19.3. oli Min­na Cant­hin ja tasa-ar­von päi­vä. Sil­loin li­put lie­hui­vat suo­ma­lai­sen si­sun ja oi­keu­den­mu­kai­suu­den kun­ni­ak­si. Canth rai­va­si tie­tä ai­ka­na, jol­loin nai­sen ää­ni oli usein vai­voin vain kuis­kaus. Vaik­ka olem­me kul­ke­neet hä­nen päi­vis­tään pit­kän mat­kan, tasa-ar­vo ei ole Suo­mes­sa vie­lä­kään "val­mis" pro­jek­ti, vaan elä­vä pro­ses­si, joka vaa­tii te­ko­ja joka päi­vä.

Kun­nat ja hy­vin­voin­ti­a­lu­eet ovat tasa-ar­von ki­vi­jal­ka. Kun­nat päät­tä­vät pal­ve­luis­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat suo­raan ar­jen yh­den­ver­tai­suu­teen. On­ko var­hais­kas­va­tuk­ses­sa re­surs­se­ja pur­kaa su­ku­puo­lit­tu­nei­ta roo­li­mal­le­ja? On­ko kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­sa huo­mi­oi­tu tur­val­li­suus ja es­teet­tö­myys kai­kil­le? Kun­nat voi­vat edis­tää tasa-ar­voa esi­mer­kik­si ano­nyy­mil­lä rek­ry­toin­nil­la, joka kar­sii tie­dos­ta­mat­to­mia en­nak­ko­a­sen­tei­ta, ja var­mis­ta­mal­la, et­tä har­ras­tus­mah­dol­li­suu­det ja­kau­tu­vat ta­san yli su­ku­puo­li­ra­jo­jen.

Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la tasa-ar­vo tar­koit­taa pal­ve­lui­ta, jois­sa jo­kai­nen koh­da­taan yk­si­lö­nä riip­pu­mat­ta su­ku­puo­les­ta, taus­tas­ta tai vam­mas­ta. Tasa-ar­voa on se, et­tä lä­hi­suh­de­vä­ki­val­lan uh­rit saa­vat apua ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä ja et­tä hoi­to­jär­jes­tel­mä tun­nis­taa eri su­ku­puol­ten eri­lai­set oi­reet ja tar­peet. Tasa-ar­voa on myös se, et­tä pal­ve­luis­sa ei ole­te­ta jo­kai­sen ole­van cis-su­ku­puo­li­nen tai he­te­ro­sek­su­aa­li, vaan jo­kai­nen koh­da­taan ar­vos­ta­vas­ti oma­na it­se­nään. Hy­vin­voin­ti­a­lu­een on ol­ta­va edel­lä­kä­vi­jä myös palk­ka-avoi­muu­des­sa ja nais­val­tais­ten alo­jen työ­o­lo­jen pa­ran­ta­mi­ses­sa.

Itä-Uu­del­la­maal­la tasa-ar­vo nä­kyy myös pai­kal­li­ses­sa ar­jes­sa. Mo­ni­kie­li­syys, ikään­ty­vä vä­es­tö ja maa­han­muut­to haas­ta­vat pal­ve­lui­ta ke­hit­ty­mään en­tis­tä yh­den­ver­tai­sem­mik­si. Kun pal­ve­lut ovat ai­dos­ti saa­vu­tet­ta­via suo­mek­si, ruot­sik­si ja tar­vit­ta­es­sa muil­la­kin kie­lil­lä, ra­ken­ne­taan ar­kea, jos­sa jo­kai­nen voi ko­kea kuu­lu­van­sa yh­teis­kun­taan.

Meis­tä jo­kai­nen on muu­tos­voi­ma. Tasa-ar­vo ei ole vain juh­la­pu­hei­ta, vaan te­ko­ja kah­vi­huo­neis­sa, pu­ku­ko­peis­sa, ko­to­na ja so­mes­sa. Voim­me jo­kai­nen:

- Puut­tua pu­hee­seen: Älä si­vuu­ta syr­ji­vää vit­siä tai vä­hät­te­le­vää kom­ment­tia.

- Ja­kaa hoi­va­vas­tuun: Ko­ti­työt ja lä­hei­sis­tä huo­leh­ti­mi­nen kuu­lu­vat kai­kil­le, ei vain yh­del­le su­ku­puo­lel­le.

- Ol­la liit­to­lai­nen: Käy­tä kiel­tä, joka jät­tää ti­laa mo­ni­nai­suu­del­le.

- Haas­taa omat ole­tuk­sen­sa: Ke­nen ää­ni kuu­luu ja ket­kä jä­te­tään nä­ky­mät­tö­mik­si?

Min­na Canth sa­noi ai­koi­naan: ”Kaik­ki nai­set äl­kööt teh­kö kä­si­töi­tä.” Ny­ky­a­jas­sa tämä tar­koit­taa va­paut­ta ol­la oma it­sen­sä il­man ah­tai­ta muot­te­ja. – olit­pa nai­nen, mies tai muun­su­ku­puo­li­nen. Teh­dään Suo­mes­ta maa, jos­sa jo­kai­nen lap­si voi unel­moi­da mis­tä vain – il­man, et­tä su­ku­puo­li, taus­ta tai iden­ti­teet­ti aset­taa kat­toa unel­mil­le.

Tasa-ar­vo on te­ko­ja, ei vain pe­ri­aat­tei­ta. Aloi­te­taan ne tä­nään.

ITÄ-UU­DEN­MAAN VIH­REI­DEN NAIS­TEN HAL­LI­TUS,
MARI LO­TI­LA (PJ.),
SAN­NA KI­VI­NE­VA (VA­RAPJ.),
PIA AN­GE­RIA,
MIRA DI­A­NOFF,
SAI­JA HAA­PA­SAA­RI,
LIL­LI KAH­RI,
II­RIS LEH­TI­NEN,
MAR­JO LAH­TI,
DE­NI­SE NIE­MI