­det tuo­mi­taan ja ih­mis­ten oi­keu­det voit­ta­vat. Kai­kis­ta suu­rin rau­ha on rak­kaus.

Har­taus­tuo­ki­on päät­teek­si ru­koil­tiin yh­des­sä Isä mei­dän -ru­kous – ku­kin omal­la äi­din­kie­lel­lään. Muis­to­het­ki päät­tyi rau­han­ru­kouk­seen.

Mu­ka­na muis­to­het­kes­sä oli Por­voon seu­ra­kun­tien kan­sain­vä­li­sen työn Rau­han­kah­vi­la (Pe­a­ce Café), jon­ka toi­min­taan Por­voos­sa asu­vat uk­rai­na­lai­set osal­lis­tu­vat sään­nöl­li­ses­ti.

Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon piis­pat ovat kut­su­neet seu­ra­kun­nat ym­pä­ri maan osoit­ta­maan tu­ke­aan Uk­rai­nal­le Ve­nä­jän Uk­rai­naan hyök­kää­mi­sen vuo­si­päi­vä­nä 24.2.

Porvoolaisten Marketta ja Leo Rautasen ajatukset ovat ukrainalaisten parissa. He ovat järkyttyneinä seuranneet vuoden jatkuneet sodan uutisvirtaa.

Marko Wahlström

Rau­ta­set: "Uk­rai­na­lai­set tais­te­le­vat mei­dän kaik­kien puo­les­ta"

Por­voo­lai­set Leo ja Mar­ket­ta Rau­ta­nen poh­ti­vat Uk­rai­nan so­dan vuo­si­päi­vää kir­kon­mä­el­lä het­keä en­nen muis­to­het­keä.

– Tun­tuu kau­he­al­ta, et­tä täl­lai­nen sota on Eu­roo­pas­sa. Voi aja­tel­la, et­tä uk­rai­na­lai­set tais­te­le­vat mei­dän, koko Eu­roo­pan puo­les­ta, he miet­ti­vät.

Rau­ta­set ovat seu­ran­neet uu­ti­sia Uk­rai­nan so­das­ta.

– Vuo­si on men­nyt ai­ka tii­viis­ti maa­il­man ta­pah­tu­mia seu­ra­tes­sa sekä mi­ten Eu­roop­pa tu­kee Uk­rai­naa ja mitä itä­naa­pu­ris­sa ta­pah­tuu, Leo jat­koi.

– Oli ai­ka hur­jaa kuun­nel­la Pu­ti­nin lau­sun­to­ja, mitä hän tääl­lä vii­kol­la pu­hui ja uh­kai­li muun mu­as­sa ydi­na­seil­la.

Rau­ta­sen ei oli­si vuo­si sit­ten us­ko­nut, et­tä sota syt­tyi­si.

– Ei, vaik­ka ame­rik­ka­lai­set en­nus­ti­vat, et­tä hyök­käys Ve­nä­jäl­tä saat­taa tul­la. Ei se vain tun­tu­nut mah­dol­li­sel­ta. Oli­han se jo Kri­min val­tauk­ses­ta läh­tien sel­vää, et­tä Ve­nä­jäl­lä on halu ot­taa Uk­rai­na ja tor­pa­ta koko Nato-laa­je­ne­mi­nen.

Rau­ta­nen ei oli­si us­ko­nut, et­tä nyt käy­dään maa­il­man so­taa.

– Puut­tuu, et­tä Kii­na läh­tee vie­lä avus­ta­maan Ve­nä­jää.

»» Uk­rai­na­lai­set In­na Lind­roos, Di­a­na Kap­rie­lo­va ja Va­sy­ly­na Mar­ty­niek jär­jes­ti­vät so­dan vuo­si­päi­vän muis­to­ti­lai­suu­den Por­voon kaup­pa­to­ril­la tä­nään per­jan­tai­na 24.2. kel­lo 17 al­ka­en. To­ril­la voi sy­tyt­tää kynt­ti­län Ve­nä­jän hyök­käyk­sen uh­rien kun­ni­oit­ta­mi­sek­si ja tuen osoi­tuk­sek­si Uk­rai­nal­le yh­des­sä Por­voos­sa asu­vien uk­rai­na­lais­ten kans­sa.

Alttarin edustalle pystytetty pöytä oli koristeltu Ukrainan sinikeltaisin kukkavihkoin. Kynttilät palavat niille asetuille paikoilleen.

Marko Wahlström

– Astukaa sisälle, kappalainen Hanna Eisentraut-Söderström kehotti. Vierellä Anna Blomberg.

Marko Wahlström

Kirkonmäelle oli saapunut runsaasti väkeä.

Marko Wahlström