POR­VOO, KES­KUS­TA Por­voo­lai­sen Ru­ne­berg-kir­jal­li­suus­pal­kin­non eh­dok­kuut­ta ta­voit­te­li tänä vuon­na yli 200 suo­ma­lais­ta te­os­ta. Eh­do­kas­te­ok­sis­ta esi­va­lin­ta­raa­ti seu­loi pit­kän pro­ses­sin jäl­keen kym­me­nen eh­do­kas­ta.

Eh­dok­kai­den jou­kos­sa on täl­lä ker­taa kuu­si ru­no­te­os­ta ja nel­jä ro­maa­nia. Eh­dok­kais­ta alun­pe­rin ruot­sin­kie­li­siä on kol­me ja suo­men­kie­li­siä seit­se­män. Esi­kois­te­ok­sia jou­kos­sa on yh­teen­sä kak­si. Mu­ka­na on myös yk­si kon­ka­ri­kir­jai­li­ja te­ok­sel­laan, joka sai kau­no­kir­jal­li­suu­den Fin­lan­dia-pal­kin­non mar­ras­kuun lo­pus­sa.

Jul­kis­ta­mis­ti­lai­suus jär­jes­tet­tiin pe­rin­tei­seen ta­paan kan­sal­lis­ru­noi­li­ja J.L. Ru­ne­ber­gin ko­dis­sa kes­ki­viik­ko­na. Eh­dok­kai­den jul­kis­ta­mi­nen juu­ri jou­lun al­la ko­hot­taa suo­ma­lais­ta kau­no­kir­jal­li­suut­ta. Kaik­ki eh­do­kas­kir­jai­li­jat oli­vat ylei­sön ta­vat­ta­vis­sa Por­voon pää­kir­jas­tos­sa kes­ki­viik­koil­ta­na.

Ehdokaslistalta löytyy tämänvuotinen Finlandia-voittaja, Monika Fagerholmin "Döda trakten – Kvinnor i revolt", jonka on suomentanut porvoolainen kirjailija–kääntäjä Hannimari Heino. Kirjailija tukijoukkoineen iloitsi ehdokkuudesta.

Marko Wahlström

Esikoiskirjailija, opiskelija Kaisa Vahteristo korosti palkintoehdokkuuden merkitystä urallaan aloittelevalle kirjailijalle.

Marko Wahlström

Esi­kois­te­ok­sel­la koh­ti kir­jai­li­jan uraa

Toi­nen esi­kois­kir­jai­li­jois­ta on hel­sin­ki­läi­nen opis­ke­li­ja Kai­sa Vah­te­ris­to (s. 2000). Hän on ko­toi­sin Nur­mi­jär­ven Klauk­ka­las­ta.

– Eh­dok­kuus mer­kit­see ai­van val­ta­vas­ti. Ei voi lii­kaa pai­not­taa sitä, mi­ten suu­ri tuki ja erään­lai­nen luot­ta­muk­se­no­soi­tus tämä on esi­koi­sel­le ja ural­laan aloit­te­le­val­le kir­jai­li­jal­le.

Ro­maa­ni "Niel­ty­jä esi­nei­tä" (Kos­mos) kä­sit­te­lee rak­kau­del­li­sia tee­mo­ja.

– Se syn­tyi ha­lus­ta kir­joit­taa trau­mas­ta ja sel­lai­ses­ta, joka ei löy­dä sa­no­ja. Kir­ja kä­sit­te­lee olen­nai­ses­ti it­se­tu­hoi­suut­ta ja sen vai­ku­tuk­sia per­hee­seen. Kes­ki­ös­sä on kyse trau­ma­ti­soi­tu­neen ih­mi­sen, ja eten­kin lap­sen, sen­si­bi­li­tee­tis­tä.

Fik­tii­vi­nen teos si­joit­tuu pik­ku­kau­pun­kiin.

– Lu­ki­ja voi si­joit­taa sen mie­les­sään min­ne ta­han­sa. Oleel­lis­ta on se, et­tä siel­lä on joki, Vah­te­ris­to sa­noi.

Pu­hu­maan, lu­ke­maan ja kir­joit­ta­maan opit­tu­aan hä­nel­le on ol­lut ai­na sel­vää, et­tä täy­tyy kir­joit­taa. Sit­tem­min Vah­te­ris­to on opis­kel­lut kir­joit­ta­mis­ta Kriit­ti­ses­sä kor­ke­a­kou­lus­sa.

– Olen ai­na suun­tau­tu­nut kir­joit­ta­mi­seen vah­vas­ti. Kir­joi­tan koko ajan. Toi­von, et­tä kir­jai­li­jan am­ma­tis­ta tu­lee vie­lä pää­työ­ni. Täl­lä het­kel­lä teen mui­ta hom­mia siel­lä tääl­lä.

– Jos kukaan ei sano kiinnostuvansa tai lukijat eivät halua lukea, usko loppuu jossain vaiheessa, esikoiskirjailija ja museoammattilainen Mariia Niskavaara muistutti palkintojen ja muiden tunnustusten merkitystä.

Marko Wahlström

"Eh­dok­kuus on läm­min töy­täi­sy sel­kään"

Kir­jal­li­suus­pal­kin­non toi­nen eh­dok­kais­ta on Es­poon mo­der­nin tai­teen mu­se­on (Em­ma) ku­raat­to­ri­na työs­ken­te­le­vä Ma­riia Nis­ka­vaa­ra ( s. 1988). Hän on ko­toi­sin Val­ke­a­kos­kel­ta, mut­ta asuu Hä­meen­lin­nas­sa.

– Eh­dok­kuus mer­kit­see roh­kai­sua. Se on sel­lai­nen läm­min tö­näi­sy sel­kään, et­tä an­na men­nä vaan, hän ku­vai­li.

Hel­sin­gin Sa­no­mien esi­kois­kir­ja­pal­kin­non voit­ta­nut ro­maa­ni "Es­ter teu­ras­ta­ja" (Kos­mos) on syn­ty­nyt vä­läh­dyk­se­no­mai­ses­ti.

– Mi­nul­la on ol­lut ta­ri­noi­ta li­ha­kau­pun­gis­ta jo usei­ta vuo­sia. Kau­pun­gis­sa asui las­ta yrit­tä­nyt pa­ris­kun­ta, jois­ta toi­nen on teu­ras­ta­ja ja toi­nen kei­no­sie­men­tä­jä.

Kir­jai­li­ja läh­ti kas­vat­ta­maan ta­ri­naa, sil­lä hä­nel­lä oli vah­va vi­sio pää­hen­ki­lö Es­te­ris­tä.

– Hän oli mi­nul­le suu­ri il­mes­tys, jon­ka ta­ri­nan ha­lu­sin läh­teä ker­to­maan. Koin suur­ta vel­vol­li­suut­ta Es­te­riä koh­taan. Lä­he­tin kä­si­kir­joi­tuk­sen puo­lik­kaan eh­dol­le kus­tan­ta­jan ke­sä­lei­ril­le, jot­ta saan ul­ko­puo­lis­ta nä­ke­mys­tä te­ke­mi­see­ni. Vii­me ke­sä­nä saa­tu hyvä pa­lau­te kan­nus­ti jat­ka­maan kir­joit­ta­mis­ta.

Nis­ka­vaa­ra kir­joit­taa päi­vä­työn­sä ohes­sa il­tai­sin ja ke­sä­lo­mil­la. Esi­kois­te­os vei ai­kaa yh­teen­sä kol­mi­sen vuot­ta.

– Pääs­sä­ni oli suu­ri re­ser­vi ta­ri­noi­ta, jot­ka olin ai­na ha­lun­nut ne ker­toa jol­la­kin ta­val­la. Opis­ke­lin het­ken ai­kaa myös elo­ku­va­oh­jaa­jak­si, kun­nes ta­ju­sin sen ole­va ryh­mä­työ­tä, jos­ta en tyk­kää.

Palkintoehdokkaiden esittelyiden jälkeen kirjailijoiden kustannustoimittajat onnittelivat kirjailijoita. Ehdokaskirjat ja niiden tekijät taltioituivat älypuhelimilla.

Marko Wahlström

"Suo­ma­lai­nen kir­joit­ta­mi­nen voi hy­vin"

Kir­jai­li­jak­si tu­le­mi­nen on Ma­riia Nis­ka­vaa­ran mu­kaan on­nen­kaup­paa.

– Jos en oli­si pääs­syt ke­sä­lei­ril­le, oli­sin var­mas­ti hau­dan­nut kä­si­kir­joi­tuk­se­ni pöy­tä­laa­tik­koon, ja sa­no­nut, et­tä tämä oli nyt täs­sä ja kes­ki­tyn päi­vä­duu­niin. Pal­kin­not ja muut vas­taa­vat ovat tär­kei­tä, kos­ka muu­ten tämä on yk­si­näis­tä hom­maa. Jos ku­kaan ei sano kiin­nos­tu­van­sa tai lu­ki­jat ei­vät ha­lua lu­kea, us­ko lop­puu jos­sain vai­hees­sa.

Mi­ten suo­ma­lai­nen kir­jal­li­suus täl­lä het­kel­lä voi?

– Suo­ma­lai­nen kir­joit­ta­mi­nen voi hy­vin. Me kir­joi­tam­me pal­jon ja mei­tä kiin­nos­ta­vat uu­den­lai­set ta­ri­nat sekä meil­lä on to­del­la hy­viä kir­joit­ta­jia ja kir­jai­li­joi­ta. Sen si­jaan mei­dän puu­te on se, et­tä val­tio ei kun­nol­la näe sitä, et­tä meil­lä on ri­kas kult­tuu­ri. Sil­lä oli­si po­ten­ti­aa­lia ol­la myös kan­sain­vä­li­ses­ti mer­kit­tä­vä.

– Kir­ja-ala on val­ti­on puo­les­ta unoh­det­tu. Se on vaa­ral­lis­ta, kos­ka mei­dän kie­li ja kult­tuu­ri riip­puu täs­tä, ja sil­lä on vai­ku­tuk­sen­sa muun mu­as­sa lu­ku­tai­don ke­hit­ty­mi­seen. Mei­dän ajat­te­lun ke­hit­ty­mi­nen on kie­les­täm­me riip­pu­vais­ta. Jos meil­tä lop­puu kie­li, meil­tä lop­puu ajat­te­lu sil­lä het­kel­lä, esi­kois­kir­jai­li­ja Ma­riia Nis­ka­vaa­ra poh­dis­ke­li eh­do­kas­kah­vien lo­mas­sa.

Valintaraatiin kuuluivat kriitikko, kirjallisuustieteilijä Daniel Wickström Grönroos (vas.), kirjailija Essi Kummu (kesk.) ja kirjallisuustoimittaja, kriitikko Maaria Ylikangas.

Marko Wahlström

Raa­tia yl­lät­ti kus­tan­nus­toi­mit­ta­mi­sen puu­te

Eh­do­kas­raa­din mu­kaan kir­ja­vuo­des­sa erot­tui­vat rie­mas­tut­ta­vat de­byy­tit ja ru­nou­den on­nis­tu­mi­set.

– Proo­saa hal­lit­se­vat täl­lä het­kel­lä nai­set, mikä erot­tuu myös eh­do­ka­sa­set­te­lus­sa. Raa­din pää­si yl­lät­tä­mään kus­tan­nus­toi­mit­ta­mi­sen puu­te, joka nä­kyy ai­na sel­vim­min pin­ta­ra­ken­tees­sa: hy­vin al­ka­neen te­ok­sen kie­lel­li­nen asu al­kaa hei­ken­tyä alun jäl­keen, va­lit­si­ja­raa­ti lau­sui.

– On­gel­mat saat­ta­vat ol­la sy­vem­pi­ä­kin, toi­si­naan muo­to esiin­tyy pelk­ki­nä lu­paa­vi­na ai­nek­si­na ei­kä lop­puun as­ti har­kit­tu­na te­ok­sel­li­suu­te­na. Kym­men­tä kär­ki­te­os­ta ei ol­lut vai­kea löy­tää - eh­do­kas­kir­jo­jen lu­ke­mi­nen on nau­tin­to, raa­ti jat­koi.

Eh­do­kas­te­ok­set va­lit­si kol­mi­hen­ki­nen kir­jal­li­suu­de­na­lan am­mat­ti­lais­raa­ti, jo­hon kuu­lui­vat tänä vuon­na kir­jai­li­ja Es­si Kum­mu, kir­jal­li­suus­toi­mit­ta­ja, krii­tik­ko Maa­ria Yli­kan­gas ja krii­tik­ko, kir­jal­li­suus­tie­tei­li­jä Da­niel Wickst­röm Grön­roos.

Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittaja saa 20 000 euron rahapalkinnon lisäksi palkintomitalin, jota palkinnon toisen maksajan, Uusimaa-lehden, päätoimittaja Marko Enberg esitteli.

Marko Wahlström

Ru­ne­berg-pal­kin­to ja­et­tu jo 39 ker­taa

Ru­ne­berg-pal­kin­to on avoin kai­kil­le suo­ma­lai­sil­le kau­no­kir­jal­li­sil­le te­ok­sil­le. Se on ja­et­tu tä­hän men­nes­sä 39 ker­taa. Voit­ta­ja­te­ok­sik­si on nous­sut ro­maa­nien li­säk­si no­vel­li- ja ru­no­ko­ko­el­mia. Tänä vuon­na pal­kin­to myön­net­tiin kir­jai­li­ja Pirk­ko Sai­si­ol­le ro­maa­nis­ta ”Su­li­ko”.

Ru­ne­berg-pal­kin­to on pe­rus­tet­tu vuon­na 1986. Pal­kin­to­sum­ma on 20 000 eu­roa, jon­ka mak­sa­vat yh­des­sä Por­voon kau­pun­ki ja sa­no­ma­leh­ti Uu­si­maa.

– Muis­ta­kaa lu­kea ja lait­taa kir­jo­ja jou­lu­pa­ket­tei­hin, Uu­si­maa-leh­den pää­toi­mit­ta­ja Mar­ko En­berg ke­hot­ti jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­den päät­teek­si.

Pal­kin­non ja­ka­vat mak­sa­jien li­säk­si Suo­men kir­jai­li­ja­liit­to, Suo­men ar­vos­te­li­jain liit­to ja Fin­lands svens­ka för­fat­ta­re­fö­re­ning. Pal­kit­ta­van te­ok­sen va­lit­see kah­des­sa vai­hees­sa kak­si eril­lis­tä raa­tia.

Nyt jul­kis­tet­tu­jen eh­dok­kai­den jou­kos­ta Ru­ne­berg-pal­kin­non voit­ta­jan va­lit­see kol­mi­hen­ki­nen pal­kin­to­raa­ti. Sen muo­dos­ta­vat kir­jai­li­ja Jo­han­na Ven­ho, kir­jal­li­suus­toi­mit­ta­ja, krii­tik­ko Mik­ko Lam­berg ja kult­tuu­ri­toi­mit­ta­ja, krii­tik­ko Ra­kel Si­mi­lä.

Ru­ne­berg-pal­kin­non voit­ta­ja jul­kis­te­taan Por­voon pää­kir­jas­tos­sa jär­jes­tet­tä­väs­sä ylei­sö­ti­lai­suu­des­sa Ru­ne­ber­gin päi­vä­nä 5.2.2026.

Kymmenestä ehdokaskirjasta Erkka Filanderin runokokoelma "Siemenholvi" poikkeaa muista fyysiseltä kooltaan, jonka takia kirjalla oli oma teline. Teos painaa yli kolme kiloa ja on ensimmäisten painettujen kirjojen mittakaavassa (300 x 400 millimetriä).

Marko Wahlström

FAK­TA
Ru­ne­berg-kir­jal­li­suus­pal­kin­non eh­do­kas­te­ok­set:
» Mo­ni­ka Fa­ger­holm: Döda trak­ten / Kvin­nor i re­volt – Eris­tys­ti­la /Ka­pi­noi­via nai­sia (För­la­get/Teos), ro­maa­ni
» Erk­ka Fi­lan­der: Sie­men­hol­vi (Po­e­sia), ru­no­te­os
» Su­san­na Hast: Toi­vot­to­muus (S&S), ru­no­te­os
» Niil­las Holm­berg: Naa­rat­tu (Gum­me­rus), ru­no­te­os´
» Em­mi Itä­ran­ta: Lu­men­lau­la­ja (Teos), ro­maa­ni
» San­na Karlst­röm: Maan­pääl­li­nen osa (Ota­va), ru­no­te­os
» An­ni Mä­en­tie: Sö­pö­lii­ni ja minä (Kult­tuu­ri­vih­kot), ru­no­te­os
» An­na Möl­ler-Si­be­lius: Jour­nal in­ti­me (El­lips), ru­no­te­os
» Ma­riia Nis­ka­vaa­ra: Es­ter teu­ras­ta­ja (Kos­mos), ro­maa­ni
» Kai­sa Vah­te­ris­to: Niel­ty­jä esi­nei­tä (Kos­mos), ro­maa­ni