POR­VOO, VIR­TAA­LA Tänä vuon­na 30 vuot­ta täyt­tä­vä Itä-Uu­den­maan Ra­ken­nus­suo­je­lu­sää­tiö Sal­vus pal­kit­si Ströms­ber­gin Myl­lyn kult­tuu­riym­pä­ris­tön vaa­li­mi­ses­ta. Edel­leen toi­mi­va myl­ly pi­tää yl­lä van­haa myl­ly­pe­rin­net­tä ja te­kee sitä tun­ne­tuk­si myös ylei­söl­le. Pal­kin­to luo­vu­tet­tiin myl­lyl­lä maa­nan­tai­na 28. syys­kuu­ta.

Sää­ti­ön hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja, maa­kun­ta­neu­vos Kim­mo Ka­jas­te nos­ti pal­kin­to­pu­hees­saan esil­le myl­lyn pit­kän his­to­ri­an ja sen mer­ki­tyk­sen seu­dun kult­tuu­riym­pä­ris­töl­le.

– Ströms­ber­gin vals­si­myl­ly on ol­lut mer­kit­tä­vä te­ol­li­nen yri­tys myös so­ta­vuo­si­na. Myl­ly toi­mi ja ko­dit sai­vat tui­ki tar­peel­lis­ta jau­hoa. Mut­ta sen ra­ken­tei­siin kät­ket­tiin myös asei­ta. Suo­ma­lais­ta his­to­ri­aa tuo­kin. Ase­kät­ken­nän ajat ovat ta­ka­na­päin.

Ströms­ber­gin kar­ta­non myl­ly­nä toi­min­tan­sa vuon­na 1545 aloit­ta­nut myl­ly siir­ret­tiin Por­voon­jo­en vir­ran var­rel­ta tu­ke­vam­mal­le maa­pe­räl­le eli ny­kyi­sel­le pai­kal­leen vuon­na 1926.

Salvus-säätiön hallituksen puheenjohtaja Kimmo Kajaste (kesk.) ja varapuheenjohtaja Rolf Gabrielsson (oik.) luovuttivat Itä-Uudenmaan kulttuuriympäristöpalkinnon mylläri Jani Hannulalle.

Marko Wahlström

"Myl­ly kan­taa huol­ta myös oma­va­rai­suu­des­ta"

Ka­jas­teen mu­kaan myl­lyn ar­vo ei ra­joi­tu ra­ken­nuk­siin ja van­hoi­hin ko­nei­siin. Toi­mi­va myl­ly edus­taa myös elä­vää kult­tuu­ri­pe­rin­töä.

– Tei­dän si­säi­seen sa­lai­suu­teen kuu­lu­vat pai­kal­li­nen ruo­an­tuo­tan­to, lä­hi­ruo­ka ja su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le siir­ty­vä osaa­mi­nen.

Eri­tyi­sen kii­tok­sen Ka­jas­te an­toi sii­tä, et­tä myl­lyn väki on avan­nut toi­min­taa ylei­söl­le eri­lais­ten sään­nöl­li­ses­ti tois­tu­vien ta­pah­tu­mien yh­tey­des­sä.

– Se on to­del­la ar­vo­kas­ta, et­tä ei vain teh­dä työ­tä, vaan ker­ro­taan, et­tä meil­lä on täl­lai­nen hel­mi tääl­lä, hän sa­noi.

Sa­mal­la myl­lyn toi­min­ta vah­vis­taa maa­seu­dun elin­voi­maa.

– Myl­lyn toi­min­ta var­mas­ti myös tu­kee seu­dul­la toi­mi­via vil­je­li­jöi­tä, ei­vät­kä jau­ha­tus­mat­kat­kaan ole pit­kiä, Ka­jas­te jat­koi.

Hän tar­kas­te­li myl­lyn mer­ki­tys­tä myös ny­kyi­sen tur­val­li­suus­ti­lan­teen nä­kö­kul­mas­ta.

– Pai­kal­li­sen tuo­tan­non oma­va­rai­suus ja huol­to­var­muus ovat teis­tä­kin kiin­ni, jos ikä­väs­ti sat­tui­si. Teil­lä on myös yh­teis­kun­nal­li­nen mer­ki­tys.

