LO­VII­SA Noi­ta on kuu­lem­ma tosi ys­tä­väl­li­nen, et­tä sin­ne vain huo­nee­seen. Hop, hop.

Noi­dan ta­los­sa on hä­mä­rää ja kam­mot­ta­vaa. Kai­ut­ti­mis­ta kai­kuu taus­ta­ta­ri­na. Kel­lo ti­kit­tää.

Kar­mi­vaa tun­nel­maa li­sää se, et­tä me pe­laa­jat em­me tun­ne toi­si­am­me en­nes­tään. Juu­ri en­nen huo­nee­seen as­tu­mis­ta saan tie­tää, et­tä toi­nen kans­sa­pe­laa­ja on Tuo­mas ja pyö­rän ta­ra­kal­la pai­kal­le saa­pu­nut tii­min­jä­sen Lin­da.

Mo­lem­mat voit­ti­vat pa­ko­pe­li-isän­nän Esa Hut­tu­nen jär­jes­tä­män ar­von­nan, jon­ka pal­kin­to­na pää­si mu­kaan pa­ko­pe­liin mak­sut­ta. Oha­ri­kult­tuu­ri ku­kois­taa, jo­ten osa voit­ta­jis­ta jät­ti tu­le­mat­ta.

– Kol­me on on­nek­si usein pa­ras ryh­mä­ko­ko. Mitä isom­pi tii­mi, sitä vai­ke­am­mak­si rat­ko­mi­nen muo­dos­tuu kai­kin puo­lin, Hut­tu­nen to­te­aa.  

Tuo­mak­sel­la ja Lin­dal­la kum­mal­la­kaan ei ole en­nes­tään ko­ke­mus­ta pa­ko­huo­neis­ta, jo­ten ti­lan­ne ei vai­ku­ta hy­väl­tä. Em­me iki­nä tule sel­vi­ä­mään tääl­tä tun­nis­sa ulos.

Esa Huttunen on suunnitellut kaikki pakohuoneiden tehtävät itse.

Merja Forsman

Es­ca­pe Room Ström­for­sis­sa on kak­si pa­ko­huo­net­ta, jois­ta toi­nen, Pu­na­kaar­ti­lais­pa­pin työ­huo­ne 1918, pe­rus­tuu si­säl­lis­so­da­nai­kai­siin to­si­ta­pah­tu­miin.

– Pe­lis­sä pi­tää löy­tää pa­pin ar­vo­ta­va­rat en­nen kuin sak­sa­lai­set saa­pu­vat. Ta­ri­na voi men­nä jol­lain ihon al­le, Hut­tu­nen ker­too.  

Huo­nei­den suo­si­tu­sa­lai­kä­ra­ja on 12, mut­ta nuo­rem­mat­kin sal­li­taan si­sään van­hem­pien­sa seu­ras­sa.

– Pys­tyn vai­kut­ta­maan mo­neen asi­aan, ku­ten ää­niin ja va­lais­tuk­seen. His­to­ri­as­ta kiin­nos­tu­neil­le voin sy­ven­tää si­säl­lis­so­taan liit­ty­vää ta­ri­naa. Mi­tään vaa­ral­lis­ta­han nois­sa huo­neis­sa ei ole, her­kem­mät­kin pär­jää­vät, Hut­tu­nen lu­paa.  

Ström­for­sin pa­ko­pe­leis­sä suo­si­tus­ryh­mä­ko­ko on 2–6.  Pu­na­kaar­ti­lais­pa­pin työ­huo­ne so­pii vä­hän isom­mil­le, Noi­dan­ta­lo pie­nem­mil­le ryh­mil­le.

– Par­haim­mil­laan Noi­dan­ta­los­sa on ol­lut kah­dek­san pa­lo­mies­tä ker­ral­laan. Mo­net ovat sa­no­neet, et­tä kär­si­vät ah­taan pai­kan kam­mos­ta, mut­ta ovat pär­jän­neet siel­lä­kin hy­vin, Hut­tu­nen sa­noo.

Strömforsin entisen sähkötehtaan kellarissa olevissa pakohuoneissa käyvät kaikenlaiset pelaajat yritysporukoista lapsiperheisiin.

