POR­VOO Zum Beis­pie­liin on ka­tet­tu pit­kä pöy­tä, jota täyt­tyy vä­hi­tel­len toi­sil­leen tun­te­mat­to­mis­ta pa­reis­ta ja pik­ku­po­ru­kois­ta. Tun­nel­ma on odot­ta­va. Yrit­tä­jä ja ra­vin­to­loit­si­ja Ma­ria Si­man­der toi­vot­taa väen ter­ve­tul­leek­si ja oh­jaa jät­tä­mään ta­kit nau­laan.

– Tämä on eka Por­voon vi­to­nen, jo­ten jän­nit­tää kyl­lä vä­hän, hän kuis­kaa.

Koh­ta, ta­san kel­lo 17.30, al­kaa Por­voos­sa en­sim­mäis­tä ker­taa jär­jes­tet­tä­vä uu­si ruo­ka­ta­pah­tu­ma, jos­sa vii­si ryh­mää, jois­sa kus­sa­kin on 25 osal­lis­tu­jaa, kier­tää opas­te­tus­ti vii­si ra­vin­to­laa yh­den il­lan ai­ka­na. 

Ra­vin­to­lat ovat Zum Beis­piel, Salt, Bist­ro Mes­ta­ri, Ra­fa­el´s Ste­ak­hou­se ja Papa J's. Kier­ros al­kaa sii­tä ra­vin­to­las­ta, jos­ta li­pun on os­ta­nut.

– Täs­tä se läh­tee, il­lan op­paa­na­kin toi­mi­va Si­man­der sa­noo ja pyy­tää pu­heen­vuo­roa oh­jei­ta var­ten.

Porvoon vitosessa viisi ryhmää kiertää viisi ravintolaa yhden illan aikana.

Merja Forsman

Osal­lis­tu­jil­la on puo­li tun­tia ai­kaa yh­des­sä ra­vin­to­las­sa ja sen jäl­keen kym­me­nen mi­nuut­tia siir­ty­mi­seen. Jo­kai­ses­sa ra­vin­to­las­sa on tar­jol­la ra­vin­to­lan it­se va­lit­se­ma an­nos ja sii­hen so­pi­va vii­ni. 

– Ku­kin on va­lin­nut oman bra­vuu­rin­sa eli an­nok­sen, joka ku­vas­taa jo­ten­kin omaa ra­vin­to­laa, Si­man­der se­lit­tää. 

Zum Beis­pie­lin an­nos sel­vi­ää pian: luo­mu­ha­pan­juu­ri­pas­taa, ra­vun­pyrs­tö­jä, kym­me­nen kuu­kaut­ta fer­men­toi­tua sit­ruu­naa ja vii­pa­le tuo­ret­ta lei­pää. Kyl­keen itä­val­ta­lai­nen val­ko­vii­ni.

Näl­käi­set osal­lis­tu­jat tyh­jen­tä­vät no­pe­as­ti lau­ta­set. Ai­ka täyt­tä­vää, mi­ten­hän lop­puil­ta su­juu?

– Hyvä mais­ti­ai­nen, on­nek­si kä­ve­lem­me vä­lil­lä, yk­si osal­lis­tu­jis­ta to­te­aa.

Si­man­der kat­soo kel­lo­aan, nou­see sei­so­maan ja pyy­tää osal­lis­tu­jia siir­ty­mään koh­ti seu­raa­vaa koh­det­ta.

Zum Beispielin tuhti ja sopivan kirpeä pasta-annos sai osallistujilta ylistystä.

Merja Forsman

Tun­nel­ma ren­tou­tuu ra­vin­to­la ra­vin­to­lal­ta

Kym­me­nen mi­nuut­tia on lo­pul­ta tiuk­ka ai­ka siir­ty­mi­seen liuk­kai­den mu­ku­la­ki­vien ja tak­ki­rum­ban vuok­si: on ai­ka­moi­nen show saa­da 26 osal­lis­tu­jan top­pa­ta­kit Sal­tin pie­neen nau­lak­koon.

Jo het­kes­sä jo­kai­sel­la on edes­sään il­lan toi­nen ate­ria. Har­mil­li­ses­ti ku­kaan ei ker­ro, mitä eteen tuo­tiin, mut­ta on­nek­si joku tie­tää, et­tä Sal­tin so­me­ka­na­vas­ta löy­tyy tie­to: sa­vus­tet­tua kur­pit­sa­keit­toa tryf­fe­lik­ro­ke­til­la ja sa­lot­ti­si­pu­lil­la. 

– Oli­si kyl­lä kiva, jos joka koh­tees­sa ker­rot­tai­siin jo­tain ly­hy­es­ti ra­vin­to­las­ta ja an­nok­ses­ta, yk­si esit­tää ja saa ym­pä­ril­tä nyök­käyk­siä. 

Ate­ria on no­pe­as­ti syö­ty ja täl­lä ker­taa po­ru­kal­le jää yli­mää­räis­tä ai­kaa ju­tus­te­luun. Tun­nel­ma on sel­väs­ti ren­nom­pi. Vo­lyy­mi on nous­sut.

Saltissa tarjoiltiin savustettua kurpistsakeittoa tryffelikroketilla.

Merja Forsman

Pe­rin­teis­tä ko­ti­ruo­kaa, vain ryyp­py put­tuu

On var­mas­ti ai­ka­moi­nen näky, kun Van­han Por­voon mä­keä hoi­per­te­lee 26-päi­nen väki. Kak­si vii­ni­la­sil­lis­ta on löy­sän­nyt jo mo­nen kie­len­kan­to­ja ja liuk­kaus te­kee as­ke­leet epä­var­moik­si.

Kol­mas koh­de on Bist­ro Mes­ta­ri, ja tar­jol­la on vorsch­mac­kia 48 tun­tia hau­du­te­tul­la nau­dal­la, pot­tu­voil­la, pu­na­juu­rel­la ja suo­la­kur­kul­la. Kyy­ti­poi­ka­na on pu­na­vii­niä.

– Vain Mars­kin ryyp­py puut­tuu!

– Oli­si pi­tä­nyt va­rau­tua il­taan löy­sem­mil­lä hou­suil­la, eräs osal­lis­tu­jis­ta nau­rah­taa.

An­nos saa ke­hu­ja.

– On­pa hie­noa, et­tä on täl­lai­nen ra­vin­to­la, jos­sa tar­joil­laan pe­rin­tei­sem­piä ruo­kia. Pi­tää tul­la jos­kus uu­des­taan­kin, vie­rei­ses­tä pöy­däs­tä kuu­luu.

– Toi­vot­ta­vas­ti saam­me pian jo­tain ke­vy­em­pää, ku­ten sa­laat­tia, toi­nen haa­vei­lee.

Papa J’s -ravintolan annoksessa oli tartaria, rakuunamajoneesia ja juuressipsejä.

Merja Forsman

Huhu kier­tää, yl­lä­tys tie­dos­sa

Vaik­ka il­lan ai­ka­tau­lu on tiuk­ka, mis­sään vai­hees­sa ei tule ho­put­te­lun tun­net­ta. Siir­ty­mi­set su­ju­vat yl­lät­tä­vän jou­he­vas­ti. Jo het­kes­sä po­ruk­kam­me on siir­ty­nyt Ra­fa­el´s Ste­ak­hou­sen kau­niis­ti ka­te­tun pöy­dän ää­reen. 

On haus­ka huo­ma­ta, mi­ten jo­kai­ses­sa ra­vin­to­las­sa pöy­tä­seu­ru­eet se­koit­tu­vat ja kes­kus­te­lu vie­rus­to­ve­rei­den kans­sa kul­kee. Ju­tus­te­lu kat­ke­aa vain, kun tar­joi­li­ja ker­too seu­raa­vas­ta an­nok­ses­ta:

– Pit­kään hau­du­tet­tua nau­dan­pos­kea, pals­ter­nak­kaa ja pu­na­vii­niä.  

Illan viimeisessä ravintolassa odotti yllätys. Viipale omenakakkua vaniljajäätelön kanssa maistui osallistujille viiden aterian jälkeenkin.

Merja Forsman

Ide­at al­ka­vat len­nel­lä. Yk­si eh­dot­taa, et­tä en­si ker­ral­la pa­ket­tiin voi­si kuu­lua jat­ko­paik­ka. Toi­nen eh­dot­taa ni­meä Por­voon vi­to­nen ja puo­li. Puo­li­kas tu­lee sii­tä, et­tä lo­pus­sa odot­taa jäl­ki­ruo­ka.

– Skump­pa ja kak­ku­pa­la!

– En­sin va­li­te­taan, et­tei vat­saan enää mah­du mi­tään, mut­ta nyt kaik­ki haa­vei­le­vat jäl­ki­ruo­as­ta, eräs nau­raa.

Al­kaa liik­kua huhu, et­tä jäl­ki­ruo­kaa on kyl­lä tie­dos­sa. Jän­ni­tys on osa Por­voon vi­to­sen vie­hä­tys­tä.

Ensimmäistä kertaa järjestetyn Porvoon vitosen kaikki 125 lippua myytiin loppuun.

Merja Forsman

Il­lan vii­mei­nen koh­de on Por­voon jo­ki­ran­taan vii­me ke­säl­lä avat­tu Papa J’s. Tääl­tä idea koko Por­voon vi­to­seen it­se asi­as­sa kir­po­si. Papa J’s -ra­vin­to­lan ra­vin­to­loit­si­ja Jar­no Pirt­ti­maa oli tör­män­nyt vas­taa­vaan kon­sep­tiin Hel­sin­gis­sä ja eh­dot­ti nel­jäl­le por­voo­lais­ra­vin­to­lal­le sa­man­kal­tai­sen ta­pah­tu­man ko­kei­le­mis­ta Por­voos­sa.

Kon­sep­til­le oli sel­väs­ti ky­syn­tää, sil­lä kaik­ki 125 lip­pua saa­tiin myy­tyä ja pa­lau­te oli jo en­nen ti­lai­suut­ta po­si­tii­vis­ta.

Myös il­lan osal­lis­tu­jien suis­ta kuu­luu pel­käs­tään tyy­ty­väi­siä kom­ment­te­ja.

– Haus­ka, kun saa tu­tus­tua eri ra­vin­to­loi­hin ja myös uu­siin ih­mi­siin, eräs osal­lis­tu­jis­ta ker­too. 

On ai­ka naut­tia il­lan vii­mei­nen ate­ria: tar­ta­ria, ra­kuu­na­ma­jo­nee­sia ja juu­res­sip­se­jä.

– Pa­ras­ta tar­ta­ria, mitä olen kos­kaan mais­ta­nut, vie­rus­to­ve­ri to­te­aa. Hä­nen seu­ru­een­sa ker­too eh­dot­to­mas­ti osal­lis­tu­van­sa seu­raa­vaan­kin Por­voon vi­to­seen.

Pian lau­ta­set nou­de­taan pöy­dis­tä ja osa al­kaa suun­ni­tel­la jo läh­töä. Mut­ta mis­sä jäl­ki­ruo­ka?

– Sit­ten vie­lä täl­lai­nen kei­kaus­kak­ku, tar­joi­li­ja ker­too ja al­kaa nos­tel­la pöy­tiin ome­na­pii­ra­koi­ta va­nil­ja­jää­te­löl­lä. Mikä iha­na pää­tös haus­kal­le il­lal­le.