LO­VII­SA Ke­sä­kuun alus­sa puo­li mil­joo­naa suo­ma­lais­ta kat­soi ruu­dul­ta, kun Sar­vi­sa­los­sa si­jait­se­van ke­sä­a­sun­non piha koki muo­don­muu­tok­sen.

Un­na Leh­ti­puun pö­heik­köi­sel­le rin­ne­ton­til­le rai­vat­tiin ke­sä­keit­tiö koko per­heel­le. 

– Kun tu­lim­me kat­so­maan tätä tont­tia kak­si vuot­ta sit­ten, lap­se­ni sa­noi­vat, et­tä on­pa pi­meä paik­ka. No, ei ole enää, Un­na ker­too ke­sä­a­sun­nol­laan.

Un­na näki met­säi­ses­sä mök­ki­ton­tis­sa po­ten­ti­aa­lia. Sii­nä oli­vat kaik­ki pa­la­set koh­dal­laan: si­jain­ti pää­kau­pun­ki­seu­dun lä­hel­lä, pää­ra­ken­nuk­se­na van­ha mut­ta hy­vä­kun­toi­nen hir­si­torp­pa ja pi­has­sa ra­ken­nuk­sia, joi­hin pys­tyi­si ma­joit­ta­maan su­kua ja ys­tä­viä. Per­hees­sä on yk­si tei­ni-ikäi­nen ja kol­me jo ai­kuis­ta las­ta.

– Ha­lu­sin, et­tä lap­se­ni juur­tui­si­vat tän­ne ja ot­tai­si­vat pai­kas­ta omis­ta­juut­ta­kin. En minä tätä paik­kaa tar­vit­se pel­käs­tään it­sel­le­ni, vaan ha­lu­an koh­taa­mi­sen pai­kan, jo­hon lap­se­ni voi­si­vat kut­sua ka­ve­rei­taan­kin ja jos­sa kai­kil­la oli­si ren­nom­paa kuin kau­pun­ki­ko­deis­saan. Ha­lu­an tu­van täyn­nä elä­mää, Un­na ker­too.  

Unna haluaa kesäpaikasta kohtaamispaikan koko perheelleen ja ystäville.

Merja Forsman

Am­mat­ti­lais­ten apu oli ter­ve­tul­lut­ta

Per­he kun­nos­tut­ti vii­kon­lop­pu­va­pail­laan pää­ra­ken­nuk­sen ja 80-lu­vun sau­nan, jo­hon kyt­ket­tiin ve­det, ruop­pa­si ran­nan ja toi sin­ne hiek­kaa. Ton­til­ta kaa­det­tiin pai­kal­li­sen met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen oh­jees­ta suu­ri mää­rä van­haa kuu­si­puu­ta ja pi­hal­le kul­je­tet­tiin ait­ta Un­nan lap­suu­den­ko­din pi­ha­pii­ris­tä Pih­ti­pu­taal­ta.

Pi­hal­ta puut­tui kui­ten­kin vie­lä paik­ka, jos­sa oles­kel­la ja val­mis­taa ruo­kaa.

Kun Un­na näki il­moi­tuk­sen, et­tä Hu­vi­laan ja huus­siin et­si­tään uu­sia koh­tei­ta, hän päät­ti lait­taa ha­ke­muk­sen.

– Mie­tin, et­tä oli­si kiva saa­da apua, kun meil­lä ole ko­ke­mus­ta pi­ha­ra­ken­ta­mi­ses­ta. Oli­si iha­na luo­vut­taa te­ke­mi­nen het­kek­si am­mat­ti­lai­sil­le ja väis­tyä it­se ta­ka­va­sem­mal­le, Un­na muis­te­lee.

Huvilassa ja huussissa rakennettu kesäkeittiö on ympäräröity kuntalla ja istutuksilla. Viimevuotiset kesäkukat ovat jo kuihtuneet, mutta Unna aikoo tehdä niistä toisinnon kuvien perusteella.

Merja Forsman

Kesäkeittiön kohdalta ei aiemmin nähnyt juurikaan merelle. Muutamassa vuodessa pöheikkö on korvattu avoimella pihalla ja houkuttelevalla hiekkarannalla.

