POR­VOO Stens­bö­len kar­ta­no on yk­si Por­voon mie­len­kiin­toi­sim­mis­ta ra­ken­nuk­sis­ta, ja olen vih­doin pääs­syt tu­tus­tu­maan sen vaih­tei­siin pai­kan pääl­lä.  

Ei ole it­ses­tään­sel­vyys, et­tä me – noin 20 vie­rai­li­jaa – olem­me kar­ta­nos­sa, sil­lä suo­si­tut opas­te­tut käyn­nit täyt­ty­vät usein het­kes­sä.

Ul­koa uusk­las­si­nen Stens­bö­len kar­ta­no on yl­väs ja häi­käi­se­vän kel­tai­nen, si­säl­tä hä­mä­rä ja lä­hes sa­la­pe­räi­nen. Kup­rui­le­via pin­ko­pah­ve­ja peit­tä­vät tum­mat ta­pe­tit ja lu­ke­mat­to­mat tau­lut, jois­ta tui­jot­taa va­ka­va­kas­voi­sia kar­ta­no­no­mis­ta­jia vuo­si­sa­to­jen ta­kaa.

Taidetta talossa riittää. Matilda Rotkirchin lisäksi talossa on asunut Iván Wallensköld-Rotkirch jonka poika Viggo Wallensköld on yksi Suomen huomattavimmista taidemaalareista.

Merja Forsman

Te­ki­si heti mie­li läh­teä seik­kai­le­maan, ko­lu­ta kaik­ki kaa­pit, ava­ta ovet ja kur­kis­taa, mitä vin­til­tä löy­tyy, mut­ta py­syn kuu­li­ai­ses­ti Kat­ha­ri­na-op­paan va­na­ve­des­sä.  

– Tääl­lä on pal­jon näh­tä­vää ja ker­rot­ta­vaa, mut­ta yri­tän tun­nis­sa jä­sen­tää his­to­ri­an niin hy­vin kuin vain voin, opas ker­too.  

Ker­rot­ta­vaa to­si­aan on pal­jon, sil­lä ti­lan his­to­ria ulot­tuu ai­na­kin 700 vuo­den taak­se. Van­hin kir­jal­li­nen mai­nin­ta Stens­bö­les­tä on ni­mit­täin vuo­del­ta 1327 – sa­mal­ta vuo­del­ta, jol­loin Por­voo mai­ni­taan en­sim­mäi­sen ker­ran van­hois­sa asi­a­kir­jois­sa. His­to­ri­aa ti­lal­la saat­taa ol­la jo pal­jon sitä en­nen­kin.

1500-luvulla Stensbölen omistussuhteista käytiin niin paljon kiistoja, että jopa kuningas Kustaa Vaasa joutui puuttumaan niihin.

Merja Forsman

Kar­ta­nos­sa asu­nut "Mim­mi" toi ruuk­ku­kas­vi­muo­din Por­voo­seen

Vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na Stens­bö­lel­lä on ol­lut lu­kui­sia omis­ta­jia: aa­te­li­sia, vir­ka­mie­hiä ja suur­ti­lal­li­sia. Kuu­lui­sim­pia ovat ol­leet Rot­kirc­hin ja Wal­lens­köl­dien su­vut.

Tila siir­tyi pit­kään sa­mas­sa su­vus­sa su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, ja sa­mal­la kar­ta­noon ker­tyi esi­neis­töä eri vuo­si­sa­doil­ta. Ny­kyi­sin ko­ko­el­maan kuu­luu vai­kut­ta­vat noin 5000 esi­net­tä, jois­ta suu­ri osa on maa­lauk­sia ja port­ret­ti­ku­via.

Svenska litteratursällskapet järjestää vuosittain neljä opastettua käyntiä Stensbölen kartanoon. Kierrokset ovat maksuttomia.

Merja Forsman

– Kar­ta­non omis­ta­jat ovat ol­leet hy­vin tai­teel­lis­ta vä­keä, opas se­lit­tää ja viit­too olo­huo­neen sa­lin sei­nil­le.

Kak­luu­nin ym­pä­ril­lä on kak­si tau­lua, jot­ka esit­tä­vät Ma­til­da Rot­kirc­hiä (1813–1842), yh­tä kar­ta­non mo­nis­ta tai­te­li­jois­ta. Rot­kirch oli Suo­men en­sim­mäi­siä kou­lu­tet­tu­ja nais­tai­de­maa­la­rei­ta.

Vie­rei­sel­lä sei­näl­lä vie­rai­li­joi­ta tark­kai­lee Wil­hel­mi­na So­fia "Mim­mi" Rot­kirch (omaa su­kua.Ami­noff). 

