VAN­HA-POR­VOO Por­voon mu­se­os­sa avat­tiin vii­me vii­kol­la kol­me uut­ta näyt­te­lyä, jois­sa yh­dis­ty­vät sar­ja­ku­va­tai­de, ny­ky­va­lo­ku­vaus ja klas­sik­ko­te­ok­set. Van­hal­la raa­ti­huo­neel­la ja Hol­min ta­los­sa esil­lä ole­vas­sa ko­ko­nai­suu­des­sa näh­dään Pert­ti Jar­lan "Ku­via Fin­ger­po­ris­ta" -näyt­te­ly, San­na Jo­hans­so­nin va­lo­ku­va­näyt­te­ly sekä 130-vuo­ti­aan mu­se­on uu­dis­tet­tu ko­ko­el­ma­ri­pus­tus.

Jar­lan näyt­te­ly on sar­ja­ku­va­tai­teel­le mer­kit­tä­vä merk­ki­paa­lu: Fin­ger­po­ri täyt­tää tänä vuon­na 20 vuot­ta, ja näyt­te­ly on sen en­sim­mäi­nen mu­se­oe­siin­ty­mi­nen.

– Fin­ger­po­rin kau­pun­ki on ol­lut ole­mas­sa 20 vuot­ta – ja nyt saa­daan näh­dä en­sim­mäi­nen mu­se­o­näyt­te­ly, mu­se­on­joh­ta­ja Jo­han­na Leh­to-Vah­te­ra sa­noi.

Museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera iloitsee, että Porvoon museo sai juhlavuodekseen Fingerpori-näyttelyn. – Museonäyttely kokoaa poikkitaiteellisesti yhteen historiaa, mutta uutta luoden, Pertti Jarla korosti.

Marko Wahlström

"Laa­jen­ta­mis­ta muis­te­lun si­jaan"

Näyt­te­lys­sä Pert­ti Jar­la laa­jen­taa tut­tua sar­ja­ku­va­maa­il­maan­sa uu­siin tai­de­muo­toi­hin, ku­ten ins­tal­laa­ti­oi­hin, maa­lauk­siin ja ti­lal­li­siin te­ok­siin.

– Täs­sä pää­see te­ke­mään muu­ta­kin – on ins­tal­laa­ti­o­ta ja maa­laus­ta, mitä olen ai­kai­sem­min vä­hän ko­keil­lut, mut­ta nyt teh­nyt kun­nol­la., Jar­la ker­toi pai­kal­lis­me­di­al­le jär­jes­te­tys­sä ti­lai­suu­des­sa.

Hän ko­ros­ti, et­tä näyt­te­ly ei ole pelk­kä kat­saus men­nee­seen, vaan pi­kem­min­kin as­kel uu­teen suun­taan.

– Ei tämä ole sel­lais­ta muis­te­lua, et­tä mitä kaik­kea on 20 vuo­des­sa ta­pah­tu­nut. Se tun­tui­si vä­hän elä­köi­ty­mi­sel­tä. Mie­luum­min laa­jen­ne­taan ja kek­si­tään uut­ta, hän sa­noi.

Sar­ja­ku­van li­säk­si Fin­ger­po­ri on he­rän­nyt eloon myös elo­ku­va­na ja te­at­te­ri­näy­tel­mä­nä. Tänä vuon­na Fin­ger­po­ris­ta il­mes­tyy myös ää­ni­kir­ja. Pert­ti Jar­lan elä­mä­ker­ta­te­os jul­kais­tiin pod­cas­ti­na vii­me syk­sy­nä.

Sar­ja­ku­vas­ta poik­ki­tai­teel­li­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si

Fin­ger­po­ri tun­ne­taan yh­te­nä Suo­men suo­si­tuim­mis­ta sar­ja­ku­vis­ta, mut­ta näyt­te­lys­sä sar­ja­ku­van maa­il­ma saa uu­sia muo­to­ja. Jar­lan mu­kaan kyse on luon­nol­li­ses­ta jat­kos­ta pit­käl­le ural­le.

– Tänä vuon­na on ni­me­no­maan aja­tus laa­jen­taa sitä te­ke­mis­tä. Ei vain py­syä yh­des­sä muo­dos­sa, vaan tuo­da mu­kaan uu­sia ka­na­via, hän ku­va­si.

Näyt­te­lyyn on myös to­teu­tet­tu ko­ko­naan uu­si, raa­ti­huo­neel­le si­joit­tu­va sar­ja­ku­va.

– Se on täl­lai­nen ku­va­kir­ja­mai­nen ta­ri­na, jos­sa yk­si kuva vie eteen­päin ker­ral­laan. Se si­joit­tuu osit­tain tän­ne ti­laan ja on teh­ty ni­me­no­maan tätä näyt­te­lyä var­ten. Aja­tus syn­tyi kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja Vesa Ka­ta­jis­ton ide­as­ta, Jar­la ker­toi.

– Näyttelyn tekeminen ja äänikirjan kirjoittaminen ovat antaneet uutta inspiraatiota. Ne ovat tuoneet vaihtelua päivittäisten sarjakuvastrippien tekemiseen, Pertti Jarla kertoi.

Marko Wahlström

Fin­ger­po­rin maa­il­ma elää ajas­sa

Jar­lan mu­kaan Fin­ger­po­ri on ai­na ol­lut si­dok­sis­sa suo­ma­lai­seen to­del­li­suu­teen – men­nee­seen ja ny­kyi­seen sa­ma­nai­kai­ses­ti. Se on en­nen kaik­kea elä­vä ja ajas­sa liik­ku­va maa­il­ma.

– Huo­ma­sin jo var­hain, et­tä kun sar­ja­ku­va si­joit­tuu Suo­meen, voin teh­dä strip­pe­jä vaik­ka tal­vi­so­das­ta tai EU-neu­vot­te­luis­ta. Se his­to­ria on sii­nä ai­na mu­ka­na.

Fin­ger­po­rin maa­il­ma ei kui­ten­kaan ole tar­kas­ti pai­kan­net­ta­vis­sa.

– Se on ta­val­laan pik­ku­kau­pun­ki, jos­sa on kaik­ki mah­dol­li­nen – Ke­las­ta met­roon. Sel­lai­nen vä­hän ku­rou­tu­nut maa­il­man­ku­va, jos­sa voi men­nä pol­ku­pyö­räl­lä min­ne ta­han­sa. Fin­ger­po­ri on ny­ky­a­jas­sa ole­va, mut­ta vä­hän men­nei­syy­des­sä elä­vä kau­pun­ki.

Sar­jan di­a­lo­gi ny­ky­a­jan kans­sa nä­kyy myös yh­teis­kun­nal­li­sis­sa tee­mois­sa.

– Ny­ky­ään men­nään ai­ka pal­jon mö­läyt­te­lyn kaut­ta. Sii­tä on tul­lut ar­ki­päi­vää. Se on kii­tol­li­nen ai­he sar­ja­ku­val­le, Jar­la to­te­si vii­ta­ten hah­mo­jen usein han­ka­liin ti­lan­tei­siin.

– Yhteistyö ja luottamus ovat tärkeitä tämän päivän yhteiskunnassa, Pertti Jarla sanoi. Muotokuvassa Fingerporin pormestari Aulis Homelius.

Marko Wahlström

Suo­sio ei oh­jaa te­ke­mis­tä

Vaik­ka Fin­ger­po­ril­la on laa­ja ylei­sö, Jar­la pyr­kii pi­tä­mään fo­kuk­sen it­se te­ke­mi­ses­sä.

– En oi­ke­as­taan ajat­te­le sitä suo­si­o­ta ko­vin pal­jon. Tär­kein­tä on, et­tä ih­mi­set nä­ke­vät työn – vä­hän kuin kou­lus­sa, et­tä joku huo­maa mitä olet teh­nyt.

– Pel­käi­sin, et­tä jos lii­kaa ajat­te­lee ylei­söä, te­ke­mi­nen me­nee jäy­käk­si. Teen lä­hin­nä it­se­ä­ni nau­rat­ta­via jut­tu­ja – ja jos­kus ne osu­vat mui­hin­kin.

– Sanna Johanssonin maisemateokset liittyvät pitkiin aikajatkumoihin sekä ajan määrittelemiseen ja ihmettelemiseen, näyttelytuottaja Iina Wahlström esitteli Holmin talon taiteilijan.

Marko Wahlström

San­na Jo­hans­so­nin näyt­te­ly tut­kii ai­kaa

San­na Jo­hans­so­nin va­lo­ku­va­näyt­te­ly on puo­les­taan Por­voon mu­se­ol­le uu­den­lai­nen avaus ny­ky­va­lo­ku­van suun­taan.

– Meil­lä ei ole ol­lut ny­ky­va­lo­ku­van näyt­te­lyi­tä ai­kai­sem­min. Sa­mal­la iloit­sem­me, et­tä olem­me saa­neet nyt nais­tai­tei­li­jan näyt­te­lyn, näyt­te­ly­tuot­ta­ja Ii­na Wahlst­röm ker­toi.

Jo­hans­so­nin te­ok­sis­sa kes­kei­sek­si nou­see ajal­li­suus ja mai­se­man jat­ku­va muu­tos.

– Mai­se­maa aja­tel­laan hel­pos­ti muut­tu­mat­to­ma­na, mut­ta to­del­li­suu­des­sa se muut­tuu koko ajan. Valo, vuo­ro­kau­de­nai­ka ja vuo­de­nai­ka muok­kaa­vat sitä jat­ku­vas­ti, Jo­hans­son ker­toi.

Hä­nen ku­van­sa syn­ty­vät usein liik­kees­sä, esi­mer­kik­si työ­mat­kal­la bus­sis­sa Hel­sin­gin ja Por­voon vä­lil­lä.

– Ku­vaan fil­mil­le kä­si­va­ral­ta liik­ku­vas­ta bus­sis­ta, jol­loin lii­ke ja pit­kät va­lo­tu­sa­jat nä­ky­vät ku­vis­sa. Se, mikä voi­si ol­la vir­het­tä, on mi­nul­le tie­toi­nen tyy­li.

Mai­se­mien ku­vaa­mi­nen on Jo­hans­so­nil­le sekä tois­toa et­tä yl­lä­tyk­siä. Nyt esil­lä ole­vat va­lo­ku­va­te­ok­set on ku­vat­tu syk­syn ja tal­ven utui­ses­sa va­los­sa.

– Vaik­ka ku­vaan sa­mo­ja paik­ko­ja yhä uu­des­taan, lop­pu­tu­los on ai­na jol­lain ta­val­la yl­lä­tys.

Näyt­te­lys­sä on esil­lä iso­ja ve­dok­sia ja sy­a­no­ty­pia-me­ne­tel­mäl­lä syn­ty­nei­tä pie­nem­piä ve­dok­sia. Kaik­ki te­ok­set ovat val­mis­tu­neet va­lo­ku­va­pi­mi­ös­sä. Näyt­te­ly on tai­tei­li­jan en­sim­mäi­nen mu­se­o­näyt­te­ly.

Museolehtori Margaretha Jämbäck (vas.) ja tutkija Lillemor Jordas kuvanveistäjä Ville Vallgrenin työvälineitä esittelevän vitriinin äärellä. Seinällä Albert Edelfeltin maalaama teos ystävästään Ville Vallgrenista.

Marko Wahlström

Porvoon museon ainoa Ville Vallgrenin marmoriveistos Maaäiti valmistui vuonna 1925 eli samana vuonna kuin Vallgren-museo avautui Holmin talossa. Veistoksessa naishahmo on käpertyneenä kiveä vasten.

Marko Wahlström

Porvoon oma Manta eli Ville Vallgrenin kipsiluonnos veistokselle Havis Amandasta löytyy Porvoon museosta.

Marko Wahlström

Klas­si­kot täy­den­tä­vät ko­ko­nai­suu­den

Näyt­te­ly­ko­ko­nai­suu­den kol­mas osa tuo esiin mu­se­on klas­sis­ta ko­ko­el­maa, jos­sa kes­ki­ös­sä ovat Vil­le Val­lg­re­nin ja Al­bert Edel­fel­tin te­ok­set. Ko­ko­el­maa esi­tel­lyt mu­se­o­leh­to­ri Mar­ga­ret­ha Jäm­bäck ko­ros­ti ko­ko­nai­suu­den laa­juut­ta ja har­vi­nai­suut­ta.

– Mu­se­o­ko­ko­el­mas­sam­me on yh­teen­sä 230 Vil­le Val­lg­re­nin veis­tos­ta. Olem­me tuo­neet näh­tä­vil­le myös sel­lai­sia te­ok­sia, jot­ka ei­vät ole ol­leet ai­kai­sem­min esil­lä. Jou­kos­sa on myös pie­nois­veis­tok­sia ja tuh­kau­ur­nia.

Van­han raa­ti­huo­neen maist­raa­tin sa­lis­sa pää­see kat­so­maan mu­se­on ai­no­aa Val­lg­re­nin mar­mo­ri­veis­tos­ta "Maa­äi­ti", joka val­mis­tui vuon­na 1925. Tuol­loin Hol­min ta­los­sa avau­tui Val­lg­ren-mu­seo.

Klas­sik­ko­te­os­ten esil­le tuo­mi­nen rin­nak­kain ny­ky­sar­ja­ku­van ja va­lo­ku­va­tai­teen kans­sa ra­ken­taa mu­se­oon mo­niu­lot­tei­sen ko­ko­nai­suu­den, jos­sa eri ai­ka­kau­det ja il­mai­su­muo­dot käy­vät vuo­ro­pu­he­lua. Ko­ko­nai­suu­des­sa ti­lat­kin tu­ke­vat eri tai­de­muo­to­ja.

– Raa­ti­huo­neen suu­ri sali on sa­mal­la juh­la­va ja hie­man vino tila, joka so­pii hy­vin Jar­lan maa­il­maan. Hol­min ta­lon rau­hal­li­sem­pi tila puo­les­taan toi­mii San­na Jo­hans­so­nin te­ok­sil­le, Jo­han­na Leh­to-Vah­te­ra sa­noi.

»» Pert­ti Jar­la: Ku­via Fin­ger­po­ris­ta 5.6.2026−10.1.2027, Van­ha raa­ti­huo­ne, suu­ri sali (Jo­ki­ka­tu 45). San­na Jo­hans­son: Ka­to­a­va ho­ri­sont­ti 5.6.2026−10.1.2027 Hol­min talo (Vä­li­ka­tu 11). Ko­ko­el­ma­näyt­te­ly Al­bert Edel­felt & Vil­le Val­lg­ren 5.6.2026 al­ka­en, Van­ha raa­ti­huo­ne, maist­raa­tin sali (Jo­ki­ka­tu 45).