Itä-Uu­den­maan kult­tuu­riym­pä­ris­tö­pal­kin­nol­la Sal­vus-sää­tiö juh­lis­taa vuo­sit­tai­sia Eu­roo­pan Kult­tuu­riym­pä­ris­tö­päi­viä. Päi­vien kan­sal­li­se­na tee­ma­na on tänä vuon­na ”Vaa­li­mi­sen ar­voi­set”.

Jani Hannula, 42, on jatkanut vanhempiensa työtä vuodesta 2005. – Tämä on jatkuvaa kehitystyötä, jotta pysymme ajassa mukana.

Marko Wahlström

Toi­mi­vat van­hat myl­lyt käy­vät vä­hiin

Myl­lä­ri Jani Han­nu­la, 42, ot­ti pal­kin­non vas­taan tyy­ty­väi­se­nä. Hän muis­tut­ti, et­tä toi­min­nas­sa ole­vat van­hat myl­lyt ovat Suo­mes­sa käy­neet har­vi­nai­sik­si.

Han­nu­lan ar­vi­on mu­kaan nii­tä on jäl­jel­lä enää noin kym­me­nen.

– Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä Suo­mes­sa ei osa­ta ar­vos­taa myl­ly­jä ja ne ka­to­a­vat kar­tal­ta. Lap­set, jot­ka nyt syn­ty­vät, ei­vät luul­ta­vas­ti enää tie­dä, mikä ai­to maa­lais­myl­ly on, kos­ka näi­tä ei koh­ta enää ole ole­mas­sa, Han­nu­la sa­noi.

Ströms­ber­gis­sä van­haa myl­ly­pe­rin­net­tä on py­rit­ty te­ke­mään tun­ne­tuk­si jär­jes­tä­mäl­lä ta­pah­tu­mia. Han­nu­lan mu­kaan tar­koi­tuk­se­na on näyt­tää ih­mi­sil­le, mitä vil­jan ja­los­ta­mi­nen käy­tän­nös­sä tar­koit­taa ja mis­tä esi­mer­kik­si lei­vän raa­ka-ai­ne syn­tyy.

– Yri­täm­me tuo­da ta­pah­tu­mien mer­keis­sä ih­mi­sil­le van­haa myl­lyä tu­tuk­si, jot­ta he tie­tä­vät, mis­tä lei­vän raa­ka-ai­ne oi­ke­as­ti tu­lee. Se ei vält­tä­mät­tä tule siel­tä muo­vi­pus­sis­ta kau­pan hyl­lyl­tä, vaan sen eteen on teh­tä­vä ko­vaa työ­tä.

Myl­lyn pyö­rit­tä­mi­nen vaa­tii jat­ku­vaa tuo­te­ke­hi­tys­tä, jot­ta lii­ke­toi­min­ta py­syy ajan mu­ka­na.

– Meil­lä on täl­lä het­kel­lä myyn­nis­sä 103 eri­lais­ta tuo­tet­ta. Uu­sim­pia tuo­te­ke­hi­tyk­siä ovat kau­rag­ra­no­la-tuot­teet, Han­nu­la jat­koi.

Tuotekehitys on jatkuvaa. Uusin tuote on muun muassa vadelmalakritsi-kauragranola.

Marko Wahlström

Pal­kin­to saa kun­ni­a­pai­kan myl­ly­puo­dis­sa

Ka­jas­te ko­ros­ti pu­hees­saan, et­tä kult­tuu­riym­pä­ris­tö muo­dos­tuu sekä fyy­si­sis­tä ra­ken­nuk­sis­ta ja ym­pä­ris­tös­tä et­tä nii­hin liit­ty­väs­tä toi­min­nas­ta, osaa­mi­ses­ta ja yh­tei­söl­li­syy­des­tä. Hä­nen mu­kaan­sa Ströms­ber­gin Myl­ly on vuo­sien ai­ka­na vai­kut­ta­nut mer­kit­tä­väs­ti myös ym­pä­röi­vään seu­tuun ja sen iden­ti­teet­tiin.

Sal­vuk­sen pal­kin­non tar­koi­tuk­se­na on an­taa tun­nus­tus­ta ja kan­nus­taa ar­vok­kaan kult­tuu­riym­pä­ris­tön yl­lä­pi­tä­mi­seen ja ke­hit­tä­mi­seen.

Han­nu­la lu­pa­si tun­nus­tuk­sel­le nä­ky­vän pai­kan myl­ly­puo­dis­ta.

– Tämä pää­see meil­lä kun­ni­a­pai­kal­le myl­ly­puo­tiin. Jo­kai­nen, joka mei­dän myy­mä­lääm­me tu­lee, nä­kee sen sei­näl­lä. Kyl­lä myl­lyä ar­vos­te­taan vie­lä jos­sain, hän sa­noi.

Mylläri Jani Hannula on tyytyväinen, että nyt suomalaiset ymmärtävät sen, kuinka tärkeää on, että meillä on lähellä tuotettua ja tuoretta ruokaa omassa maassa. Takana maalaismyllyn sydän eli vuonna 1870 valmistettu myllykoneisto.

Marko Wahlström

EU oli kuo­li­nis­ku van­hoil­le myl­lyil­le

Han­nu­lan mu­kaan Eu­roo­pan Uni­o­ni oli kuo­li­nis­ku suo­ma­lai­sil­le myl­lyil­le. Vie­lä vuon­na 1995 maas­sam­me oli lä­hes sata myl­lyä.

– Ter­veys­vi­ra­no­mai­set al­koi­vat kä­si­tel­lä van­ho­ja maa­lais­myl­ly­jä sa­mal­la ta­val­la kuin iso­jen lei­po­moi­den, ku­ten Fa­ze­rin, myl­ly­jä sa­mal­la ta­val­la.

Pe­rin­tei­sil­tä myl­lyil­tä meni mon­ta vuot­ta saa­da vi­ra­no­mai­set ym­mär­tä­mään, et­tä nii­tä pi­tää kä­si­tel­lä sa­moin kuin mu­se­oi­ta.

– Mu­se­os­ta­tus on on­nek­sem­me nyt tur­va­nam­me, mut­ta se tuli lii­an myö­hään, sil­lä moni myl­lä­ri eh­ti lo­pet­taa. On­nek­si meil­lä Por­voos­sa oli nyt jo eläk­keel­lä ole­va ter­veys­tar­kas­ta­ja, joka ajoi asi­an la­ki­py­kä­läk­si, Han­nu­la kiit­ti.

Strömsbergin Myllyssä jauhot jauhetaan käsityönä. Yksi jauhosäkki painaa noin 50 kiloa.

Marko Wahlström

Reko-lä­hi­ruo­ka­pii­rit

Por­voo­lais­myl­lä­ri myön­tää elä­vän­sä ka­to­a­vas­sa maa­il­mas­sa.

– Em­me pys­ty kil­pai­le­maan iso­jen myl­ly­jen kans­sa hin­nal­la, vaan laa­dul­la. On­nek­si mei­dän lot­to­voit­to oli ko­ro­na­pan­de­mia: ko­tiin jää­ty­ään ih­mi­set al­koi­vat teh­dä uu­del­leen lei­pää ja pul­la, Han­nu­la ker­toi.

Elin­kei­no­mi­nis­te­ri Mika Lin­ti­län (kesk.) eril­lis­mää­räyk­sen an­si­os­ta Reko-lä­hi­ruo­ka­pii­rit (ruo­kaa suo­raan tuot­ta­jal­ta asi­ak­kaal­le) sai­vat pan­de­mi­an ai­ka­na pyö­riä nor­maa­lis­ti.

– Ne oli­vat tur­vat­tua ruo­ka­tuo­tan­toa, kos­ka ruo­ka­tuot­tei­den jako ta­pah­tui ul­ko­na. Mi­nis­te­rin mää­räys pe­las­ti mei­dät ja noin 50 muu­ta lä­hi­tuot­ta­jaa.

Ströms­ber­gin Myl­lyn myyn­nis­tä 95 pro­sent­tia tu­lee Fa­ce­book-ryh­mi­nä toi­mi­vien Reko-pii­rien kaut­ta.

– Kier­räm­me Re­ko­ja Hel­sin­gis­tä Ina­riin as­ti, Han­nu­la ker­toi.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na por­voo­lais­myl­ly jau­hoi 24 tun­tia vuo­ro­kau­des­sa ja tuot­teet myy­tiin lop­puun päi­vit­täin.

– Hie­noa oli se, et­tä sil­loin ih­mi­set ha­vah­tui­vat omaan ruo­ka­tuo­tan­toom­me. Sen jäl­keen ih­mis­ten ar­vos­tus lä­hi­ruo­kaa – niin jau­ho­ja, pe­ru­noi­ta kuin mar­jo­ja – koh­taan on py­sy­nyt koko ajan lä­hes sa­mal­la ta­sol­la.

– Maalaismyllyn toiminnan kannalta ehkä tärkein tuote on Dansukkerin valmistama taloussiirappi, jota kuluu noin pullo päivässä. Siirapilla voidella myllyn vetoremmit, mylläri Jani Hannula kertoi.

Marko Wahlström

Ar­vos­tuk­sen nou­su ei näy maa­ta­lous­po­li­tii­kas­sa

Ih­mis­ten ar­vos­tus puh­das­ta, ko­ti­mais­ta ruo­ka­tuo­tan­toa koh­taan ei edel­leen­kään näy maa­ta­lous­po­li­tii­kas­sa.

– Suos­sa olem­me sy­väl­lä, vaik­ka pien­tuot­ta­jia ar­vos­te­taan pal­jon enem­män kuin en­nen ko­ro­na­pan­de­mi­aa. Ko­ro­nan ai­ka­na pien­tuot­ta­jien myyn­ti nou­si osa­ke­kurs­sin lail­la, Han­nu­la sa­noi.

Suo­ra­myyn­nin an­si­os­ta lä­hi­tuot­ta­jien kan­nat­ta­vuus pa­ra­nee, kos­ka asi­ak­kaan ja tuot­ta­jan vä­lil­lä ei ole kaup­paa tai tuk­kua.

– Sen si­jaan vil­jan­tuot­ta­jien saa­ma hin­ta ei kata puo­li­a­kaan kus­tan­nuk­sis­ta. Täl­lä­kin alu­eel­la olen kuul­lut su­rul­lis­ta pu­het­ta sii­tä, et­tä koh­ta ei ole eläi­mil­le ruo­kaa, kos­ka ei ole paik­ko­ja mis­tä os­taa. Täl­löin tuo­tan­to jou­du­taan lo­pet­ta­maan, Han­nu­la poh­ti.

Ku­lu­van syk­syn sa­to­kaut­ta ro­kot­ta­vat niin ylei­nen kus­tan­nus­ta­so kuin polt­to­ai­nei­den kor­ke­at hin­nat.

– Ne, jot­ka eh­ti­vät pui­da en­nen sa­det­ta, voi­vat nos­taa hat­tua ja kiit­tää: vil­jaa ei tar­vin­nut kui­vat­taa kuin muu­ta­man tun­nin. Ne, jot­ka ei­vät saa­neet pui­tua en­nen sa­de­kaut­ta, jou­tu­vat nyt murs­kaa­maan ruo­an maa­han kan­nat­ta­mat­to­muu­den ta­kia, kos­ka kui­va­tus vei­si niin pal­jon ra­haa.

Am­mat­ti­lii­ken­tees­sä odo­tet­tiin polt­to­ai­ne­ku­lui­hin pien­tä pork­ka­naa edes syk­syyn as­ti. Moot­to­ri­polt­to­öl­jyn hin­ta­e­ro naa­pu­ri­maa­han on noin 80 sent­tiä lit­ral­ta.

– Ruot­sis­sa ti­lan­ne on päin­vas­toin: siel­lä voi­daan kor­ja­ta kaik­ki vil­ja­sa­to pel­loil­ta, Han­nu­la jat­koi.

Strömsbergin Mylly on sijainnut nykyisellä paikallaan Saksalantien varressa vuodesta 1926 eli sata vuotta. Myllyrakennuksessa tehdään parhaillaan kattoremonttia.

Marko Wahlström

Por­voo­lais­myl­ly kävi ruot­sa­lai­so­mis­tuk­ses­sa

Maa­lais­myl­lyn moot­to­rit ku­lut­ta­vat säh­köä sa­mal­la ta­val­la kuin pel­to­ti­loil­la.

– Ko­neet ei­vät mie­ti säh­köä, vaan ot­ta­vat tar­vit­se­man­sa säh­kön, jon­ka hin­ta on nous­sut joka vuo­si ta­sai­ses­ti.

Vuon­na 1545 pe­rus­tet­tu por­voo­lais­myl­ly on ol­lut alun­pe­rin Ströms­ber­gin kar­ta­non myl­ly, jol­loin se toi­mi ve­si­voi­man va­ras­sa.

– Kun ve­den vir­taa­mi­nen myl­lyyn lop­pui, se ra­ken­net­tiin ny­kyi­sel­le pai­kal­leen vuon­na 1926. Se oli tuol­loin vie­lä Ströms­ber­gin kar­ta­non omis­tuk­ses­sa, kun­nes ruot­sa­lai­nen Lant­män­nen-osuus­kun­ta os­ti myl­ly­toi­min­nan.

Ny­kyi­sen myl­lä­rin isä Mat­ti Han­nu­la tuli 1960-lu­vun lo­pul­la yh­dek­si päi­väk­si töi­hin Lant­män­ne­nin omis­ta­maan myl­lyyn.

– Lop­pu­jen lo­puk­si hän jäi töi­hin ja os­ti myl­lyn erään maan­vil­je­li­jän kans­sa Lant­män­nen-ket­jul­ta. Pa­rin vuo­den ajan he pyö­rit­ti­vät myl­lyä yh­des­sä, kun­nes isä os­ti myl­lyn ko­ko­naan it­sel­leen, Jani ker­too per­hey­ri­tyk­sen syn­tyä.

Ny­kyi­sen myl­lä­rin apu­kä­si­nä toi­mii myös hä­nen äi­tin­sä Ar­ja Han­nu­la.

»» Ströms­ber­gin Myl­ly toi­mii Por­voos­sa osoit­tees­sa Sak­sa­lan­tie 529. Myl­ly­puo­ti on avoin­na maa­nan­tais­ta lau­an­tai­hin.

FAK­TA
Itä-Uu­den­maan kult­tuu­riym­pä­ris­tö­pal­kin­not:
2022: Ilo­lan Pos­ti­mä­ki ja sen kan­na­tu­syh­dis­tys, Por­voo
2023: Wår­kul­lan ko­ti­seu­tu­ta­lo ja Lil­jen­dal Hem­bygds­fö­re­ning, Lo­vii­sa
2024: Prest­bac­kan kar­ta­no, As­ko­la ja Lab­byn kar­ta­no, Lo­vii­sa
2025: Myrs­ky­län kirk­ko ja Myrs­ky­län seu­ra­kun­ta
2026: Ströms­ber­gin Myl­ly, Por­voo

Ströms­ber­gin maa­lais­myl­ly
» Pe­rus­tet­tu alun pe­rin ve­si­myl­ly­nä Por­voon­jo­en var­teen vuon­na 1545.
» Ströms­ber­gin kar­ta­non omis­ta­ma myl­ly siir­tyi vuon­na 1926 ny­kyi­seen paik­kaan­sa. Säh­kö­myl­lyn lait­teet ovat edel­leen al­ku­pe­räi­set.
» Pa­loi pa­has­ti vuon­na 1959, mut­ta myl­ly­ko­neis­to säi­lyi.
» Myl­ly siir­tyi Jani Han­nu­lan isäl­le Mat­ti Han­nu­lal­le 1970-lu­vul­la. Jani Han­nu­lal­le myl­ly pol­veu­tui Mat­ti-isäl­tä vuon­na 2005.
» Vuo­den 2015 jäl­keen Reko-lä­hi­pii­rit pe­las­ti­vat maa­lais­myl­lyn toi­min­nan.

»» Lue myös: Ströms­ber­gin jau­ho­aar­re (13.6.2023)