Viikon kysymys
A-
A+
Yhdysvaltalaisen McCulloch Motors Corporationin moottorisahoja on mittava rivistö, vaikka se onkin vain murto-osa markkinoille tehdyistä versioista. – 1960-luvun MG4-mallin saha oli lainassa Yle TV1:n Puoli seitsemän -ohjelmassa muutama vuosi sitten. He tekivät hevosmetsurista Ikaalisista juttua, johon tarvittiin vanha saha, Jari Koskinen kertoo.
Marko Wahlström
PUKKILA, SAVIJOKI Tuhansia ajettuja kilometrejä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Satoja kulutettuja bensiinilitroja. Lukuisia elettyjä tunteja.
Kyltti rakennuksen seinässä tiivistää kaiken: Sahat ja vanhat koneet. Pihapiiriin kurvatessa ja autosta noustessa, satunnainen kulkija yllättyy perin pohjin.
– Tulit katsomaan romuja, isäntä Jari Koskinen, 61, tervehtii.
Moottorisahoja pitäisi olla sellaiset 2 500, joista yksistään Homelite XL-12-mallia on noin 750 kappaletta. Perämoottoreita on noin 550, joista kotimaisia Terhi-perämoottoreita 270 kappaletta.
– Ei näitä ole luetteloitu, isäntä korostaa.
Museoksikin paikkaa voi kutsua.
– Suurin osa näistä vehkeistä on yksin tai kaksitellen haettu. Pisimmät reissut Suomessa olen tehnyt Ivaloon.
Jokaiseen kokoelman esineeseen liittyy tarina. – Tämä Terhi-perämoottori oli käytössä vain yhden kerran vuonna 1963, Jari Koskinen kertoo koneeseen liittyvästä dramatiikasta. Terhi-kokoelmaa valvoo moottorisahalla veistetty tiikeri.
Marko Wahlström
Mies keräsi nuorempana traktoreita
Mutta mistä keräilyharrastus oikein alkoi.
– Tyhmyydestähän se yleensä alkaa. Kyllä päässä jotain vikaa täytyy olla, Koskinen naurahtaa.
Mies keräsi nuorempana pelkästään traktoreita, jotka oli sijoitettuna vuokralatoihin.
– Parikymmentä vuotta sitten myin pois 75 traktoria, koska ne veivät niin paljon tilaa. Kymmenkunta jätin itselleni – jos sattuu tarvitsemaan, sulovilenmäisesti mies hymähtää.
Koskinen kertoo pienestä asti olleensa kiinnostunut kaikesta vanhasta.
– Pikkupoikana en uskonut tällaiseen mittakaavaan, syntyperäinen savijokelainen sanoo.
Palkkatyönään hän myy rakennustelineitä ja -työkoneita.
Homelite-moottorisahojen kokoelma syntyi helposti. Sahoja oli tullut Suomeen jo vuoteen 1965 mennessä noin 15 000 kappaletta. Homelite XL-12:n maahantuonti loppui vuonna 1968.
Marko Wahlström
Moottorisahoista perämoottoreihin
Traktoreiden tilalle tulivat moottorisahat. Yksi tuttu keräilijä pyysi pitkin ja poikin maita ja mantuja traktorien perässä kiertänyttä pukkilalaista ostamaan niitä hänelle.
Pian keräilijälle alkoi kertyä kaksoiskappaleita.
– Hän tuli harrastusverstaalleni mukanaan muutamia ylimääräisiä. Siitä se lähti.
Keräilyharrastus laajeni perämoottoreihin.
– Minun piti hankkia vain sellaisia moottoreita, jotka on valmistettu moottorisahamerkille. Vituiksihan sekin meni – valitettavasti.
– Rekan perävaunussa odottaa 30 Terhi-perämoottoria odottamassa tilaa. Liika on liikaa. Koko ajan tulee ostettua uusia, vaikkei pitäisi.
Perämoottoreiden ja moottorisahojen joukossa on myös aggregaatteja.
Terhi-perämoottoreita valmisti Valmet vuosina 1959–1979. Moottoreita tehtiin myös viranomaiskäyttöön.
Marko Wahlström
Terhi-kodin seinällä on henkilöautojen metallisia pölykapseleita ja amerikkalaisia rekisterikilpiä.
