POR­VOO, KES­KUS­TA Sak­set suih­ki­vat kuin vii­meis­tä päi­vää. Jou­lu­na­lu­sai­ka ja vuo­den vii­mei­set ar­ki­päi­vät ovat ol­leet kii­rei­siä kam­paa­mos­sa, joka on yk­si Por­voon van­him­mis­ta.

Kel­tai­sen puu­ta­lon, kaup­pi­as ja teh­tai­li­ja Jo­han As­ko­li­nin (1843–1912) en­ti­sen kau­pun­ki­ko­din ja kont­to­rin ki­vi­ja­las­sa Man­ner­hei­min­ka­dul­la sak­set ovat teh­neet työ­tä sa­man yrit­tä­jän kä­sis­sä jo lä­hes 50 vuo­den ajan.

– Kol­me vuot­ta sit­ten aloin miet­tiä lo­pet­ta­mis­ta. Sil­loin ryh­dyin myös nos­ta­maan elä­ket­tä, jot­ta it­sel­lä­ni on jon­kin­lai­nen ta­lou­del­li­nen tur­va, vuo­den­vaih­tees­sa elä­köi­ty­vä yrit­tä­jä Ca­ro­la Ven­to, 68, Eko­sa­lon Ca­ro­li­nas­ta sa­noo.

Vii­si vuot­ta sit­ten maa­il­mas­sa elet­tiin toi­sen­lais­ta ai­kaa, kun ko­ro­na­pan­de­mia is­ki.

– Asi­ak­kaat hä­vi­si­vät. Ih­mi­set al­koi­vat kas­vat­taa ko­ro­na­tuk­kaa, jät­ti­vät har­maat hiuk­set leik­kaa­mat­ta, ei­vät­kä tul­leet vär­jäyk­siin, Ven­to muis­te­lee.

Ko­ro­nan jäl­keen hal­li­tuk­sen te­ke­mät sääs­tö­leik­kauk­set nä­kyi­vät suo­raan pie­ny­rit­tä­jien kas­sas­sa: ovi­pump­pu ei lau­la­nut enää sa­maan tah­tiin kuin en­nen.

– Sil­loin näin öi­sin pai­na­jai­sia, et­tä pak­ka­sin ta­ka­huo­nees­sa. He­rä­sin omaan it­kuu­ni, hän ku­vai­lee lii­ke­paik­kaa, joka on muut­tu­nut rak­kaak­si.

Kampaaja Carola Vennon sakset käyvät sukkelaan. – Ekoajattelu on tätä päivää ja tulevaisuutta. En olisi seitsemän vuotta sitten tullut asiakkaaksi, jos paikka ei olisi ekokampaamo, yhdeksän vuotta sitten Porvooseen muuttanut poliitikko ja eläinaktivisti Hannele Luukkainen sanoo.

Marko Wahlström

Kampaajan työvälineet jo kuluneella työpöydällä. Sakset ovat pysyneet kautta historian.

Marko Wahlström

Hiu­sa­la kul­ke­nut Ca­ro­la Ven­non su­vus­sa

Pal­jas­jal­kai­nen emä­sa­lo­lai­nen aloit­ti kam­paa­mo­y­rit­tä­jä­nä 19-vuo­ti­aa­na. Hän os­ti kam­paa­mon al­ku­ke­säs­tä 1976 ja sa­man vuo­den elo­kuus­sa hän täyt­ti 20 vuot­ta.

– Per­ho­sia oli vat­sas­sa, mut­ta on­nek­si mi­nul­la oli van­hem­pi kam­paa­ja Tar­ja Stenst­röm apu­na, hän muis­te­lee en­si­het­ki­ään yrit­tä­jä­nä.

Ven­non piti alun­pe­rin men­nä opis­ke­le­maan tek­nil­li­seen kou­luun tai ryh­tyä te­ke­mään tai­det­ta.

– Äi­ti­ni sai pu­hut­tua mi­nut ym­pä­ri. Läh­din Hel­sin­kiin miet­ti­mään asi­aa, ka­ve­rei­den ja su­ku­lais­ten hiuk­sia ai­na lei­kan­nut Ven­to ker­too.

Hiu­sa­la on kul­ke­nut Ca­ro­la Ven­non su­vus­sa. Hä­nen äi­tin­sä In­ga Lön­nq­vist oli töis­sä Fan­ny "Lil­ly" Karls­so­nin par­tu­ri­liik­kees­sä. Karls­son möi pe­rus­ta­man­sa par­tu­rin ja kam­paa­mon kah­del­le työn­te­ki­jäl­leen vuon­na 1970. Sii­tä läh­tien liik­keet ovat ol­leet täy­sin it­se­näi­siä, vaik­ka­kin toi­mi­vat Man­ner­hei­min­ka­dun lii­ke­ti­las­sa sei­nä­naa­pu­rei­na.

– Par­tu­rin os­ti Lo­vii­sas­sa­kin par­tu­ri­lii­ket­tä (Sa­lon Me­reth) pyö­rit­tä­nyt äi­ti­ni ja kam­paa­mon tolk­kis­lai­nen Ei­vor Eriks­son, joka pyö­rit­ti paik­kaa noin seit­se­män vuot­ta en­nen Ruot­siin muut­to­aan. Ajat­te­lin, et­tä voin­han jon­kin ai­kaa ko­keil­la, kun kam­paa­mo tuli myyn­tiin, pank­ki­lai­nal­la yri­ty­sos­ton ra­hoit­ta­nut Ven­to sa­noo.

Eril­lis­tä par­tu­ri­lii­ket­tä pyö­rit­tää Ca­ro­la Ven­non sis­ko Kers­tin Els­ha­wad­fi.

Kampaamoyrittäjä Carola Vennon sakset käyvät sukkelaan. Kuvataide on yksi hänen rakkaimmista harrastuksistaan. – Taiteen ja kampausten tekemisessä paljon yhtäläisyyksiä. Kaikki on värejä ja muotojen rakentamista, hän sanoo.

Marko Wahlström

Ta­sa­pit­kis­tä hiuk­sis­ta Char­lien en­ke­lei­den ki­ha­roi­hin

Hius­muo­ti on muut­tu­nut vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa.

– Muis­tan, kun Far­rah Faw­cet­tin myö­tä Char­lien en­ke­lei­den ki­ha­rat tu­li­vat muo­tiin 1970-lu­vun lo­pul­la. Sii­hen as­ti ty­töil­lä oli ta­sa­pit­kät hiuk­set ja kes­ki­ja­kaus. Sil­loin hiuk­sia piti al­kaa pyö­rit­tää. Sen jäl­keen tu­li­vat paa­si­kam­pauk­set. Te­ke­mäl­lä olen ai­na op­pi­nut, 8-vuo­ti­aa­na äi­tin­sä par­tu­ris­sa Lo­vii­sas­sa en­sim­mäis­tä ker­taa mie­sa­si­ak­kaan hiuk­sia lei­kan­nut Ven­to muis­te­lee.

Isän­sä kans­sa hän opet­te­li kä­den­tai­to­ja ja muun mu­as­sa ta­pe­toi­maan.

– Al­ku­vuo­si­na teim­me kam­paa­mos­sa to­del­la pal­jon per­ma­nent­te­ja ja työs­ken­te­lim­me lo­mit­tain. To­tuim­me sii­hen, et­tä teim­me koko ajan töi­tä. Se men­ta­li­teet­ti on muut­tu­nut täy­sin. Meil­lä ei ol­lut ai­kaa is­tua ta­ka­huo­nees­sa.

Ven­to muis­te­lee, et­tä myös rul­la­kam­pauk­sia teh­tiin ai­kai­sem­min pal­jon. Ny­ky­tei­nien kiin­nos­tus nii­hin on he­rän­nyt, jo­ten ne ovat te­ke­mäs­sä pa­luu­ta.

– Se al­koi sii­tä, kun alet­tiin rul­la­ta ten­nis­suk­ka­ki­ha­roi­ta, mikä oli hel­lä­va­rai­sem­paa (läm­mö­tön tapa) hiuk­sil­le.

– Kampaamo on ollut minulle työpaja, jossa tehdään töitä yhdessä asiakkaan kanssa, Carola Vento sanoo. Asiakkaana Hannele "Hanu" Luukkainen.

Marko Wahlström

"Tyk­kään sii­tä, et­tä muo­ti vaih­tuu ja tu­lee uu­sia tyy­le­jä"

Ven­to sil­min­näh­den tyk­kää työs­tään kam­paa­ja­na, joka on ai­na myös eh­dot­ta­nut asi­ak­kail­le uu­sia kam­paus­tyy­le­jä.

– Tyk­kään sii­tä, et­tä muo­ti vaih­tuu ja tu­lee uu­sia tyy­le­jä. On myös kam­paa­jan vel­vol­li­suus eh­dot­taa asi­ak­kaal­le jo­tain.

