LO­VII­SA, ALA­KAU­PUN­KI Lo­vii­san vie­ras­ve­ne­sa­ta­man sa­ta­mai­sän­tä ja kah­vi­la­y­rit­tä­jä Nic­las Mat­ts­son, 54, on näh­nyt sa­ta­man elä­mää jo yli 30 vuo­den ajan. Nyt edes­sä on jäl­leen yk­si vuo­si li­sää, mut­ta pi­dem­män ai­ka­vä­lin rat­kai­sua sa­ta­man toi­min­nas­ta ei ole syn­ty­nyt.

Mat­ts­so­nin las­ku­jen mu­kaan vie­ras­ve­ne­sa­ta­man toi­min­nal­le myön­net­tiin jo kol­man­nen ker­ran vuo­den jat­ko­ai­ka.

– Vuo­si ai­na­kin men­nään näin. En­si kesä pyö­rii vie­ras­ve­ne­sa­ta­man osal­ta niin kuin tä­hän­kin as­ti, Mat­ts­son sa­noo.

Vuo­den jat­ko tuo het­kek­si rau­haa, mut­ta Mat­ts­so­nin mie­les­tä asia pi­täi­si rat­kais­ta huo­mat­ta­vas­ti en­nen seu­raa­van ve­nei­ly­kau­den al­ka­mis­ta. Ny­kyi­nen so­pi­mus päät­tyy 30. lo­ka­kuu­ta.

– Kyl­lä tämä pi­tää rat­kais­ta nyt ihan pi­kim­mi­ten, jot­ta kaik­ki saa­vat rau­han.

Mat­ts­son toi­voo Lai­va­sil­lan mui­den toi­mi­joi­den ta­voin pi­dem­pää so­pi­mus­ta, sil­lä ly­hy­et so­pi­mus­kau­det te­ke­vät toi­min­nan ke­hit­tä­mi­ses­tä ja in­ves­toin­neis­ta vai­kei­ta.

– Ei­hän ku­kaan in­ves­toi, jos ei si­nul­la ole ai­kaa kuo­let­taa in­ves­toin­tia.

Loviisan Laivasilta on kesäkeidas, jonka alueella on kolme kesäravintolaa, vierasvenesataman kahvila, kesäpuoti, näyttelyaitta ja merenkulkumuseo.

Marko Wahlström

Vie­ras­ve­nei­tä al­le tu­hat

Epä­var­maan tu­le­vai­suu­teen yh­dis­tyy toi­nen huo­li. Vie­ras­ve­nei­den mää­rä on Mat­ts­so­nin mu­kaan vä­hen­ty­nyt mer­kit­tä­väs­ti muu­ta­mas­sa vuo­des­sa.

Hä­nen ar­vi­on­sa mu­kaan par­haim­mat ke­sät ovat ol­leet vuo­det 2022 ja 2023 sekä 2024, jol­loin sa­ta­mas­sa kävi noin 1 500 vie­ras­ve­net­tä. Vii­me vuon­na mää­rä pu­to­si noin 1 200:aan, ei­kä tänä vuon­na pääs­tä enää edes tu­han­teen.

– Tämä on kyl­lä hä­lyt­tä­vää. Vie­ras­ve­ne­sa­ta­ma it­ses­sään on kun­nos­sa. Ai­no­as­taan Lai­va­sil­lan pää­lai­tu­ri kai­paa vie­lä kun­nos­tus­ta.

Mat­ts­son ei us­ko, et­tä ke­hi­tys­tä voi­daan se­lit­tää pel­käs­tään esi­mer­kik­si polt­to­ai­neen kor­ke­al­la hin­nal­la ja hei­kol­la ta­lous­ti­lan­teel­la. Hä­nen mu­kaan­sa taus­tal­la on laa­jem­pi elä­män­ta­po­jen ja su­ku­pol­vien muu­tos.

– Su­ku­pol­vi, joka viet­ti mök­kie­lä­mää ja ve­nei­li, vä­he­nee luon­nol­li­ses­ti. Sitä su­ku­pol­vea, joka tu­lee mi­nun jäl­kee­ni, ei sa­mal­la ta­val­la kiin­nos­ta mök­kei­ly ja ve­nei­ly.

Ve­nei­ly on kal­lis har­ras­tus, mitä se Mat­ts­so­nin mie­les­tä on ol­lut ai­na.

– Polt­to­ai­neen hin­ta ei se­li­tä pur­je­ve­nei­den vä­häis­tä mää­rää, hän huo­maut­taa ja kat­soo syk­syn vii­mei­siä ve­nei­tä vie­ras­ve­ne­lai­tu­ris­sa.

Loviisan vierasvenesataman kahvilarakennus valmistui viitisen vuotta sitten.

Marko Wahlström

Kah­vi­la ja sa­ta­ma muo­dos­ta­vat ko­ko­nai­suu­den

Mat­ts­son ha­lu­ai­si jat­kaa sekä kah­vi­la­y­rit­tä­jä­nä et­tä vie­ras­ve­ne­sa­ta­man pi­tä­jä­nä. Hä­nen mie­les­tään kah­vi­la ja sa­ta­ma­pal­ve­lut muo­dos­ta­vat jär­ke­vän ko­ko­nai­suu­den.

Ny­kyi­nen kah­vi­la­ra­ken­nus on Mat­ts­so­nin omis­tuk­ses­sa. Hä­nen mu­kaan­sa kau­pun­ki on tar­jon­nut ra­ken­nuk­ses­ta 100 000 eu­roa, mut­ta hän ei hy­väk­sy­nyt tar­jous­ta.

– Sa­ta­tu­hat­ta on lii­an vä­hän.