Merja Forsman

Va­paat kä­det tuo­tan­nol­le

Hu­vi­las­sa ja Huus­sis­sa ide­a­na on se, et­tä koh­teen lo­pul­li­nen ul­ko­muo­to on osal­lis­tu­jal­le yl­lä­tys. Osal­lis­tu­jil­la on kui­ten­kin mah­dol­li­suus ker­toa toi­veis­taan suun­nit­te­li­ja Lau­ra Moi­la­sel­le ja tuo­tan­to­tii­mil­le. 

Un­na näyt­ti Sar­vi­sa­loon saa­pu­neel­le suun­nit­te­li­jal­le pait­si ton­tin, myös muu­ta­mat omaa mie­lui­sat ke­sä­keit­ti­öt Pin­te­res­tis­tä.

– Muu­ten an­noin va­paat kä­det ja sa­noin, et­tei ke­sä­keit­ti­ön tar­vit­se ol­la sa­man­lais­ta ta­lon­poi­kais­tyy­liä kuin torp­pa. Kos­ka sau­nas­sa on pal­jon Aa­si­an- ja Af­ri­kan-työ­mat­koil­ta tuo­tu­ja mat­ka­muis­to­ja, ker­roin, et­tä ke­sä­keit­ti­ös­sä saa ol­la af­rik­ka­lais­ta tun­nel­maa­kin, hän ker­too.

Luot­to lop­pu­tu­lok­seen oli kor­ke­al­la.

– Olin näh­nyt etu­kä­teen Lau­ran kä­den­jäl­keä, jo­ten tie­sin, et­tei pi­hal­le tu­li­si jo­tain te­ko­pal­mu­ja ja ba­saa­ri­tun­nel­maa, Un­na ker­too. 

– Tie­tys­ti jos­kus osal­lis­tu­jat voi­vat pet­ty­ä­kin lop­pu­tu­lok­seen, mut­ta on­nek­si se on ai­ka har­vi­nais­ta. Jos it­sel­lä on jo­tain tark­kaa mie­les­sä, täl­lai­nen oh­jel­ma on vää­rä kon­sep­ti. Sil­loin kan­nat­taa eh­kä ti­la­ta suo­raan sitä, mitä toi­voo.

Edelliset omistajat kuljeettivat vanhan ladon tontille Sarvisalon kylältä.

Merja Forsman

Vanha hirrestä tehty torppa on siirretty nykyiselle paikalleen 2000-luvun taitteessa.

Merja Forsman

Kuin Har­ry Pot­te­ris­ta

Oli yk­si ke­sän kuu­mim­mis­ta päi­vis­tä, kun Un­na ajoi Es­poos­ta Sar­vi­sa­loon kat­so­maan uut­ta ke­sä­keit­ti­ö­tään. Ka­me­ra tal­len­si, kuin­ka Un­na kä­ve­li sil­mät si­dot­tui­na koh­ti rin­net­tä. 

– Se oli kuin Har­ry Pot­te­ris­ta, jos­sa siir­ry­tään sei­nän läpi uu­teen to­del­li­suu­teen, Un­na muis­te­lee.

Pö­hei­kön ja tuu­les­sa pauk­ku­van aal­to­pel­ti­ka­tok­sen ti­lal­le oli ra­ken­net­tu vie­hät­tä­vä te­ras­si ke­sä­keit­ti­öi­neen. 

– Olin myön­tei­ses­ti yl­lät­ty­nyt. Oli ih­meel­lis­tä näh­dä alue muut­tu­nee­na. Se, mis­tä aluk­si haa­vei­lim­me, oli to­teu­tu­nut. Ke­sä­keit­ti­ös­sä oli val­ta­vas­ti yk­si­tyis­koh­tia – tyy­ny­jä, kuk­kia, as­ti­oi­ta ja vaik­ka mitä!

Hie­man myö­hem­min pai­kal­le saa­pui myös poi­ka Ed­vin tyt­töys­tä­vän­sä ja tä­män rans­ka­lai­sen per­heen kans­sa.

– Kä­ve­lim­me alu­eel­le ja nos­tim­me mal­jat au­rin­gon­las­kus­sa. Kaik­ki meni no­pe­as­ti, yh­del­lä ku­vauk­sel­la, mut­ta hie­no­han täs­tä tuli, Ed­vin ker­too.