Merja Forsman

Pa­ko­huo­neis­sa hok­sot­ti­mil­le on käyt­töä

Pa­ko­huo­nees­sa tun­ti ku­luu hä­vyt­tö­män no­pe­as­ti. Al­ku­kan­keu­den jäl­keen yh­teis­työ al­kaa su­jua. Tuo­mas poh­tii ää­neen eri vaih­to­eh­to­ja, Lin­da va­lai­see pul­mia kän­ny­käl­lään.

Hä­mä­rään huo­nee­seen saa siis ot­taa mu­kaan kän­ny­kän tai lä­hin­nä sen tas­ku­lam­pun, mut­ta kun tas­ku­lamp­pua käyt­tää, sil­mät ei­vät enää totu hä­mä­rään.  

Kaik­ki rat­kai­sut löy­ty­vät huo­nees­ta ja ovat usein hel­pom­mat kuin voi­si ku­vi­tel­la.  Pi­tää vain roh­ke­as­ti ko­keil­la ja heit­täy­tyä leik­kiin.

Fyy­sis­tä voi­maa ei saa käyt­tää, mie­li­ku­vi­tus­ta ja hok­sot­ti­mia kyl­lä.

Tii­mim­me yrit­tää suo­ma­lai­sit­tain pär­jä­tä mah­dol­li­sim­man pit­kään il­man apua, mut­ta jos­sain vai­hees­sa sor­rum­me pyy­tä­mään vink­ke­jä.

– Äh, mis­tä me oli­sim­me voi­neet tuon ar­va­ta, Tuo­mas har­mit­te­lee.  

Ai­ka juok­see. Kii­re kas­vaa. Ai­vot me­ne­vät sol­muun ja sit­ten ai­ka lop­puu ja…. En­päs pal­jas­ta­kaan.

Noidan talossa on tiivis ja intensiivinen tunnelma.

Merja Forsman

La­pin­jär­vel­lä asu­va Hut­tu­nen pe­rus­ti en­sim­mäi­sen pa­ko­pe­lin­sä, Ka­le­va­lan ki­rouk­sen, Por­voo­seen vuon­na 2017. Ström­for­siin hän ava­si Noi­dan talo -pa­ko­huo­neen, joka piti ava­ta ke­vääl­lä 2020.

– Tuli ko­ro­na ja lock down (Uu­den­maan sul­ku). Raja kul­ki ai­van tuos­ta pa­rin kil­san pääs­tä. Jou­duin siir­tä­mään avaa­mis­ta kol­mel­la kuu­kau­del­la. Ai­ka pian sel­vi­si, et­tei yh­del­lä pa­ko­huo­neel­la pär­jää, jo­ten aloin suun­ni­tel­la seu­raa­vaa.

Yh­den pa­ko­pe­lin suun­nit­te­lu vie kuu­kau­sia.

– Oi­ke­as­ti siis ekat vuo­det ku­lui­vat lä­hin­nä suun­nit­te­luun. En ko­pi­oi mui­den pa­ko­huo­neis­ta mi­tään, ko­pi­oi­mi­nen ei kuu­lu tyy­lii­ni. Tyk­kään kek­siä näi­tä pul­mia it­se, sik­si olen alal­la­kin, Hut­tu­nen sa­noo.

Ih­mis­ten vaa­ti­mus­ta­so pa­ko­huo­nei­ta koh­taan on Hut­tu­sen mu­kaan vuo­sien mit­taan kas­va­nut. Kun pa­ko­pe­lit al­koi­vat vuon­na 2014 yleis­tyä, huo­neil­ta odo­tet­tiin lä­hin­nä ki­pe­riä pul­mia ja jon­kin­lais­ta rek­vi­siit­taa.

– Mo­net maa­il­man pa­ko­huo­nei­ta kier­rel­leet heh­kut­ti­vat Ka­le­va­lan ki­rouk­sen tun­nel­maa. Nyt se on it­ses­tään sel­vä vaa­ti­mus, et­tä pa­ko­huo­nees­sa pi­tää ol­la ta­ri­nal­li­suut­ta ja oma fii­lik­sen­sä, Hut­tu­nen sa­noo.

On­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta ja kyl­miä vä­rei­tä 

– Vä­hän har­mit­taa, et­tem­me sel­viy­ty­neet! Tuo­mas Hei­no­sek­si esit­täy­ty­vä mies har­mit­te­lee au­las­sa.

Yk­si tär­keä vink­ki jäi tii­mil­tä täy­sin huo­maa­mat­ta ja luk­ko avaa­mat­ta. Rat­kai­sut oli­vat ihan sil­mien edes­sä.

– Si­nun täy­tyy ol­la vä­hän Pel­le Pe­lo­ton, kun kek­sit täl­lai­sia pul­mia, yl­lä­tyk­siä ja ai­ka ove­lia jut­tu­ja, Hei­no­nen sa­noo Hut­tu­sel­le.  

Hän ker­too asu­neen­sa Lo­vii­sas­sa jo 10 vuot­ta, mut­tei ol­lut ai­kai­sem­min kuul­lut Es­ca­pe Room Ström­for­sis­ta.

– Kan­nat­tai­si var­maan pi­tää vä­hän ään­tä, hän sa­noo. – Oli­han se haus­ka rat­koa teh­tä­viä ja kun löy­si rat­kai­sun, tuli sel­lai­nen on­nis­tu­mi­sen fii­lis.

Ström­for­siin kol­mi­sen viik­koa sit­ten muut­ta­nut Lin­da Ar­jo­tie ker­too pi­tä­neen­sä en­sim­mäi­ses­tä pa­ko­pe­li­ko­ke­muk­ses­taan.

– Oli kiva, mut olen niin huo­no rat­ko­maan täl­lai­sia. En sa­noi­si, et­tä pa­ko­huo­ne oli pe­lot­ta­va, mut­ta ää­nis­tä tuli vä­hän kyl­miä vä­rei­tä. Voi­sin tul­la uu­des­taan, eh­kä seu­raa­vak­si tut­tu­jen kans­sa, hän vir­nis­tää.

Strömforsissa on kaksi pakohuonepeliä. Toisessa selviydytään noidan talosta, toisessa matkustetaan vuoteen 1918.

Merja Forsman

Esa Hut­tu­nen, mikä on ol­lut eri­koi­sin koh­taa­ma­si ti­lan­ne pa­ko­huo­nees­sa?

Peli-isän­nät seu­raa­vat pe­le­jä mo­ni­to­reil­taan ja aut­ta­vat tar­vit­ta­es­sa pe­laa­jia pe­lin ai­ka­na. Ku­ten to­si­te­le­vi­si­os­sa, pa­ko­huo­nees­sa ole­vat unoh­ta­vat  hel­pos­ti ka­me­roi­den läs­nä­o­lon.

Pe­lin tii­mel­lyk­ses­sä sat­tuu ja ta­pah­tuu. Mikä on eri­koi­sin­ta, mitä Hut­tu­nen on ka­me­roi­den kaut­ta to­dis­ta­nut?

– Ker­ran eräs pe­laa­jis­ta nu­kah­ti – tai sam­mui – pa­ko­huo­nee­seen, ei­vät­kä muut pe­laa­jat huo­man­neet sitä. On ih­me, et­tä sii­nä me­te­lis­sä pys­tyi nuk­ku­maan! Lo­pul­ta hän he­rä­si 5–10 mi­nuu­tin ku­lut­tua ja jat­koi kuin ei mi­tään.

Pelaajat ovat kirjoittaneet tuloksiaan seiniin.

Merja Forsman

KO­KEI­LE TÄNÄ KE­SÄ­NÄ MYÖS:

Maailmanlopun ravintola- ja Bermuda-elämyspelit löytyvät Porvoon keskustasta K-Citymarketin vierestä.

Saku Koponen

1. Es­ca­pe Por­voon pe­lit ovat maa­il­man par­hai­den lis­tal­la  
Es­ca­pe Por­voos­sa on nel­jä si­sä­pe­liä sekä kak­si suo­sit­tua Salk­ku­ral­lia, joi­ta pe­la­taan Van­han Por­voon ku­jil­la.
Yri­tyk­sen pe­lit on va­lit­tu maa­il­man top 15 -pa­ko­pe­lien lis­tal­le, ja ne ovat saa­neet nel­jä­nä vuo­te­na pe­räk­käin Tra­ve­lers’ Choi­ce -pal­kin­non.
Kak­si pe­leis­tä on nos­tet­tu Suo­men vii­den par­haan jouk­koon kan­sain­vä­li­sen am­mat­ti­lais­raa­din toi­mes­ta.
– Ryh­män mu­kaan Ber­mu­da-peli on Eu­roo­pan näyt­tä­vim­piä pa­ko­pe­le­jä ja uu­tuus­pe­li ON AIR -Suo­ra lä­he­tys on­nis­tui yl­lät­tä­mään jopa nämä tu­han­sia pa­ko­pe­le­jä tes­tan­neet am­mat­ti­lai­set, ker­too pe­lit suun­ni­tel­lut Saku Ko­po­nen Es­ca­pe Por­voos­ta.
Li­säk­si Es­ca­pe Por­voo vuok­raa ja jär­jes­tää pul­ma­pe­le­jä ko­tiin, ho­tel­lil­le tai työ­pai­kal­le.
»» www.es­ca­pe­por­voo.fi