Marko Wahlström
Ruotsiin myydyn Albinin moottoritehtaan lyhyen aikaa valmistamaa 3,5-hevosvoimaista Albin Husqvarnaa vuodelta 1961 tehtiin vain 300 kappaletta.
Marko Wahlström
Jokaiseen kokoelman esineeseen liittyy tarina. – Tämä Terhi-perämoottori oli käytössä vain yhden kerran vuonna 1963, Jari Koskinen kertoo koneeseen liittyvästä dramatiikasta.
Marko Wahlström
Vanhin kokoelman perämoottori on Penta vuodelta 1919
Suurin osa perämoottoreista on Suomesta ja Ruotsista yksityishenkilöiltä.
– Vanhin perämoottori on Penta vuodelta 1919. Uusimmat ovat 1980-luvun Terhi-moottoreita, Koskinen sanoo.
Kokoelman harvinaisuuksiin lukeutuu vuoden 1959 englantilainen Viking-perämoottori, jossa on ruuviperä tavanomaisen suoran perän sijaan.
– Perämoottoria myytiin jenkeille suistomoottoriksi. Siinä on 1,5 hevosvoiman kone, josta ei kuulu kuin pieni suitsutus. Se käy pirun nätisti.
Moottorisahoista tuttu Homelite valmisti myös perämoottoreita, joissa on englantilaisen Roverin nelipyttyinen kone keskellä pystyssä. Italialainen Vespa yritti valmistaa perämoottoreita huonolla menestyksellä.
Kokoelmassa on sekä toimivia että toimimattomia koneita. Jokaiseen liittyy jonkinlainen tarina ja myös dramatiikkaa. Koskinen kertoo yhdestä Terhi-perämoottorista, jolla on ajettu vuonna 1963 vain yhden kerran.
– Ostin sen vanhemmalta leskirouvalta, joka kehotti pitämään siitä hyvää huolta. Rouva oli nuorempana ostanut perämoottorin puuveneeseen yhdessä miehensä kanssa.
Ensimmäisen ajon jälkeen pariskunta palasi rantaan. Rouva meni keittämään kahvit ja mies jäi irrottamaan perämoottoria.
– Miestä ei alkanut kuulua. Hän oli liukastunut rantakivillä kohtalokkain seurauksin, Koskinen kertoo leskirouvan tarinan.
Venäläisvalmisteisia moottorisahoja edustavat Drushba ja Ural. Kokoelmasta löytyy myös itävaltalainen Verus Faun.
Marko Wahlström
Yläkerran pienemmässä huoneessa on esillä muun muassa erilaisia laskimia, kuten nelilaskimia eli snurria ja verihiutalelaskimia sekä kirjoituskoneita, kahvipurkkeja ja kuparipannuja.
Marko Wahlström
Ethän vedä vetonaurusta, etkä siirtele sahoja, opasteteksti kertoo.
Marko Wahlström
Moottorisahoja kertynyt myös huutokaupoista
Pukkilalaismies ei ole uskaltanut laskea, paljonko hänellä on kulunut rahaa harrastukseen.
– Eikös se ole huono harrastus, mihin kaikki rahat eivät mene, Koskinen tyytyy kommentoimaan hörähtäen.
Hän myöntää, että osa tavaroista on todella edullisia.
– Ne ovat usein tosi kaukana. Viimeksi kävin Mynämäeltä hakemassa vähän traktorin osia. Kyllähän siinä pari sataa meni bentsiiniin.
Moottorisahoja mies on hankkinut kotimaan lisäksi yhdysvaltalaisista huutokaupoista.
– Eräs kaveri on huutanut minulle sahoja Jenkeistä, Belgiasta ja muualtakin.
Sahoja on valmistettu niiden historian aikana eri puolilla maailmaa, kuten Venäjällä, Itävallassa, Kanadassa ja Suomessa.
– Tänä päivänä sahoja tehdään käytännössä enää vain Kiinassa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa, Koskinen kertoo.
Jari Koskinen on ollut pikkupojasta asti kiinnostunut historiasta ja vanhoista tavaroista.
Marko Wahlström
Tavallinen 4-hevosvoimainen Husqvarna vuodelta 1963.
Marko Wahlström
Moottorisahat on aseteltu tarkasti järjestykseen
Kaikki koneet ja sahat ovat tarkassa ojennuksessa.
– Eivät nämä mahtuisi, elleivät ne olisi järjestyksessä. Se helpottaa ylläpitämistä, Koskinen sanoo.
