Ajoin taan­noin au­tol­la­ni Sond­by­hyn. Noin puo­li­vä­lis­sä mat­kaa huo­ma­sin taus­ta­pei­lis­tä, et­tä pe­räs­sä­ni ajoi kol­me au­toa. Tar­kis­tin no­peu­te­ni, joka oli 62 km/h eli täy­sin no­peus­ra­joi­tuk­sen mu­kai­nen.

Het­ken ku­lut­tua val­koi­nen Le­xus-ka­tu­maas­tu­ri ohit­ti kak­si au­toa ja jäi ai­van pe­rää­ni. Ti­lai­suu­den tul­len kul­jet­ta­ja kiih­dyt­ti voi­mak­kaas­ti, ohit­ti mi­nut tor­vi soi­den ja näyt­ti vie­lä kes­ki­sor­mea kat­to­luu­kun kaut­ta.

Ta­paus häm­mäs­tyt­ti niin pal­jon, et­ten eh­ti­nyt huo­ma­ta au­ton re­kis­te­ri­nu­me­roa. Jäin kui­ten­kin poh­ti­maan, mikä saa ih­mi­sen käyt­täy­ty­mään näin. Kul­jet­ta­ja vaa­ran­si sekä oman et­tä mui­den tiel­lä liik­ku­jien tur­val­li­suu­den run­saal­la yli­no­peu­del­la ja hol­tit­to­mal­la ajol­la. Vaik­ka joku ajai­si ali­no­peut­ta, ei se­kään oi­keu­ta täl­lai­seen käyt­täy­ty­mi­seen.

Olen aja­nut Sond­byn tie­tä jo vuo­sien ajan ja pi­tä­nyt pe­ri­aat­tee­na­ni ajaa no­peus­ra­joi­tus­ten mu­kai­ses­ti. Vii­me vuo­si­na tie on kui­ten­kin al­ka­nut muis­tut­taa ajoit­tain ral­li­ra­taa, jos­sa ohi­tuk­sia teh­dään suu­ril­la no­peuk­sil­la ja tur­hia ris­ke­jä ot­ta­en. Eri­tyi­sen usein huo­mi­o­ta kiin­nit­tä­vät kii­ret­tä pi­tä­vät pa­ket­ti­au­tot.

Täl­lä tie­o­suu­del­la oli­si mie­les­tä­ni ai­het­ta te­hos­taa lii­ken­ne­val­von­taa. Val­von­taa nä­kyy ajoit­tain Tark­kis­ten 40 km/h alu­eel­la, mut­ta sitä voi­si koh­dis­taa myös muil­le tie­o­suuk­sil­le, jois­sa yli­no­peuk­sia ja vaa­ral­li­sia ohi­tuk­sia ta­pah­tuu. Te­hok­kaam­pi val­von­ta pa­ran­tai­si kaik­kien tiel­lä liik­ku­jien tur­val­li­suut­ta.

Toi­von, et­tä lii­ken­tees­sä muis­te­taan kun­ni­oit­taa mui­ta tien­käyt­tä­jiä. Yh­tei­set tiet ovat mei­tä kaik­kia var­ten.

KANS­SA­KUL­KI­JOI­TA HUO­MI­OON OT­TA­VA