Viikon kysymys
A-
A+
Porvoon Museorautatie ry:n tukikohta Alivekkoskella tarjoaa liikenteellisesti hyvän lähtöpaikan turistibussilla saapuville matkustajille.
Marko Wahlström
P illi viheltää lähdön merkiksi. Sininen lättähattu eli kiskobussi on valmiina matkaan..
– 202:n kuljettaja, hyvää huomenta! Olisimme lähtövalmiina Porvoosta, Joona Siltakoski pyytää liikenteenohjaus- ja valvontakeskuksesta.
Lähtölupa on myönnetty, jonka tähystäjä Filip Gruszczynski kuittaa kuljettajan vierellä.
– Samalla tavalla toimitaan myös valtion rataverkolla, Siltakoski kertoo. Kyse on ennen kaikkea siitä, että lähtevän junan turvallinen kulku radalla voidaan turvata
Porvoon yli 150-vuotiaalla museorautatiellä on pituutta 16,5 kilometriä Porvoon rautatieasemalta Ollin vaihteeseen. Anttilassa rata yhtyy valtion ylläpitämään Porvoo–Kerava-raiteeseen.
Porvoon museorautatie ylittää useassa kohdassa maantien tai peltotien. Kuljettaja Joona Siltakoski painaa pilliä hyvissä jo hyvissä ajoin ennen tasoristeykseen saapumista.
Marko Wahlström
Tilausajomatkustajista noin 90 prosenttia risteilymatkustajia
Suomen, ja tiettävästi myös maailman, ainoa leveäraiteinen museorautatie on houkutellut junamatkustajia tänä vuonna.
– Olemme ajaneet radalla tänä kesänä jo reilusti yli 100 junaa, hallituksen puheenjohtaja Johan Kortman Porvoon Museorautatie ry:stä (PMR) kertoo.
Liikenne radalla saatiin tänä kesänä auki puolentoista vuoden tauon jälkeen. Paikallisliikenteen osuus koko radan matkustajamäärästä on yli 50 prosenttia. Tilausajomatkustajista noin 90 prosenttia on risteilymatkustajia.
– Helsinkiin tulevien kansainvälisten risteilyalusten matkustajista noin 90 prosenttia tulee muun muassa Australiasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. He ovat varanneet retkikohteeksi Porvoon. Risteilymatkustajien kyydit jatkuvat vielä noin kuukauden, Kortman jatkaa.
Rautatieharrastajien talkoovoimin ylläpitämällä museorautatiellä on ajettu tänä kesänä myös paikallisliikennettä, joka on saanut niin porvoolaiset kuin muut itäuusmaalaiset liikkeelle.
Konduktööri Jyrki Virkkunen ohjaa turistiryhmän vaunun kyytiin. Vierellä tähystäjä–kuljettaja Filip Gruszczynski (vas.). Porvoon Museorautatie ry:n hallituksen puheenjohtaja Johan Kortman laskeutuu alas portaita.
Marko Wahlström
Radan ylläpito vaatii mittavasti talkootyötä
Kuljettaja iloitsee siitä, että on päässyt ajamaan radalla pitkän tauon jälkeen.
– Harvalla on omaa rautatietä ja harrastusta, jossa lähdetään ajelemaan lätällä, Joona Siltakoski sanoo.
Filip Gruszczynski komppaa vierellä.
– Hienoa, että rata on saatu liikennöitävään kuntoon, kuljettajana VR:llä lähiliikenteessä työskentelevä ja vapaa-ajalla lättähatun puikkoihin istuva mies sanoo.
Ilman talkootyötä ja intohimoa se ei olisi ollut mahdollista.
– Älytön määrä on tehty töitä ennen liikennöinnin alkamista. Töitä on tehty koko ajan tänä kesänäkin: kasvillisuutta poistettu, ojia kaivettu ja ratapölkkyjä vaihdettu sekä tasoristeyksiä kunnostettu, Johan Kortman sanoo.