Kokoelmaansa varten mies on rakentanut kaksikerroksisen näyttelyrakennuksen. Esineet on järjestelty alakerran neljään huoneeseen ja yläkerran kahteen huoneeseen.
– Joskus 1990-luvulla tein pienemmän rakennuksen, jota on jatkettu kolme kertaa ja nostettu kerran. Lisää tilaa pitäisi tehdä, mutta kyllä nyt alkaa riittää. Välivarastossa Vaalassa olisi vielä hakematonta tavaraa.
Koskinen havahtuu yhtäkkiä.
– Hetkinen, yksi on hukassa. Chryslerin moottorisaha on ollut tässä kulmassa aina, hän ihmettelee.
Sahojen ja vanhojen koneiden kokoelman bonuksena on Crescentin, Monarkin ja Husqvarnan polkupyöriä, Jopo-kuntopyöriä, polkuauto sekä vanhoja sähkötarvikkeita, erilaista kauppatavaraa, lasipulloja ja puusepän työkaluja.
Marko Wahlström
Kotimuseon emäntänä toimivalla kenttätykistön lotalla asuineen on ikää 80 vuotta. – Se ei valita, oli kylmä tai lämmin. Se on aina tyytyväinen työhönsä, Jari Koskinen sanailee.
Marko Wahlström
Suositut sahapäivät kolmen vuoden välein
Kolmen vuoden välein mies pitää kokoelmallaan kaikille avoimet sahapäivät. Viidennet pidettiin viime kesänä ja seuraavat ovat vuonna 2028.
– Kolmessa vuodessa ehdin saada uutta tavaraa, jotta kävijöiden mielenkiinto pysyy yllä, Koskinen perustelee syytä ajanjaksolle.
Sahapäivät houkuttelevat paikalle runsaasti mobilisteja, motoristeja ja traktoriharrastajia.
– Parhaimpana vuonna täällä on kävi noin 1 700 ihmistä.
Kokoelmassa on käynyt tutustumassa yksittäisiä vieraita myös Tanskasta, Hollannista ja Virosta sekä Husqvarna-ketjun maahantuojan johto ja myyntipisteiden päälliköt.
– Stadin Pärtsärit tekivät tänne viime vuonna 50-vuotisjuhla-ajon moottoripyörillä. Tänä vuonna ovat tulossa ainakin Jawa-miehet ja Savon Konepyöräilijät, Koskinen kertoo.
Kotinsa yhdessä huoneessa miehellä on myös yksityisempi kokoelma pikkuautoja. Pihan toisella laidalla hänellä on rakennuksia, joihin on kerätty moottoripyöriä, maamoottoreita ja sisä- eli keskimoottoreita.
Venäläinen Kajunka taittoperällä. Moottori oli kopio Evinrudesta, jonka perä taittui toisin päin.
Marko Wahlström
Amerikkalaisen Elton perämoottorissa kääntyy ainoastaan peräsin. Kaikissa muissa perämoottoreissa moottori kääntyy.
Marko Wahlström
Jari Koskinen on teettänyt myös T-paidan, jossa lukee Homelite XL-12. Päässään hänellä on Homeliten vuoden 1961 mainoslippalakki.
Marko Wahlström
Sahojen varaosia ja kaksoiskappaleita mennyt vaihdossa
Lukumäärässä mitattuna Savijoella sijaitseva kokoelma painii omassa sarjassaan.
– Meitä sahankeräilijöitä Suomessa on jonkin verran.
Miehelle on kertynyt varaosia sahoihin melkoinen määrä.
– Niitä olen antanut eteenpäin, jos joku tarvitsee. Myös kaksoiskappaleita olen mennyt vaihdossa.
Kokoelma on karttunut, kun sana yhdestä hullusta keräilijästä leviää.
– Nykyisin ihmiset soittavat, kun he ovat saaneet tietää, että täällä on tällainen "Raatteen tie", Koskinen sanoo.
»» Sahat ja vanhat koneet -museokokoelma on avoinna ympärivuotisesti Pukkilan Savijoella (Kolisevantie 20) sopimuksen mukaan. Jari Koskisen tavoittaa numerosta 0400 804 134.
Pukkilalaisen Jari Koskisen perämoottorit ovat esillä siististi niille tehdyissä telineissä. Osa on aseteltu riviin lattialle.
Marko Wahlström
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot