Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Leijonaemot ovat toistensa tukiverkko arjen keskellä.
Merja Forsman
PORVOO – Usein odottavat vanhemmat sanovat, ettei lapsen sukupuolella ole väliä, kunhan lapsi on terve. Mutta mitä jo lapsi ei olekaan terve? kysyy kahden lapsen äiti, Leijonaemot ry:n ohjaaja Saana Gustafsson.
Gustafsson sai kuopuksensa vuonna 2007, ja alkuvuoden sujuivat mutkattomasti. Vähitellen kuitenkin selvisi, että kuopus tarvitsee erityistä tukea.
– Aluksi kesti ymmärtää ja hyväksyä, että meillä on tällainen erityinen lapsi ja se on ok. Se ei haittaa, eikä sitä tarvitse mitenkään hävetä, Gustafsson kertoo.
Arki täyttyi lapsiperheen rutiinien lisäksi terapiasta, lääkäreistä, hoitajista, väsymyksestä, epätietoisuudesta, paperisodasta ja lääkekokeiluista.
– Ei siinä ehtinyt miettiä muuta, yritti vain selviytyä. En edes ymmärtänyt etsiä itselleni apua ja vertaistukea. Olisipa joku tullut silloin kertomaan, että on olemassa sellainen kuin Leijonaemot ry, Gustafsson sanoo.
Tärkeintä on luottamus ja vertaistuki
Leijonaemot ry on pääosin vapaaehtoisten pyörittämä yhdistys, jonka ensisijaisena tehtävänä on tarjota vertaistukea erityislasten vanhemmille.
Erityislapsiin lukeutuvat monenlaiset lapset: erityistä tukea tarvitsevat, vammaiset, pitkäaikaissairaat ja ne, joilla ei ole mitään diagnoosia.
– Vanhemmat kyllä tietävät, jos lapsi on erityinen. Siihen ei tarvita lääkärin taudinmääritystä. Huoli riittää, Gustafsson selittää.
Toiminta on valtakunnallista ja erityislasten vanhemmat voivat jakaa kokemuksiaan sekä verkossa että paikallisissa vertaistukiryhmissä ympäri Suomen. Ryhmiin osallistuminen on maksutonta, eikä se edellytä jäsenyyttä.
Ryhmien vetäjinä toimivat alueen vapaaehtoiset erityislasten vanhemmat.
Nimestään huolimatta toiminta on suunnattu kaikille vanhemmille tai lapsen tukihenkilöille sukupuoleen katsomatta.
– Tärkeintä toiminnassa on vertaistuki ja luottamuksellisuus. Ryhmissä saa jakaa omia kokemuksiaan, eikä kukaan tuomitse. Niissä saa vinkkejä esimerkiksi erilaisista tukimuodoista ja niiden hakemisesta, mikä on arvokasta. Tukiviidakko on nimittäin aikamoinen! Gustafsson sanoo.
Leijonaemot jakavat myös tietoa siitä, mitä vanhempien on oikeus lapsilleen vaatia.
– Siitä kumpuaa yhdistyksen nimikin: erityislasten vanhemmat joutuvat usein taistelemaan lastensa hoidon puolesta kuin leijonaemot, Gustafsson kertoo.
Saana Gustafsson osallistui Leijonaemot ry:n toimintaan vasta, kun oma erityistä tukea tarvitseva lapsi oli jo teini-ikäinen. – Sitä vain porskuttaa menemään. Olisinpa löytänyt Leijonaemot aikaisemmin.
Merja Forsman
Tähtäin positiivisessa ja ratkaisun etsimisessä
Gustafsson on ollut nyt Leijonaemot ry:ssä kaksi vuotta. Hän kertoo saaneensa ryhmästä uusia ystäviä ja arvokkaita vinkkejä.
– Oma lapsi on aina oma lapsi, vaikka hän onkin kohta jo aikuinen. Vertaistuelle ja vinkeille on yhä tarvetta, Gustafsson kertoo.
– Olen myös oppinut suhtautumaan eri tavalla omaan nuoreeni ja saanut vinkkejä hänen aikuistumisensa tueksi.
Porvoon Leijonaemot-vertaistukiryhmä kokoontuu joka kuun ensimmäisenä maanantaina iltaviidestä lähtien Porvoon pääkirjastossa. Sen lisäksi ryhmä järjestää erilaisia tempauksia ja retkiä vanhemmille ja joskus koko perheelle.
– Tähtäin on vanhempien hyvinvoinnissa, Gustafsson painottaa. – Juttelemme mukavan toiminnan ohessa kaikesta, mikä mieltä askarruttaa: surusta, ilosta, erityisyydestä ja mistä vain. Toiminta tähtää aina positiiviseen ajatteluun ja ratkaisun etsimiseen.
Negatiiviseen ei jäädä vellomaan.
Viime keväänä Gustafsson valmistui Leijonaemot ry:n vertaistukiohjaajaksi verkkokurssilta. Tällä hetkellä Porvoossa on kaksi ohjaajaa, Gustafssonin lisäksi Outi Avikainen.
– Ohjaajana toimiminen tuntui luonnolliselta, vaikka aluksi jännitti tosi paljon, miten se menee. Onneksi osallistujat Porvoossa ovat ihania, eikä haittaa, vaikka joskus mokaisinkin, Gustafsson hymyilee.
Leijonaemot tukevat toisiaan
Avun ja tuen etsiminen ja pyytäminen ei ole helppoa, varsin väsyneenä ja arjen kuormittamana, Gustafsson tietää.
Silloin leijonalaumasta voi saada tukea ja voimaa.
– Toivon, että mahdollisimman moni erityslapsen vanhempi kuulisi toiminnastamme ja löytäisi tiensä mukaan. Osa ei ehkä juuri nyt jaksa lähteä mukaan toimintaan, se voi arjen keskellä tuntua liian isolta ponnistukselta. Mutta jossain vaiheessa, kun aika on sopiva, olisi hienoa, jos vanhempi muistaisi tämän ryhmän ja tulisi mukaan, Gustafsson sanoo.
Porvoon vertaistukiryhmä tapaa seuraavan kerran maanantaina 2.12 kello 17–18.45 Porvoon kirjaston toisessa kerroksessa. Mukaan ei tarvitse ilmoittautua ennalta.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot