Viikon kysymys
Soihdutusta Nesteen jalostamolla
Pitkäjänteinen työ Porvoon matkailun eteen palkittiin – Hotellinjohtaja Erkka Hirvonen Vuoden porvoolaiseksi
Ansioituneille itäuusmaalaisille kymmeniä kunniamerkkejä
Utin jääkärirykmentti harjoittelee Porvoon ja Kotkan välisellä alueella
Ensimmäinen joulujuhla Hamarissa – Porvoon Seudun Eläkkeensaajien perinteinen tapahtuma keräsi yli 100 henkeä
Juhlavuoden näytelmä tuo lavalle lähes 100 hahmoa – Porvoolainen Teatterikuume harjoittelee Linnan juhlat -komediaa
Loviisan Teatterille vuoden 2025 kulttuuripalkinto
Lilla Villan iloitsee Sipoon kunnan myöntämästä kulttuuripalkinnosta
Koirapartioksi kasvetaan yhdessä – Jonna Eklund ja Nocco-pentu kulkevat kohti yhteisiä onnistumisia
Kynttilät syttyivät sankarihautausmaalla – Ensikertalaiset: "Hieno ja tärkeä perinne muistaa sodassa menehtyneitä"
A-
A+
Juttuvinkki
Sano se!
Kerro se kuvin
Onnittele
Menovinkki
Yhdistysilmoitus
Palaute
Vertaistukiryhmässä annetaan surulle tilaa – Porvooseen perustettiin lapsensa menettäneiden vanhempien vertaistukiryhmä
Lapsen menettämisen jälkeen on tärkeä antaa surulle tilaa ja kulkea päivä kerrallaan. Porvoossa alkaa toimia vertaistukiryhmä, jossa saa vapaasti ilmaista vaikeitakin tunteita.
Arkisto/Depositphotos
LOVIISA – PORVOO Vuonna 2018 loviisalainen Krista Tohmo sai kuulla odottavansa kaksosia. Lapsenteon saralla vaikeuksia kokeneelle silloin yhden lapsen äidille tämä oli suunnaton ilouutinen, joka kääntyi kuitenkin pian peloksi ja suruksi.
– Selvisi, että toisella vauvalla puuttui puolet sydämestä. Kyseessä oli HLHS-syndrooma, eli sydämen vasen puoli oli alikehittynyt.
Tohmolle tarjottiin osakeskeytystä, jota hän ei puolisonsa kanssa päätynyt tekemään, sillä toinen kaksosista oli täysin terve. Loppuraskaus meni saattohoitopäätöksiä tehdessä ja ihmettä toivoessa.
– Oli epävarmaa, pystyttäisiinkö sydäntä leikkaamaan, äiti selittää.
Lokakuussa keisarileikkausta vaatineessa synnytyksessä maailmaan saatettiin kaksi vauvaa, joista toinen oli terve, mutta toinen heikommassa hapessa syntynyt lapsi otettiin heti tutkimuksiin. Samana päivänä selvisi, että mitään ei olisi tehtävissä, ja vauva joutui saattohoitoon jo syntymäpäivänään.
– Saimme viettää hänen kanssaan kolme päivää, ja sitten hän nukkui pois. Täydellinen tyttölapsi, josta ei ulkoisesti näkynyt mitään vikaa, Tohmo kertoo.
Hätäkastettu Hertta-vauva menehtyi vain kolmen päivän ikäisenä jättäen vanhemmilleen ja sisaruksilleen suuren surun, jota he kantaisivat lopunelämäänsä.
– Tunne oli hyvin ristiriitainen. Minulla oli siinä toinen vauva, eli olisi pitänyt olla ihan onnensa kukkuloilla, mutta miten, kun toinen lapsi on kuollut? Sain onnittelukortteja ja adresseja samaan aikaan kotiin, äiti muistelee.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun Hertta menehtyi. Hertan kaksoissisko kokee sisareensa yhä yhteyttä ja ottaa tämän puheeksi lähes päivittäin.
– Hänelle Hertta on olemassa koko ajan ja hän kaipaa häntä. Usein tulee mietityksi, millainen toinen olisi kun toinen on tuollainen, ja tällaista pohdiskelua se on varmaan koko loppuelämän, Tohmo sanoo.