– Hän toi ruuk­ku­kas­vi­muo­din Por­voo­seen ja oli Fred­ri­ka Ru­ne­ber­gin ys­tä­vä. Heil­lä oli mo­nia sa­mo­ja kas­ve­ja ja hy­vin sa­man­nä­köi­set ko­dit, ja he myös vaih­toi­vat sie­me­niä kes­ke­nään. Mo­nel­la Stens­bö­len puis­ton kas­vil­la on sama al­ku­pe­rä kuin J. L. Ru­ne­ber­gin ko­din kas­vil­la, Kat­ha­ri­na ker­too.

Wilhelmina Sofia "Mimmi" Rotkirch oli Fredrika Runebergin ystävä. Mimmi toi ruukkukasvimuodin Porvooseen ja vaihtoi siemeniä Fredrikan kanssa.

Merja Forsman

Lah­joi­tus sää­ti­öl­le, et­tä kar­ta­no säi­lyi­si yh­te­näi­se­nä

Stens­bö­len kar­ta­non toi­ses­ta pääs­tä voi näh­dä suo­raa lin­jaa pit­kin toi­sen pää­tyyn saak­ka. Olo­huo­nees­ta poh­jois­pää­dyn kir­jas­toon kat­so­es­sa kat­se ohit­taa ruo­ka­sa­lin vih­re­ät ja ma­kuu­huo­neen ruu­sun­pu­nai­set sei­nät.

Ny­kyi­nen kar­ta­no val­mis­tui 1810-lu­vul­la. En­sin ra­ken­tui ala­ker­ta, sit­ten ylä­ker­ta vuon­na 1834 ja lo­puk­si 1900-lu­vul­la kuis­ti.

Si­sä­ti­lat ovat säi­ly­neet poik­keuk­sel­li­sen muut­tu­mat­to­mi­na vuo­des­ta 1927, kun Ed­vard Wal­lens­köld-Rot­kirch ja hä­nen puo­li­son­sa Gun­vor muut­ti­vat Hel­sin­gis­tä kar­ta­noon ja mo­der­ni­soi­vat ra­ken­nuk­sen. Kar­ta­noon saa­tiin juok­se­va vesi, kes­kus­läm­mi­tys ja li­no­leu­mi­ma­tot.

Stensbölen kartanossa on historiaa vuosisatojen ajalta. Nykyisin kokoelmaan kuuluu vaikuttavat noin 5000 esinettä, joista suuri osa on maalauksia ja portrettikuvia.

Merja Forsman

Kun Gun­vor Wal­lens­köld-Rot­kirch al­koi et­siä rat­kai­sua kar­ta­non säi­lyt­tä­mi­sek­si yh­te­näi­se­nä ko­ko­nai­suu­te­na, hän pää­tyi lah­joit­ta­maan sen Svens­ka lit­te­ra­tur­säl­ls­ka­pe­til­le vuon­na 1990.

Sää­tiö on kun­ni­oit­ta­nut toi­vet­ta ja py­säyt­tä­nyt ajan.

– Gun­vo­rin toi­vee­naan oli, et­tä hä­nen ja Ed­var­din huo­lel­la va­lit­se­mat li­no­leu­mi­ma­tot säi­ly­tet­täi­siin, Kat­ha­ri­na ker­too.

Ta­val­li­sel­le ka­dun­tal­laa­jal­le ne ei­vät näy­tä ih­meel­li­sil­tä, mut­ta mu­se­o­vä­el­le ne ovat ol­leet upea his­to­ri­al­li­nen ko­ko­nai­suus 1920-lu­vul­ta.

– Kan­nat­taa kiin­nit­tää jo­kai­ses­sa huo­nees­sa huo­mio lat­ti­aan, sil­lä niis­sä on jo­kai­ses­sa eri­lai­nen mat­to, Kat­ha­ri­na neu­voo.

Asu­mi­sen jäl­kiä li­no­leu­mi­ma­tois­sa

Ylä­ker­ta on oman­lai­sen­sa maa­il­ma. Ma­hon­kis­ten por­tai­den pääs­sä on au­la, jo­hon ka­jas­taa heik­ko valo ul­la­kon lat­ti­an ik­ku­nas­ta. Au­las­ta pää­see poi­kien­huo­nee­seen, vie­ras­huo­nee­seen sekä pik­ku­ma­kuu­huo­nee­seen ja van­hem­pien ma­kuu­huo­nee­seen, jois­sa asut­tiin vuo­teen 1990 as­ti.

Van­hois­ta ru­tii­neis­ta kie­li­vät Gun­vo­rin ma­kuu­huo­neen ma­tos­sa nä­ky­vät ku­lu­mat.

– Täs­sä Gun­vor kat­se­li eh­kä me­rel­le, nä­ky­mä­hän on upea! Täs­sä lait­toi huu­li­pu­naan­sa ja tuos­sa va­lit­si päi­vän asun, Kat­ha­ri­na maa­lai­lee.

His­to­ri­an kes­kel­lä on ri­pauk­sia 1980-lu­vun ar­kie­lä­mäs­tä, ku­ten kak­si van­haa lan­ka­pu­he­lin­ta.

Tunnin kierros ei riitä kaikesta historiasta kertomiseen. Nähtävää ja kuultavaa on paljon. Kuvassa yläkerran vierashuone.

Merja Forsman

Kar­ta­non puis­to he­rät­tää mie­li­ku­vi­tuk­sen

Tun­ti to­si­aan on ly­hyt ai­ka kai­ken Stens­bö­len his­to­ri­an lä­pi­käy­mi­seen. Pel­käs­tään kir­jas­tos­sa voi­si ku­lut­taa tun­ti­kau­sia ih­me­tel­len har­vi­nai­sen suur­ta las­ten­kir­ja­ko­ko­el­maa ja te­ok­sia, jois­ta mo­net ovat rans­kan­kie­li­siä. Tääl­lä voi­si se­lail­la myös uu­dem­paa kir­jaa, jo­hon on koot­tu Stens­bö­len kar­ta­non van­ho­ja re­sep­te­jä: mil­tä­hän mais­tui­si­vat por­saan­ja­lois­ta teh­ty rul­la­sylt­ty ja hä­rän­kie­li­pais­tos?

Ai­ka­mat­kaa kan­nat­taa­kin ve­nyt­tää te­ke­mäl­lä oma­toi­mi­nen kier­ros kar­ta­non puis­tos­sa, jota kier­tää pol­ku in­fo­tau­lui­neen.

Vie­lä 1900-lu­vun alus­sa Stens­bö­len ti­laan kuu­lui noin 1700 heh­taa­ria mai­ta. Ny­kyi­sin mai­ta on 700 heh­taa­ria, jos­ta noin 500 heh­taa­ria on suo­jel­tua Na­tu­ra-alu­et­ta. Suo­jel­tu alue tun­ne­taan lin­tu­ve­sis­tään, re­he­vis­tä leh­dois­taan, his­to­ri­al­li­sis­ta luon­to­koh­teis­taan ja pe­rin­ne­bi­o­too­peis­taan, joi­ta Bos­går­din kar­ja lai­dun­taa tou­ko­kuus­ta syk­syyn saak­ka lau­man­joh­ta­ja Kis­me­tin joh­dol­la.

Kartanon pihan tunnelmasta nauttimiseen kannattaa varata aikaa. Puiston lisäksi tutustumisen arvoisia ovat suojellut kartanometsät ja niityt, joita laiduntavat Borsgårdin naudat.

Merja Forsman

Ai­koi­naan ti­lan mail­la oli jopa yli 200 ra­ken­nus­ta, mut­ta niis­tä on enää jäl­jel­lä noin 20. Kar­ta­non li­säk­si pi­hal­ta löy­tyy van­ha myl­ly, na­vet­ta, vau­nu­lii­te­rei­tä ja vil­ja­ma­ka­sii­ni.

Vuo­si­sa­to­jen ajan Stens­bö­len tila työl­lis­ti työn­te­ki­jöi­tä, jot­ka kas­vat­ti­vat kar­jaa, vil­je­li­vät maa­ta, ka­las­ti­vat ja pal­ve­li­vat kar­ta­non vä­keä. Osa hoi­ti Krå­kös­sä ole­vaa ome­na­tar­haa, osa hoi­ti keit­ti­ö­tar­haa, joka kar­ta­non ym­pä­ril­lä kas­voi. Nyt sen ti­lal­la on nur­mi­kent­tä val­ta­vi­ne leh­ti­pui­neen.

Aikoinaan tilan mailla oli jopa yli 200 rakennusta, mutta niistä on enää jäljellä noin 20. Kuvassa mylly.

Merja Forsman

Hel­pos­ti voi­si luul­la, et­tä kaik­ki on täs­sä, mut­ta eh­dot­to­mas­ti kan­nat­taa ko­lu­ta vie­lä puu­tar­han reu­nat, jois­ta löy­tää kai­ken­lais­ta kut­kut­ta­vaa, ku­ten lam­pia, pu­ro­ja, rau­ni­oi­ta, ki­vi­siä kaa­ri­sil­to­ja ja pie­ni ve­si­pu­tous­kin. Jos se­kään ei tyy­dy­tä his­to­ri­an­näl­kää, seik­kai­lua kan­nat­taa jat­kaa Stens­bö­len his­to­ri­al­lis­ten met­sien po­luil­le. 

Gunvor Wallensköld-Rotkirch asui Stensbölen kartanossa vuoteen 1990 saakka. Hänen makuuhuoneensa sijaitsee yläkerran pohjoispäädyssä.

Merja Forsman

Stensbölen kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuoden 1814 jälkeen. Kartanopuisto perustettiin 1700-luvulla.

Merja Forsman