VAN­HA-POR­VOO Kuk­kien vä­ri­lois­to pöy­däl­lä on täl­lä ker­taa jou­luun so­pi­va. On vaa­le­an­pu­nais­ta, pu­nais­ta ja val­kois­ta. Jou­kos­sa on hie­man si­nis­tä­kin.

Por­voo­lai­sis­ta va­paa­eh­toi­sis­ta koos­tu­va Kuk­ka­en­ke­lit-ryh­mä aloit­taa ru­pe­a­man­sa. Täl­lä ker­taa pai­kal­la on kol­me ryh­män jä­sen­tä. Pie­ni ak­tii­vis­ten kuk­ka­si­to­jien jouk­ko ko­koon­tuu Ra­kuu­na­ryk­men­tis­sä sään­nöl­li­ses­ti ker­ran kuu­kau­des­sa.

Suu­rin osa ryh­män jä­se­nis­tä on työ­e­lä­mäs­sä. Nuo­rin jä­sen on lu­ki­o­lai­nen. Ryh­mä toi­mii ma­ta­lan kyn­nyk­sen pe­ri­aat­teel­la. Kim­put lah­joi­te­taan hy­vän­te­ke­väi­syy­teen.

Porvoon Kukkaenkelit ryhmän käynnistäjänä toiminut Annika Nyberg-Frankenhaeuser tekee kimppua valkoisista tulppaaneista. Taustalla Maaret Eklund (kesk.) ja Elina Junkkila.

Marko Wahlström

Ide­a­na on ke­rä­tä hä­vik­ki­kuk­kia kuk­ka­kau­pois­ta

Kuk­ka­en­ke­lit sai al­kun­sa Suo­mes­sa por­voo­lai­sen flo­ris­ti Tan­ja Läh­de­a­hon aloit­tees­ta. Toi­min­ta Por­voos­sa al­koi vii­me ke­vää­nä, kun hän piti ai­hees­ta ylei­sö­ti­lai­suu­den kan­sa­lai­so­pis­tos­sa. Läh­de­a­ho ve­tää kan­sa­lai­so­pis­tos­sa myös kuk­ka­si­don­ta­kurs­se­ja.

– Ide­a­na on ke­rä­tä hä­vik­ki­kuk­kia kuk­ka­kau­pois­ta tai muis­ta kuk­kia myy­vis­tä pai­kois­ta. Kuk­ka­kaup­po­jen (Hen­riet­tan Ku­kat, Por­voon Kuk­ka­pal­ve­lu ja Por­voon Kuk­ka­ta­lo) kans­sa meil­lä on so­pi­mus. Ruo­ka­kau­pois­ta em­me ole on­nis­tu­neet saa­maan hä­vik­ki­kuk­kia, ryh­män toi­min­nan käyn­nis­tä­nyt eläk­keel­lä ole­va An­ni­ka Ny­berg-Fran­ken­ha­eu­ser ker­too.

– Käym­me kaik­ki ku­kat läpi ja käyt­tö­kel­poi­sis­ta si­dom­me kimp­pu­ja, jot­ka lah­joi­tam­me pal­ve­lu­ta­loil­le ym­pä­ri Por­voon, hän jat­kaa.

Kimp­pu­ja on vie­ty muun mu­as­sa Pa­lo­mä­en pal­ve­lu­ta­loon, Ome­na­mä­en pal­ve­lu­kes­kuk­seen ja Laa­man­nin pal­ve­lu­ta­loon.

Sa­mal­la pe­ri­aat­teel­la pää­kau­pun­ki­seu­dul­la toi­mii Flo­we­Res­cue. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la toi­min­taa on laa­jen­net­tu toi­mit­ta­mal­la kuk­kia suo­raan kuk­ka­kau­pois­ta pal­ve­lu­ta­loi­hin, jois­sa on pi­det­ty pie­ni­muo­toi­sia kurs­se­ja.

– Täl­löin asuk­kaat voi­vat osal­lis­tua it­se kimp­pu­jen te­ke­mi­seen, jos he ovat sii­nä kun­nos­sa. Hel­sin­gis­sä kuk­ka­hä­vik­ki-toi­min­taa on ke­hi­tet­ty myös yri­tyk­sil­le tar­jot­ta­vak­si tyky-toi­min­nak­si, Ny­berg-Fran­ken­ha­eu­ser ker­too.

Kahdesta porvoolaisliikkeestä haetut hävikkikukat täyttivät muutaman mustan saavin.

Marko Wahlström

Muu­ta­mas­ta saa­vil­li­ses­ta riit­tää mo­nek­si kim­puk­si

Ryh­män jä­se­net pyr­ki­vät te­ke­mään hä­vik­ki­ku­kis­ta pie­nem­piä kimp­pu­ja, jot­ta ne on help­po lait­taa pie­nem­mäl­le­kin pöy­däl­le.

– Osa hoi­va­ko­tien asuk­kais­ta ha­lu­aa oman kim­pun huo­nee­seen­sa, mut­ta osa kat­se­lee kuk­kia mie­luum­min ylei­sis­sä ti­lois­sa, Eli­na Junk­ki­la sa­noo.

Muu­ta­mas­ta saa­vil­li­ses­ta hä­vik­ki­kuk­kia riit­tää mo­nek­si kim­puk­si.

– Kun yh­dis­täm­me kuk­kia, niin kim­puis­ta saa­daan run­sai­ta, Maa­ret Ek­lund sa­noo.

Spiraalikimppu on kukkasidonnan klassikko. – Minulle on jäänyt Tanjan (Lähdeaho) opit mieleen, Maaret Eklund kertoo. Elina Junkkila työstää pystymallista kimppua.

Marko Wahlström

Kuk­kien si­don­nas­sa tyy­li on va­paa

Kuk­kien si­don­ta ei ole mi­tään täh­ti­tie­det­tä.

– Kaik­ki, jot­ka pi­tä­vät ku­kis­ta, tie­tä­vät suu­rin piir­tein, mi­ten kuk­kia pi­tää kä­si­tel­lä. Ihan kuka ta­han­sa, joka ha­lu­aa tul­la mu­kaan, on ter­ve­tul­lut. Lis­tal­la­ni on täl­lä het­kel­lä 12–15 hen­ki­löä.

Kuk­ka­kim­pun te­ke­mi­ses­sä tär­kein­tä on ot­taa vih­re­ät leh­det ja kaik­ki huo­not osat pois kuk­ka­var­res­ta.

– Vih­re­ät leh­det vai­kut­ta­vat mal­ja­kon ve­teen niin, et­tä kuk­ka ei voi hy­vin, Ek­lund jat­kaa.

Sa­mal­la tar­kis­te­taan var­si­nais­ten kuk­kien kun­to.

– Tyy­li on va­paa. Kuk­ka­vaih­to­eh­dois­ta riip­pu­en teem­me eri­lai­sia kimp­pu­ja, Junk­ki­la to­te­aa ja kan­nus­taa käyt­tä­mään luo­vuut­ta.

Täl­lä ker­taa tar­jol­la on tulp­paa­ne­ja, nei­li­koi­ta, hy­a­sint­te­ja, ruu­su­ja ja eus­to­maa sekä kak­si isoa ama­ryl­lis­tä.

– Jos ku­kas­sa on pal­jon kui­via te­rä­leh­tiä, ne nouk­ki­mal­la pois ruu­su on vie­lä ihan käyt­tö­kel­poi­nen. Hy­vin har­voin hei­täm­me kuk­kia ko­ko­naan pois, An­ni­ka Ny­berg-Fran­ken­ha­eu­ser ker­too ryh­män toi­min­ta­ta­vas­ta.

– Jotkut kukat sopivat luonnostaan yhteen, ja jotkut eivät ollenkaan, Maaret Eklund sanoo tehdessään lyhytvartista kimppua.

Marko Wahlström

– Onpas pullea ruusu! Annika Nyberg-Frankenhaeuser ihastelee.

Marko Wahlström

"Pa­ras­ta täs­sä on, kun pää­see te­ke­mään kä­sil­lä"

Kuk­kien si­don­ta on kä­si­työ­tä mitä suu­rem­mas­sa mää­rin.

– Se täs­sä on­kin pa­ras­ta, kun pää­see te­ke­mään jo­tain kä­sil­lä, tie­to­ko­neen ää­rel­lä työk­seen päi­vit­täin is­tu­va, omaa puu­tar­haa hoi­ta­va ja ku­kis­ta nau­tis­ke­le­va Maa­ret Ek­lund sa­noo.

– Ku­kat ovat ai­na kiin­nos­ta­neet. Olen ty­kän­nyt ihas­tel­la, teh­dä kimp­pu­ja ja os­taa ai­na "per­jan­tai­pus­kan". Nau­tin sii­tä, et­tä ko­to­na on tuo­rei­ta kuk­kia. Ku­kis­sa pi­dän kai­kis­ta vä­reis­tä, Eli­na Junk­ki­la jat­kaa käy­des­sään läpi lah­joi­tus­kuk­kia.

Junk­ki­la ni­me­ää pi­ha­ku­kis­ta lem­pi­ku­kik­seen au­in­gon­ku­kan ja pi­o­nin sekä leik­ko­ku­kis­ta va­ha­ku­kan ja nei­li­kan.

– Tulp­paa­ni on klas­sik­ko, joka tuo hel­mi­kuus­sa ke­vät­fii­lik­sen. Keto- ja ja­lo­lei­ni­kit sekä jou­lu­ruu­sut ovat kau­nii­ta. Suo­sik­ki­kuk­ka riip­puu niin fii­lik­ses­tä ja päi­väs­tä, Ek­lund jat­kaa.

Ny­berg-Fran­ken­ha­eu­se­rin suo­sik­ki­kuk­kia ovat lei­ni­kit.

– Näistä tulee aika romanttisia, Elina Junkkila katselee tämän kertaisista hävikkikukista syntyviä kimppuja.

Marko Wahlström

"Tääl­lä voi myös vil­liin­tyä"

Kimp­pu­jen ra­ken­ta­mi­nen al­kaa, kun kaik­ki lah­joi­te­tut ku­kat on siis­tit­ty ja lä­pi­käy­ty. Ny­berg-Fran­ken­ha­eu­se­rin mu­kaan ko­ko­nai­suus hah­mot­tuu näin pa­rem­min.

– Sit­ten on kiva läh­teä yh­dis­te­le­mään eri kuk­kia. Kun ei tee it­sel­leen, voi käyt­tää enem­män hul­lua luo­vuut­ta, Ek­lund nau­rah­taa.

Vä­re­jä voi yh­dis­tää mie­lin mää­rin.

– Tääl­lä voi myös vil­liin­tyä, Junk­ki­la li­sää.

Kimp­pu­jen si­to­mi­ses­sa työ­vä­li­neik­si riit­tä­vät sak­set, veit­si ja lan­ka. Kyl­mäl­lä il­mal­la kim­put pa­ke­toi­daan.

– Kak­sin­ker­tai­nen naru pu­jo­te­taan var­sien läpi, ja sit­ten ym­pä­ri. Näin kimp­pu saa­daan ku­ris­tet­tua ko­koon. Lo­puk­si var­ret ta­soi­te­taan leik­kaa­mal­la, jot­ta ne saa­vat uu­det imu­pin­nat, Junk­ki­la sa­noo vii­meis­tel­les­sään val­mis­ta kimp­pua.

Värien kirjo luo kauneutta pöydälle, kun kukat on putsattu ja lajiteltu. Kaikki sopivat hyvin yhteen.

Marko Wahlström

Mar­ket­ti­kimp­pu­jen suo­si­on myö­tä moni unoh­taa kuk­ka­kaup­pi­aat

Kuk­ka­kim­pun his­to­ria al­kaa an­tii­kin Krei­kan ajal­ta, jol­loin kuk­kia käy­tet­tiin pa­ho­ja hen­kiä kar­kot­ta­maan ja tuo­maan on­nea häis­sä.

Suo­mes­sa 1850-lu­vul­la sää­ty­läi­set lä­het­ti­vät kuk­ka­ter­veh­dyk­siä, ja puu­tar­hu­rit al­koi­vat myy­dä kuk­kia 1870-lu­vun Hel­sin­gis­sä.

– Vi­ros­sa ku­kat ovat enem­män mu­ka­na ih­mis­ten elä­mäs­sä, kos­ka se kuu­luu vi­ro­lai­seen ja ve­nä­läi­seen kult­tuu­riin. Vi­ros­sa ih­mi­set os­ta­vat hie­no­ja kimp­pu­ja esi­mer­kik­si syn­ty­mä­päi­vä­san­ka­reil­le, mikä siel­lä on eh­kä jo­ka­päi­väi­sem­pää kuin meil­lä, Maa­ret Ek­lund poh­tii kimp­pu­jen te­ke­mi­sen ää­rel­lä.

– Suo­mes­sa ku­kas­ta on tul­lut vä­hän "luk­sus­tuo­te". Tääl­lä mar­ket­ti­kim­put ovat nous­seet suo­si­oon, ja moni unoh­taa kuk­ka­kaup­pi­aat, Eli­na Junk­ki­la jat­kaa.

Sidotut kukkakimput toimitettiin tällä kertaa Pääskypellon palvelukotiin.

Marko Wahlström

Valmiiden kukkakimppujen valtaväri oli vaaleanpunainen ja valkoinen,

Marko Wahlström

"Olem­me to­del­la tyy­ty­väi­siä, kos­ka kim­put ilah­dut­ta­vat pit­kään"

Lah­joi­tus­kuk­ka­kim­put saa­vat pal­ve­lu­ta­lois­sa ai­na in­nos­tu­neen vas­taa­no­ton. Näin täl­lä­kin ker­taa.

– Olem­me to­del­la tyy­ty­väi­siä, kos­ka kim­put ilah­dut­ta­vat ryh­mä­ko­te­jam­me ja hei­dän asuk­kai­ta pit­kään. Kim­put ovat edel­leen hy­vän­nä­köi­siä, esi­hen­ki­lö Ann-Char­lot­te Lind­fors-Ne­no­nen Pääs­ky­pel­lon pal­ve­lu­ko­dis­ta vah­vis­taa.

Por­voon Kuk­ka­en­ke­lien vii­me kes­ki­vii­kon ta­paa­mi­ses­sa syn­ty­neet lä­hes 50 kuk­ka­kimp­pua lah­joi­tet­tiin sa­man päi­vän il­ta­na.

»» Por­voon Kuk­ka­en­ke­lit -ryh­mä ko­koon­tuu noin ker­ran kuu­kau­des­sa si­to­maan kuk­ka­kaup­po­jen hä­vik­ki­ku­kis­ta kuk­ka­kimp­pu­ja. Mu­kaan mie­li­vät voi­vat ot­taa yh­teyt­tä Tan­ja Läh­de­a­hoon nu­me­rol­la 044 529 4249. Vies­ti­vä­li­nee­nä toi­mii What­sApp-ryh­mä.