Sak­set käy­vät kuin ku­va­tai­tei­li­jal­la kon­sa­naan. Ku­va­tai­de on­kin yk­si hä­nen rak­kaim­mis­ta har­ras­tuk­sis­taan.

– Tai­teen ja kam­paus­ten te­ke­mi­ses­sä pal­jon yh­tä­läi­syyk­siä. Kaik­ki on vä­re­jä ja muo­to­jen ra­ken­ta­mis­ta. Kam­paa­mo on ol­lut mi­nul­le työ­pa­ja, jos­sa teh­dään töi­tä yh­des­sä asi­ak­kaan kans­sa, hän sa­noo ja ker­too neu­lo­van­sa te­le­vi­si­o­ta kat­sel­les­saan.

Ven­non tai­teel­li­nen sil­mä nä­kyy myös kam­paa­mo­liik­keen näy­teik­ku­nas­sa, jos­sa uis­ken­te­lee ka­lo­ja.

– En kos­kaan eh­ti­nyt li­sä­tä ik­ku­naan teks­tiä, et­tä ka­lat­kin tyk­kää­vät täs­tä kam­paa­mos­ta. Ik­ku­naa on ku­vat­tu niin pal­jon, et­ten muis­ta näy­teik­ku­na­so­mis­tuk­sen saa­neen yh­tä pal­jon huo­mi­o­ta kuin nyt, yrit­tä­jä Ca­ro­la Ven­to nau­rah­taa.

Emä­sa­lo­lai­sel­le pur­jeh­ti­jal­le Itä­me­ri on tär­keä suo­je­lu­koh­de, mis­tä hän on ha­lun­nut ka­lo­jen muis­tut­ta­van ohi­kul­ki­joi­ta. Meri ja ka­lat tois­tu­vat myös hä­nen maa­lauk­sis­saan.

Kampaamon historiasta kertoo yksi jäljellä oleva rullakampausten kuivain.

Marko Wahlström

Kampaamossa on kaksi pesupaikkaa.

Marko Wahlström

Ekokampaamon tuleva yrittäjä Katja Högdahl on tehnyt jo vuokrasopimuksen kaupungin kanssa. – Avaimet saan 15. tammikuuta, jonka jälkeen teen remonttia ja avaan ovet helmikuun alussa, hän kertoo seuratessaan Carola Vennon työskentelyä joulun alla. Asiakkaana Hannele Luukkainen.

Marko Wahlström

Vuok­ra­tuo­li­pai­kal­la opis­sa kam­paa­jia

Ven­to on työl­lis­tä­nyt kam­paa­mos­saan vuok­ra­tuo­li­pai­kal­la ai­na yh­den kam­paa­jan ker­ral­laan. Vii­mek­si kam­paa­mos­sa op­pin­sa on saa­nut ny­kyi­sin Lo­vii­sas­sa asu­va ja työs­ken­te­le­vä par­tu­ri–kam­paa­ja Kira Sivén.

Ven­to it­se val­mis­tui kam­paa­jak­si par­tu­ri­äi­tin­sä ta­voin op­pi­so­pi­muk­sel­la omas­sa kam­paa­mos­saan. Li­säk­si hän on ha­ke­nut li­sä­op­pia alan kurs­seil­ta.

Eko­kam­paa­ja­na Ven­to on työs­ken­nel­lyt vii­mei­set 16 vuot­ta.

– Et­sin liik­keel­le jat­ka­jaa Suo­men Eko­kam­paa­jien verk­ko­si­vu­jen kaut­ta, kun­nes seu­raa­va yrit­tä­jä tuli nur­kan ta­kaa, Ven­to iloit­see.

Sei­so­ma­työ­tä ai­na teh­nyt por­voo­lai­nen ei ole huo­man­nut jal­ko­jen­sa ja sel­kän­sä ki­pey­ty­neen.

– Ai­noa, jon­ka huo­maan ku­lu­neen on peu­ka­lon jän­ne, joka on ko­vil­la lei­ka­tes­sa. Sel­lon­soit­to on saa­nut le­vä­tä, kos­ka jou­si­kä­den jän­ne ei kes­tä, hän har­mit­te­lee.

– Oman terveyteni takia synteettiset hajusteet ja hyvin vahvat aineet ovat aiheuttaneet sen, että en pysty työskentelemään pelkästään niiden parissa, kampaaja ja ekokampaaja Katja Högdahl sanoo.

Marko Wahlström

Por­voo­lai­ses­ta Kat­ja Hög­dah­lis­ta tu­lee kam­paa­mon nel­jäs yrit­tä­jä

Eko­kam­paa­mol­le on löy­ty­nyt jat­ka­ja, joka aloit­taa sa­mas­sa lii­ke­ti­las­sa hel­mi­kuun alus­sa. Kam­paa­mon nel­jän­nek­si yrit­tä­jäk­si ryh­tyy por­voo­lai­nen Kat­ja Hög­dahl, joka on toi­mi­nut lä­hes koko alal­la­o­lon­sa ai­ka­na toi­mi­ni­miy­rit­tä­jä­nä.

– Olen työs­ken­nel­lyt alal­la vuo­des­ta 1993. Val­mis­tuin Hel­sin­gin kau­pun­gin kau­neu­den­hoi­to­a­lo­jen am­mat­ti­op­pi­lai­tok­ses­ta (nyk. Sta­dia) Pa­si­las­ta, ai­koi­naan Kai­nuus­ta Por­voo­seen muut­ta­nut kam­paa­ja ker­too.

Meik­kauk­si­a­kin te­ke­vä Hög­dahl työs­ken­te­li al­kuun liik­keen­vas­taa­va­na Pat­rick "Pats­ku" Kos­ki­sen hiu­sa­lan yri­tyk­ses­sä, jon­ka jäl­keen toi­mi Olo­sa­lon­gis­sa Kai­vo­ka­dul­la ja vii­mei­set 14 vuot­ta Soul Hair & Be­au­tys­sa Rih­ka­ma­ka­dul­la.

– Olen ol­lut yrit­tä­jä vuo­des­ta 1998 ja viih­ty­nyt ai­na vuok­ra­tuo­li­pai­kal­la. Pari vuot­ta sit­ten tuli aja­tus sii­tä, et­tä ha­lu­an teh­dä omaa jut­tu­a­ni. Hei­tin aja­tuk­sen uni­ver­su­mil­le ja tänä syk­sy­nä ys­tä­vä­ni lä­het­ti­vät vies­te­jä, et­tä Ca­ro­la on jää­mäs­sä pois.

Hän val­mis­tui eko­kam­paa­jak­si Prak­ti­cu­mis­ta – sa­mas­ta op­pi­lai­tok­ses­ta kuin Ca­ro­la Ven­to – 15 vuot­ta sit­ten.

– Ha­lu­an ke­hit­tää myös eko­kam­paa­jan puol­ta ural­la­ni. Aja­tuk­se­ni pi­tää paik­ka hy­vän il­man kam­paa­mo­na il­man syn­teet­ti­siä ha­jus­tei­ta. Toki teen myös ke­mi­al­lis­ta kä­sit­te­lyä sel­lai­sis­sa töis­sä, jois­sa sitä vält­tä­mät­tä tar­vit­see.

Pin­ta­re­mon­tin jäl­keen eko­kam­paa­mo avaa oven­sa asi­ak­kail­le Hy­vä­Hius­päi­vä-ni­mi­se­nä hel­mi­kuun alus­sa.

– Aloi­tan het­ken ai­kaa yk­sin, jon­ka jäl­keen otan ka­ve­rin vuok­ra­tuo­li­pai­kal­le, myös meik­kauk­sia te­ke­vä Hög­dahl sa­noo.

FAK­TA
Ca­ro­la Ven­to
» Syn­ty­nyt Por­voos­sa vuon­na 1957. Van­haa emä­sa­lo­lais­ta su­kua.
» Har­ras­taa sel­lon­soit­toa, pur­jeh­ti­mis­ta ja ku­va­tai­det­ta (hii­li-, ak­va­rel­li-, kui­va­pas­tel­li­lii­tu- ja ak­ryy­li­tek­niik­ka). Pi­tä­nyt Por­voos­sa kol­me omaa näyt­te­lyä yh­dek­sän vuo­den vä­lein. Kol­mas näyt­te­ly on suun­nit­teil­la kah­den vuo­den ku­lut­tua. Il­moit­tau­tu­nut en­si ke­säk­si Ha­ma­rin Pur­jeh­ti­joi­den tors­tai­kil­pai­lui­hin.
» Per­hee­seen kuu­luu kak­si ai­kuis­ta las­ta ja vii­si las­ten­las­ta.