Unna Lehtipuun piharemontin tulos paljastetaan 8.6. kello 20.00 Nelosella ja jo 1.6. Ruudussa.

Merja Forsman

Ripaus Pariisia. Unna Lehtipuun poika Edvin on saanut kesäasuntoon laittamiseen ideoita Pariisista.

Merja Forsman

Kah­des­sa vuo­des­sa Vil­la Gil­das­ta on tul­lut paik­ka, jos­sa koko per­he viih­tyy pit­käl­le jou­lu­kuu­hun saak­ka. Sa­mal­la Sar­vi­sa­los­ta on tul­lut per­heel­le tär­keä yh­tei­sö. 

– Sar­vi­sa­los­ta tu­lee mie­lee­ni lap­suu­te­ni kylä. Tääl­lä kaik­ki ter­veh­ti­vät toi­si­aan ja ke­sä­a­suk­kail­le jär­jes­te­tään jopa au­to­tal­li­bi­leet van­has­sa bus­si­va­ri­kos­sa. Lau­an­tai­to­ril­ta saa herk­ku­ja ja van­han tuu­li­myl­lyn al­la voin naut­tia mu­siik­kie­si­tyk­sis­tä ja kah­vi­lan tar­joi­luis­ta. Paik­ka lin­kit­tyy myös Vii­vi-mum­moo­ni, sil­lä hän oli ko­toi­sin Suo­men­lah­den saa­rel­ta Pit­kä­paa­des­ta, Un­na ker­too.

Mök­ki­tien var­rel­la kyy­töt ja he­re­for­dit am­mu­vat ki­vik­koi­sil­la ai­tauk­sil­laan ja jos­tain kuu­luu ku­kon kie­un­ta.

– Saan lap­suu­den mai­se­man ta­kai­sin elä­mää­ni. Las­ten mu­kaan re­konst­ruo­in lap­suut­ta­ni myös täs­sä mö­kis­sä, luon tän­ne ka­do­tet­tua mum­mo­laa­ni. Ta­los­ta löy­tyy pal­jon su­ku­ni his­to­ri­aa ja muis­to­e­si­nei­tä ko­ti­ta­los­ta­ni Pih­ti­pu­taal­ta, Un­na ker­too.

Vanha aitta on kuljetettu Sarvisaloon Unnan lapsuudenkodista Pihtiputaalta.

Merja Forsman

Huvilassa ja huussissa korvattiin vanha huussi uudella. – Edellinen oli pelottava ja heikossa hapessa, Unna kertoo.

Merja Forsman

Ke­sä­a­sun­nol­ta löy­tyy nyt paik­ko­ja niin ma­joit­tu­mi­seen kuin yh­tei­seen ajan­viet­toon­kin.

–  Ke­sä­keit­ti­ön te­ras­sil­le mah­tuu vä­keä – ja pi­dim­me sii­nä pie­net tu­pa­rit­kin, jois­sa lau­loim­me Al­l­sång på Skan­sen -tyy­liin ys­tä­vä­ni sä­es­tä­es­sä pi­a­nol­la, Un­na ker­too.

Seu­raa­vak­si rin­tee­seen nou­see eh­kä kas­vi­maa ja ran­taan lai­tu­ri, kun sääs­tö­jä ker­tyy. Pää­mök­kiin tu­lee vie­lä si­sä­ves­sa ja ait­ta vii­meis­tel­lään.

To­sin ai­kaa va­ra­taan myös ihan vain ole­mi­seen.

– Mö­keis­sä on vaa­ra­na, et­tä niis­tä tu­lee työ­lei­re­jä. Kiva, jos tääl­lä vä­lil­lä saa vain ol­la­kin, Ed­vin nau­raa.  

Villa Gildassa Unnan suvun ja edellisten asukkaiden vanhat esineet pääsevät esille. – Lasten mukaan rekonstruoin lapsuuttani myös tässä mökissä, luon tänne kadotettua mummolaani. Talosta löytyy paljon sukuni historiaa ja muistoesineitä kotitalostani Pihtiputaalta, Unna kertoo.

Merja Forsman