Perheessä muistetaan menetettyä jäsentä joka vuosi kuoleman vuosipäivänä, ja nyt ekaluokkalaisen kaksoissiskon syntymäpäiviä vietetään yleensä edellisenä tai seuraavana viikonloppuna, jotta surulle ja ilolle jää tasapainoisesti tilaa. Syntymäpäiväkakkuun asetetaan kynttilän lisäksi perhonen Hertalle, jotta hän pysyy myös syntymäjuhlassa läsnä. Syntymäpäivänä keskitytään kuitenkin elävän sisaren juhlimiseen.
– Haluamme juhlia sitä, että hän on täällä. Kuolinpäivä on sitten omistettu Hertalle; käymme haudalla tai sytytämme kynttilän kotona, Tohmo kertoo.
Vaikka perheen kanssa surun käsitteleminen on ollut suuri voimavara, oli menetyksestä pakko päästä puhumaan myös jonnekin, johon on luotu sille oma tila. Puoli vuotta menetyksen jälkeen Tohmo löysi tiensä Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n verkkosivuille, ja otti heihin yhteyttä tukihenkilön saamiseksi. Tukihenkilö löytyi, ja niin löytyi myös merkityksellinen polku muiden lapsensa menettäneiden tukemisen äärelle.
– Sain sitten juteltua hänen kanssaan, ja parin vuoden jälkeen hakeuduin itsekin vertaistukihenkilöksi. Sitten kävin ryhmänohjaajakoulutuksen, kun aloin ajattelemaan, että voisin perustaa oman ryhmän, hän kertoo.
Vertaistuen saamisen merkitys on ollut äidille valtava. Tukihenkilönsä kanssa ystävystynyt Tohmo kokee, että kaikista helpointa surua on purkaa sen jakavien ihmisten kanssa.
– Ainahan ihmisille voi puhua, mutta kukaan ei voi ymmärtää sitä surua yhtä hyvin kuin vertainen.
Viimeisen viiden vuoden aikana Tohmo on ollut aktiivinen Käpy ry:n toiminnassa sekä etävertaistukiryhmien vetäjänä että tukihenkilönä. Käpyssä vapaaehtoisena toimiminen on auttanut eteenpäin menemisessä, vaikka ohjaajana hän keskittyykin turvallisen käsittelytilan luomiseen muille.
– Vaikken enää hirveästi siellä omista asioistani puhukaan tiedän, että voin puhua lapsesta. Jos tulee vaikka heikko hetki, niin ei välttämättä halua perheen kanssa purskahtaa itkemään, koska sitten koko perhe tulee surulliseksi. Ryhmissä saan purettua sitä ahdistusta pois ja tukea samalla muita, hän kertoo.
Nyt Porvoossa alkaa toimimaan ensimmäinen avoin lapsensa menettäneiden vanhempien vertaistukiryhmä, jota Tohmo ohjaa yhdessä työparinsa Ilonan kanssa. Ajatus Itä-Uudellemaalle perustettavasta lähiryhmästä on kytenyt jo jonkin aikaa, ja nyt toisen ohjaajan löydyttyä sen käynnistämisestä tuli vihdoin mahdollista.
– Porvoon ja Loviisan seudulla ei aikaisemmin ole ollut lähiryhmää, Tohmo kertoo.
Ryhmä tapaa Porvoon Reumayhdistyksen tiloissa Linnankoskenkadulla joka kuun viimeinen tiistai 30.9. alkaen kello 17.30-19.30. Syyskaudella on luvassa siis kolme tapaamista ennen joulutaukoa, jonka jälkeen toiminta käynnistyy taas tammikuussa. Tapaamisiin ilmoittaudutaan olemalla jompaan kumpaan ohjaajista yhteydessä sähköpostitse.
Tiistaina 23.9. vietetään valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää, jonka kunniaksi kynttilöitä sytytettiin kaikkialla Suomessa. Lapsensa menettäneille on tarjolla monenlaista apua sekä verkossa että lähiyhteydellä. Tärkeintä on, että surun kanssa ei jää yksin ja löytää itselleen ja lähimmäisilleen tilan, ajan ja turvan käsitellä sitä.
– Kannattaa mennä päivä kerrallaan ja antaa surulle tilaa. Joinakin päivinä riittää ihan vaan se, että keskittyy hengittämiseen. Kaikkea ei tarvitse aina suorittaa, Tohmo muistuttaa.
})
Yhteystiedot
Mediamyynti
Toimitus
Jakelu