Aikaisemmin junan ikkunoista ei näkynyt paljoa ulos, sillä Väyläviraston aikana rata oli päässyt pahoin pusikoitumaan.
Porvoon Museorautatie ry:n tukikohta Alivekkoskella tarjoaa liikenteellisesti hyvän lähtöpaikan turistibussilla saapuville matkustajille.
Marko Wahlström
Kiskojen tasainen kolke luo tunnelmaa
Hornhattulan tasoristeys, moottoritien alitus, Kiialan seisake, Mäntsäläntien alikulku, Suomen pienin "matkakeskus" Haksissa ja Hinthaaran asema vilahtavat ohi tasaisella kyydillä.
Napsutus kuuluu, kun lättähatun vaihteet vaihtuvat isompaan mekaanisesti.
– Tässä on nelivaihteinen vaihteisto. Vaihteenvaihdossa joudun antamaan välikaasua, Siltakoski kertoo ohjatessaan vuoden 1962 kiskobussia, joka vetää perässään kahta muuta moottoroitua vaunua ja yhtä moottoroimatonta liitevaunua.
Siltakosken mukaan vanhassa radassa on erilaista matkustamisen fiilistä.
– Kiskoista kuuluu kolke, sillä rata ei ole niin luotisuora.
Maisematkin ovat aika lailla kohdillaan. Avartuneimmat näkymät ovat Alivekkosken kallioleikkauksen kohdalla, josta matkustajien silmien edessä siintää koski.
– Porvoon-radalla ei hirveästi ole betoniviidakkoa, Johan Kortman hymähtää ajatukselleen katsellessaan Kiialan kartanon laajoja peltoaukeamia.
Rataosuudella saa ajaa matkustajien kanssa enintään 35 kilometrin tuntivauhtia.
– Ulosmenotöiden jälkeen pyrimme siihen, että radalla saisi ajaa tyhjillään ja koulutustilanteissa 50 kilometriä tunnissa, Siltakoski ja Kortman sanovat.
Porvoon Museorautatie ry:n hallituksen jäsen, konduktööri Jyrki Virkkunen (vas.) ja hallituksen puheenjohtaja Johan Kortman iloitsevat museoradan suosiosta. Taustalla kuljettajat Filip Gruszczynski ja Joona Siltakoski.
Marko Wahlström
Liikenteessä neljä lättähattua, kolme varalla
Porvoon Museorautatie ry:llä on omistuksessaan yhteensä seitsemän lättähattua, joista neljä on liikenteessä.
– Kaksi moottoroitua vaunua ja yksi moottoroimaton liitevaunu ovat Pasilan aseman varikolla varalla, varapuheenjohtaja Jan Kuovi kertoo.
Lättähattuja eli Dm6 ja Dm7-kiskobusseja valmistettiin Valmetin tehtaalla Tampereella vuosina 1954–1963. Lätät liikennöivät VR:n kalustona kaikkialla maamme rataverkolla taajama- ja paikallisliikenteessä aikana, jolloin junamatkustaminen maassamme oli murrosvaiheessa siirryttäessä höyryjunista diesel- ja sähkövetovoimaan sekä nykyaikaisempiin moottorijuniin. Saman aikaan autojen yleistyminen laski matkustajamääriä.
Kiskobussien akselipaino on noin 6 tonnia. Esimerkiksi diesel-vetureiden ja ratakuorma-autojen akselipaino on yli 14 tonnia.
Lätkäfaneja SM-liigan peleihin
Porvoon Museorautatie ry:n lättähatuille on liikennöintivarauksia lokakuulle myös maamme muilla rataosuuksilla.
– Kuljetamme jääkiekon SM-liigan joukkueiden faneja peleihin ainakin Kouvolaan ja Lahteen. Kiekko-Espoon ja Kärppien lisäksi olemme saaneet uusina joukkueina HIFK:n ja Jokereiden faniryhmiä, Johan Kortman kertoo.
Aiempina vuosina porvoolaisyhdistyksen lätät ovat ajaneet kiekkofaneja myös Turkuun.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot