POR­VOO FC Fu­tu­ra Ju­ni­o­rei­den uu­si pu­heen­joh­ta­ja Ma­ri­an­ne Falck-Hvils­ta­feldt us­koo yh­des­sä te­ke­mi­sen voi­maan, va­paa­eh­tois­työn mer­ki­tyk­seen ja sii­hen, et­tä jal­ka­pal­los­sa kas­ve­taan pait­si pe­laa­ji­na myös ih­mi­si­nä.

Mikä sai si­nut sa­no­maan kyl­lä pu­heen­joh­ta­jan teh­tä­väl­le?

– Olen hie­man ide­a­lis­ti maa­il­man pa­ran­ta­ja, joka tyk­kää tart­tua toi­meen, sik­si mi­nua on ai­na ve­tä­nyt puo­leen­sa va­paa­eh­tois­työ. Mi­nua ei kiin­nos­ta help­pous elä­mäs­sä vaan mer­ki­tyk­sel­li­syys. Jal­ka­pal­lo­maa­il­ma ja seu­ra­työ on mie­len­kiin­tois­ta ja jopa kou­kut­ta­vaa. Myös joh­to­kun­ta­työ on jouk­ku­e­la­ji ja us­kon, et­tä seu­ran pe­laa­jien, van­hem­pien ja va­paa­eh­tois­ten voi­min voim­me ra­ken­taa en­tis­tä pa­rem­paa paik­kaa lap­sil­le ja nuo­ril­le saa­vut­taa eri­lai­sia jal­ka­pal­lou­nel­mia. Jal­ka­pal­los­sa kas­ve­taan myös ih­mi­si­nä ja sil­lä on roo­li pait­si lii­kun­nal­li­sen elä­män­ta­van juur­rut­ta­mi­ses­sa niin myös muun mu­as­sa ih­mis­suh­de­tai­to­jen ja ta­voit­teel­li­suu­den nä­kö­kul­mis­ta. Us­kon, et­tä ko­ke­muk­ses­ta­ni pait­si yh­dis­tys­toi­min­nas­ta ja työ­e­lä­mäs­tä joh­to- ja ke­hit­tä­mis­teh­tä­vis­tä on hyö­tyä pu­heen­joh­ta­jan hom­mas­sa.

Mikä on ol­lut iki­muis­toi­sin het­ke­si FCFJ:n yh­tei­sös­sä?

– Ei var­si­nai­ses­ti yk­si het­ki vaan ko­ko­nai­nen kau­si T18-jouk­ku­een, 14–16-vuo­ti­ai­den tyt­tö­jen jouk­ku­een­joh­ta­ja­na on ol­lut iki­muis­toi­sin­ta. Us­kon, et­tä se on kas­vat­ta­nut mi­nua myös ih­mi­se­nä näil­lä­kin ki­lo­met­reil­lä. Nuor­ten pa­ris­sa hei­dän luot­ta­muk­sen­sa saa­vut­ta­mi­nen on pa­ras pal­kin­to uu­ras­tuk­ses­ta. Ty­töt it­se osal­lis­tui­vat ah­ke­ras­ti tal­koo­töi­hin ja va­rain­han­kin­taan ja saim­me ka­saan tur­naus­mat­kan Ve­ro­naan. Olen iloi­nen sii­tä, et­tä ty­töt jat­ka­vat edel­leen jal­ka­pal­lon pa­ris­sa ai­ka­na, jol­loin eten­kin ty­töt lo­pet­ta­vat har­ras­ta­mi­sen yhä nuo­rem­pi­na.  

FC Futura Juniorien uusi puheenjohtaja Marianne Falck-Hvilstafeldt uskoo yhdessä tekemisen voimaan ja haluaa kehittää seuraa entistä paremmaksi paikaksi lapsille ja nuorille.

Mika Laine

Jos sai­sit lä­het­tää vies­tin sil­le nuo­rel­le pe­laa­jal­le, joka tu­lee en­sim­mäis­tä ker­taa FCFJ:n har­joi­tuk­siin, mitä sa­noi­sit hä­nel­le?

– Tule roh­ke­as­ti mu­kaan! Jal­ka­pal­los­sa ei ol­la kos­kaan val­mii­ta ja tär­kein­tä on ilo yh­des­sä op­pi­mi­ses­ta ja it­se pe­lis­tä. Meil­lä tree­na­taan hy­vis­sä olo­suh­teis­sa ja osaa­vien val­men­ta­jien opis­sa. Fu­tis on jouk­ku­e­la­ji ja siel­lä opi­tut so­si­aa­li­set ky­vyt ja muut tai­dot kan­ta­vat elä­mäs­sä te­ko­nur­mien ul­ko­puo­lel­la­kin.

Min­kä­lai­sen joh­ta­jan jouk­ku­een­joh­ta­jat, van­hem­mat ja va­paa­eh­toi­set tu­le­vat si­nus­ta saa­maan?

– Kuun­te­le­van, sit­ke­än, eri­lai­sia nä­kö­kul­mia ym­mär­tä­vän, yh­teis­hen­gen luo­jan ja työ­myy­rän sekä myös tar­vit­ta­es­sa roh­ke­an päät­tä­jän. Ha­lu­an ke­hit­tää seu­raa en­tis­tä pa­rem­mak­si ja et­tä moni tun­tee kuu­lu­van­sa po­ruk­kaan ja oli­si val­mis an­ta­maan oman tär­ke­än pa­nok­sen­sa.

Mitä sel­lais­ta olet seu­ran ar­jes­sa näh­nyt tai ko­ke­nut, jon­ka ha­lu­ai­sit pu­heen­joh­ta­ja­na eri­tyi­ses­ti säi­lyt­tää myös tu­le­vai­suu­des­sa?