– Pelaajien riemun kiljahdukset ovat meille parasta palautetta, Anne ja Markku Osmala sanovat.

Merja Forsman

2. Ai­vo­pe­le­jä pi­ha­tal­lis­sa ja puu­tar­has­sa
Ai­vo­rii­hi on Kil­pi­lah­den ku­pees­sa, Svart­bäc­kis­sä si­jait­se­va pa­ko­huo­ne, jota pyö­rit­tää pa­ris­kun­ta An­ne ja Mark­ku Os­ma­la.
Pa­ris­kun­nan van­has­sa pi­ha­tal­lis­sa voi rat­koa ka­don­neen lii­ke­mie­hen sa­lai­suut­ta ja pian uu­tuu­te­na ko­keil­la Yö­kis­saa. Itä­väy­län­kin tes­taa­ma Ka­don­neen lii­ke­mie­hen sa­lai­suus on to­si­ta­ri­naan pe­rus­tu­va peli, joka on saa­nut ke­hu­ja kä­vi­jöil­tä ym­pä­ri maa­il­man.
Li­säk­si Ai­vo­rii­hel­lä on juu­ri val­mis­tu­nut ul­ko­pul­ma­pe­li Äl­liä & Äk­sö­niä, joka on suun­nat­tu isom­mil­le ryh­mil­le. Ul­ko­pe­li yh­dis­tää ke­vyi­tä lii­kun­nal­li­sia teh­tä­viä ja pul­man­rat­kon­taa.
– Äl­liä ja Äk­sö­niä so­pii mo­ne­ni­käi­sel­le ja on osoit­tau­tu­nut tosi haus­kak­si. Sen voi suo­rit­taa puu­tar­has­sam­me tai ran­ta­ra­vin­to­lan lä­his­töl­lä, ker­too An­ne Os­ma­la.
»» www.pa­ko­huo­ne­ai­vo­rii­hi.fi»» Itä­väy­län jut­tu löy­tyy verk­ko­leh­des­tä ot­si­kol­la Tes­tis­sä pa­ko­huo­ne: Mitä ta­pah­tui Ris­tol­le?

3. Get Out Por­voo vie Tuo­ne­laan tai kark­ki­var­kai­siin
Man­ner­hei­min­ka­dun var­rel­la si­jait­se­vas­sa Get Out Por­voos­sa on kak­si eri­lais­ta si­sä­pa­ko­pe­liä. Toi­ses­sa as­tu­taan Tuo­ne­lan por­teil­le ja toi­ses­sa läh­de­tään öi­sel­le ryös­tö­ret­kel­le Mum­me­lin kark­ki­kaup­paan.
– Kum­mat­kin pa­ko­pe­lit so­pi­vat sekä ai­kui­sil­le et­tä lap­sil­le, sa­noo pa­ko­pe­li-isän­tä Esa Hut­tu­nen.
Itä­väy­lä tes­ta­si Get Out Por­voon en­sim­mäi­sen pa­ko­huo­neen,  Ka­le­va­lan ki­rouk­sen. Jut­tu löy­tyy verk­ko­leh­des­tä ot­si­kol­la Kau­hua, on­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta ja tur­hau­tu­mis­ta – Sul­jet­tu huo­ne pa­kot­taa rat­kai­se­maan teh­tä­viä.
»» www.ge­tout­por­voo.fi»» Kau­hua, on­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta ja tur­hau­tu­mis­ta – Sul­jet­tu huo­ne pa­kot­taa rat­kai­se­maan teh­tä­viä

»» Jut­tu jul­kais­tu alun­pe­rin Itä­väy­län Ke­sä­Ext­ras­sa. Lue koko leh­ti täs­tä lin­kis­tä