Mat­ts­son ker­too ra­ken­nut­ta­neen­sa ny­kyi­sen kah­vi­la­ra­ken­nuk­sen vii­ti­sen vuot­ta sit­ten. Hän ky­syi en­nen ra­ken­ta­mis­ta usei­ta ker­to­ja Lo­vii­san kau­pun­gil­ta, ra­ken­nut­tai­si­ko kau­pun­ki uu­den ra­ken­nuk­sen van­han pie­nen ra­ken­nuk­sen ti­lal­le.

– Se täs­sä eni­ten har­mit­taa, et­tä sit­ten kun kaik­ki on val­mis­ta, niin ne ha­lu­taan lu­nas­taa pois. Sen ta­kia ajau­duim­me um­pi­ku­jaan.

Mat­ts­son ko­ros­taa kui­ten­kin, et­tä neu­vot­te­lu­yh­teys kau­pun­gin elin­voi­ma­joh­ta­ja Min­na Ka­jas­teen kans­sa on py­sy­nyt koko ajan hy­vä­nä. Kau­pun­gil­la on vel­vol­li­suus kil­pai­lut­taa vie­ras­ve­ne­sa­ta­man yl­lä­pi­to.

Jos ny­kyis­tä ko­ko­nai­suut­ta ei voi­da jat­kaa, yk­si Mat­ts­so­nin esit­tä­mis­tä vaih­to­eh­dois­ta oli­si erot­taa vie­ras­ve­ne­sa­ta­man pal­ve­lut kah­vi­las­ta.

– Ra­ken­ta­koot sit­ten uu­den pie­nen ko­pin ja eriy­te­tään toi­min­ta, jos sii­hen men­nään. Toki mie­lel­lä­ni jat­kai­sin vie­ras­ve­ne­sa­ta­maa. Sa­ta­ma ja kah­vi­la yh­des­sä on jär­ke­vä ko­ko­nai­suus.

”On­han tämä elä­män­ta­pa myös”

Mat­ts­so­nin mu­kaan vie­ras­ve­ne­sa­ta­ma ei yk­sis­tään yri­tyk­sen lii­ke­toi­min­taa. Ny­kyi­ses­sä so­pi­mus­mal­lis­sa hän saa sa­ta­man tuo­tois­ta 60 pro­sent­tia ja kau­pun­gil­le me­nee 40 pro­sent­tia. Sa­ta­mas­sa on lä­hes 80 vie­ras­ve­ne­paik­kaa.

– Kah­vi, pul­la ja jää­te­lö on kan­nat­ta­vam­paa bis­nes­tä kuin vie­ras­ve­ne­sa­ta­man pi­tä­mi­nen.

Sa­ta­mai­sän­nän työ ei myös­kään ra­joi­tu ve­nei­den vas­taa­not­ta­mi­seen. Mat­ts­son ku­vai­lee työn ole­van kesä–elo­kuus­sa lä­hes ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta. Sa­ta­mas­sa huo­leh­di­taan jär­jes­tyk­ses­tä ja siis­tey­des­tä sekä vas­ta­taan asi­ak­kai­den pu­he­lui­hin.

– On­han tämä elä­män­ta­pa myös. Tääl­lä­hän olen ihan koko ke­sän.

Toi­min­nal­la on myös työl­lis­tä­vä vai­ku­tus. Mat­ts­son ker­too, et­tä hä­nen li­säk­seen töis­sä on ol­lut kah­dek­san hen­ki­löä, jois­ta kol­me on hä­nen tyt­tä­ri­ään.

Loviisan Laivasillan kehitys alkoi kahvila–ravintola Cafè Saltbodanin perustamisesta vuonna 1986. Ravintola toimii Loviisan vanhassa tulli- ja pakkahuoneessa.

Marko Wahlström

Lai­va­sil­lal­la oli en­nen vä­keä aa­mus­ta il­taan

Yli 30 vuot­ta vie­ras­ve­ne­sa­ta­mas­sa toi­mi­neel­le Mat­ts­so­nil­le ve­nei­lyn muu­tos nä­kyy eri­tyi­sen sel­väs­ti.

– Oli­han se ihan eri mei­nin­ki 15–25 vuot­ta sit­ten. Tääl­lä oli po­ruk­kaa aa­mus­ta il­taan koko ke­sän.

Ny­kyi­sin­kin vii­kon­lo­put voi­vat ol­la vilk­kai­ta, mut­ta var­sin­kin ar­ki-il­lat ovat sel­väs­ti rau­hal­li­sem­pia.

– Se on eh­kä se, mitä eni­ten myös kai­paa, et­tä po­ruk­kaa oli­si enem­män. Har­voin sa­ta­mas­ta nä­kyy mi­tään ne­ga­tii­vis­ta, ja ve­nei­li­jät ovat ol­leet tyy­ty­väi­siä.

Epä­var­muu­des­ta huo­li­mat­ta Mat­ts­son ker­too ole­van­sa tyy­ty­väi­nen sii­hen, kuin­ka voi­mak­kaas­ti ih­mi­set re­a­goi­vat, kun sa­ta­man tu­le­vai­suus nou­si kes­kus­te­luun. Hä­nen mu­kaan­sa lo­vii­sa­lais­ten tuki tun­tui hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mer­kit­tä­väl­tä.

– Kyl­lä täs­sä jopa hie­man her­kis­tyy, kun miet­tii, mi­ten mon­ta ih­mis­tä tämä ak­ti­voi. Kii­tän vie­lä kaik­kia ja eri­tyis­kii­tok­set kuu­lu­vat yrit­tä­jät Ti­mot­hy Kühnil­le ja Jo­nas Duf­ve­li­nil­le. Pie­ni yh­tei­sö pys­tyy te­ke­mään suu­ria asi­oi­ta.