–Yh­des­sä te­ke­mi­sen voi­man. Ha­lu­an omal­ta osal­ta­ni saa­da pe­laa­jat lä­hi­pii­rei­neen ai­dos­ti yl­peik­si omas­ta seu­ras­taan ja kiin­nit­ty­mään sii­hen oman jouk­ku­een li­säk­si. Pu­heen­joh­ta­ja­na koen, et­tä tär­keä teh­tä­vä joh­to­kun­nan kans­sa on taa­ta pe­laa­jil­le hyvä kas­vu­a­lus­ta ja val­men­nuk­sel­le re­surs­sit ja mah­dol­li­suu­det mah­dol­li­sim­man laa­duk­kaa­seen val­men­nus­työ­hön.

Mil­loin tun­net on­nis­tu­nee­si pu­heen­joh­ta­ja­na?

–Toki kas­vat­ta­ja­seu­ras­sa yk­si on­nis­tu­mi­sen mit­ta­ri on jouk­ku­ei­den me­nes­tys. Mut­ta koen, et­tä tär­kein­tä on, et­tä meil­lä pe­laa­jat viih­ty­vät ja löy­tä­vät oman pol­kun­sa, meil­le ha­lu­taan tul­la ke­hit­ty­mään ja et­tä pe­laa­mis­ta jat­ke­taan niin pit­käl­le kuin mah­dol­lis­ta joko jat­ka­mal­la meil­tä eteen­päin en­tis­tä ko­vem­piin fu­tis­haas­tei­siin tai et­tä Fu­tu­ra-pai­das­sa pe­la­taan pit­kään. On­nis­tu­mi­sen yk­si mit­ta­ri on myös, et­tä pe­laa­jat ja per­heet ko­ke­vat yl­peyt­tä mei­dän seu­ras­tam­me.

Marianne Falck-Hvilstafeldt pelaa jalkapalloa myös itse aikuisten harrastejoukkueessa.

Mika Laine

Mitä FC Fu­tu­ra mer­kit­see si­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti?

– FC Fu­tu­ra Ju­ni­o­rit mah­dol­lis­taa mi­nul­le har­ras­te­pe­laa­ja­na lap­suu­den unel­man to­teut­ta­mi­sen kes­ki-ikäi­se­nä. Ra­kas­tin lap­se­na jal­ka­pal­loa ja pe­la­sin vel­jie­ni ja serk­ku­jen kans­sa usein pi­ha­pe­le­jä. Siel­tä on is­kos­tu­nut kärk­kä­ri­ve­to. Äi­ti­ni mie­les­tä jal­ka­pal­lo ei so­pi­nut ty­töl­le ja sik­si har­ras­tin­kin kaik­kea muu­ta ur­hei­lua. Har­ras­ta­mi­sen myö­tä on avau­tu­nut kiin­nos­ta­va jal­ka­pal­lo­maa­il­ma. Tyt­tä­re­ni ovat seu­ran­neet pe­räs­sä. Aloi­tet­tu­a­ni jal­ka­pal­lon up­pou­duin pian la­jiin aloit­ta­mal­la mo­ni­sa­ta­si­vui­sen kir­jan jal­ka­pal­lon tak­tii­kan his­to­ri­an lu­ke­mi­ses­ta. Kun jo­tain teh­dään niin se teh­dään up­pou­tu­en!

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si?

– Men­nään pe­rus­rek­ry­ky­sy­myk­sel­lä: Ketä ihai­let ja mik­si?

Ihai­len jo edes­men­nyt­tä El­la-mum­mi­a­ni. Isä­ni äi­ti El­la oli haus­kaa seu­raa ja hä­nel­lä oli pil­ke sil­mä­kul­mas­sa, hän oli mo­nin ta­voin si­vis­ty­nyt tai­teel­li­nen ur­hei­li­ja. Hän teki elä­mäs­sään poik­keuk­sel­li­sia ja roh­kei­ta pää­tök­siä. El­la oli nel­jän po­jan äi­ti­nä joh­to­teh­tä­vis­sä ai­ka­na, jol­loin ta­val­li­sem­paa oli ol­la ko­ti­rou­va­na. Hä­nel­lä oli iso läm­min sy­dän ja hän oli koko ison su­vun, eten­kin nuor­ten ra­kas­ta­ma. Sa­maan ai­kaan hän osa­si ol­la tar­vit­ta­es­sa tiuk­ka mui­ja.  

FAK­TA: MA­RI­AN­NE FALCK-HVILS­TA­FELDT
» Syn­ty­nyt Hel­sin­gis­sä 29.8.1977
» Kou­lu­tuk­sel­taan val­ti­o­tie­tei­den mais­te­ri, Hel­sin­gin yli­o­pis­to
» Har­ras­tuk­set: Jal­ka­pal­lo FCFJ Eli­xii­ris­sä, seu­ra­työ FCFJ:ssa, lu­ke­mi­nen ja yh­teis­kun­nal­lis­ten asi­oi­den seu­raa­mi­nen ja koi­ran kans­sa ul­koi­lu.
» Per­hee­seen kuu­luu 20-, 19- ja 16-vuo­ti­aat tyt­tä­ret, mies, koi­ra ja kis­sa
» Tär­kein saa­vu­tuk­se­ni elä­mäs­sä on kol­me ty­tär­tä ja sik­si pe­li­nu­me­ro­ni on 3. Koen tär­ke­äk­si per­hee­ni ja va­paa­eh­tois­työ­ni li­säk­si päi­vä­työ­ni Isän­nöin­ti­lii­tos­sa, kos­ka teen työ­tä pa­rem­man isän­nöin­nin ja asu­mi­sen eteen.