POR­VOO, ILO­LA Ku­lu­va kesä on Kungs­bac­kan ko­tie­läin­pi­hal­la täyn­nä juh­laa: Hur­mu­ri-he­vo­nen viet­tää 20-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vään­sä ja ti­lan isän­näl­lä Ka­ro­lii­na Granq­vis­til­la täyt­tyy ko­me­at 10 vuot­ta luo­mu­maa­ti­la­y­rit­tä­jä­nä. Muu­ten­kin pi­ha­pii­ri on täyn­nä tou­hua ja ta­pah­tu­mia.

Ko­tie­läin­pi­ha on Ka­ro­lii­nan van­hem­pien vuon­na 1994 pe­rus­ta­ma ja pu­re­vas­ta Ama­deus-aa­sis­ta kaut­ta maan tun­net­tu koko per­heen käyn­ti­koh­de Ilo­las­sa. Ka­ro­lii­na ryh­tyi ti­lan isän­näk­si vuon­na 2016 ja sai myö­hem­min ren­gik­seen Os­mo "Os­ku" Ti­mo­har­jun.

Ny­kyi­sin ti­laa asut­ta­vat hei­dän li­säk­seen kol­me las­ta ja ai­ka­moi­nen liu­ta eläi­miä. Ka­ro­lii­na to­sin nau­raa, et­tä pi­ha­pii­ris­sä pyö­rii myös su­ku­lais­ten ja ky­lä­läis­ten lap­sia, ku­ten kun­non maa­ti­lal­la kuu­luu­kin. Ama­deus on jo siir­ty­nyt vih­re­äm­mil­le lai­tu­mil­le, mut­ta sen kans­sa­si­sa­ret ilah­dut­ta­vat kä­vi­jöi­tä edel­leen.

Merk­ki­päi­viä ja pu­nai­nen pos­su

Hur­mu­rin synt­tä­ri­päi­vää vie­tet­tiin 30.6. mo­nen­lai­sen juh­la­hu­mun ku­ten herk­ku­ka­kun mais­te­lun mer­keis­sä. Hur­mu­ril­le omis­tet­tiin myös näyt­te­ly ja hep­pa­hen­kis­tä as­kar­te­lua.

Ka­ro­lii­nan 10-vuo­tis­ta yrit­tä­jyyt­tä juh­li­taan 30.8., jol­loin isän­tä­vä­ki suun­nit­te­lee lait­ta­van­sa vie­rai­li­jat tans­si­maan kant­ri­tans­se­ja – tai sit­ten oh­jel­mas­sa on jo­ta­kin ihan muu­ta.

Juh­li­maan ovat ter­ve­tul­lei­ta kaik­ki, sil­lä ti­lan pal­ve­lut so­pi­vat kai­ke­ni­käi­sil­le ja -ko­koi­sil­le.

– Meil­lä käy pal­jon per­hei­tä, mut­ta kyl­lä ai­kuis­ten kes­ken­kin saa tul­la hel­lit­tä­mään ja her­mos­to­aan hel­li­mään! Kou­lu­lais­ryh­miä käy eten­kin ke­väi­sin ja yk­si tär­keä vie­rai­lu­ryh­mä ovat ke­hi­tys­vam­mai­set oh­jaa­jien­sa kans­sa. Vii­me ai­koi­na mei­tä on yl­lät­tä­nyt, et­tä tän­ne tu­le­vat myös kol­me­kymp­pi­set Tin­der-tref­feil­le, Os­ku ker­too.

Pa­laut­ta­vaa te­ke­mis­tä koko päi­väk­si

Reip­paan ko­koi­sel­la ko­tie­läin­pi­hal­la on pal­jon näh­tä­vää ja ko­et­ta­vaa: eläi­miä, työ­ko­nei­ta, ko­ti­seu­tu­mu­seo, luon­to­nurk­ka, sei­nä­pa­la­pe­li, leik­ki­mök­ki, hiek­ka­ka­sa le­lui­neen ja kah­vi­la, jo­ten koh­tees­sa saa hel­pos­ti vie­räh­tä­mään ko­ko­nai­sen päi­vän. Alu­eel­la on ka­tet­tu­ja laa­vu­ja ja nuo­ti­o­paik­ko­ja, jo­ten omia eväi­tä on help­po naut­tia ja vaik­ka val­mis­taa nä­län ja ja­non sam­mut­ta­mi­sek­si.

Kah­vi­la Kant­tu­ras­sa myy­dään herk­ku­ja, kah­via, tee­tä, pil­li­me­hua ja kaa­ka­o­ta sekä ke­säi­sin vaih­te­le­vas­ti lou­nas­ta – ja tie­tys­ti jää­te­löä. Kah­vi­lan yh­tey­des­sä toi­mi­vas­sa mu­se­os­sa on esil­lä maa­ti­laan liit­ty­viä, pa­ris­kun­nan omal­ta ul­la­kol­ta löy­ty­nei­tä esi­nei­tä ja ky­lä­läi­sil­tä lah­joi­tuk­se­na saa­tu­ja aar­tei­ta, ku­ten Si­ki­län en­sim­mäi­nen mo­pe­di.

Ti­lan kii­ree­tön, mut­ka­ton tun­nel­ma imey­tyy iha­nas­ti ja hel­lii kaik­kia ais­te­ja.

Lei­re­jä, plät­ty­jä ja mak­ka­raa

Kungs­bac­ka tar­jo­aa hei­nä- ja elo­kuus­sa 6–16-vuo­ti­ail­le hy­vän mie­len päi­vä­lei­re­jä. Nii­den oh­jel­ma rää­tä­löi­dään osal­lis­tu­jien toi­vei­den ja kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den mu­kaan, sil­lä mah­dol­li­suuk­sia on pal­jon. Päi­vä voi si­säl­tää eläin­ten ruok­ki­mis­ta, ok­sien ha­ke­mis­ta met­säs­tä, nik­ka­roin­tia, aa­sei­lua, rat­sas­tus­ta ja vaik­ka tiel­le osu­van muu­ra­hais­pe­sän tark­kai­lua.

Ka­ro­lii­na lu­paa hy­myil­len, et­tä lei­ri­päi­vän ai­ka­na tu­lee li­kai­sek­si, on­nel­li­sek­si ja hy­väl­lä ta­val­la vä­sy­neek­si. Lei­re­jä on mah­dol­lis­ta jär­jes­tää myös ai­kui­sil­le ja vaik­ka­pa jon­kin tee­man mu­kaan – täs­sä on vain mie­li­ku­vi­tus ra­ja­na.

Os­ku ker­too, et­tä laa­vu­jen ke­säi­siä kes­to­suo­sik­ke­ja ovat gril­li­mak­ka­ra ja muu­rik­kap­lä­tyt. Mak­ka­ran saa ku­kin it­se kä­ris­tää juu­ri sel­lai­sek­si kuin ha­lu­aa, mut­ta muu­rin­poh­ja­let­tu­jen pais­ta­mi­ses­ta huo­leh­ti­vat isän­tä ja ren­ki.

Ko­tie­läi­miä ihan li­ve­nä

Ka­ro­lii­nal­le ja Os­kul­le on tär­ke­ää voi­da tar­jo­ta ih­mi­sil­le mah­dol­li­suus näh­dä ko­tie­läi­miä – tämä ei ni­mit­täin ole enää it­ses­tään­sel­vyys ny­kyi­sin. Mo­nel­le tei­ni-ikäi­sel­le voi Kungs­bac­ka ol­la jopa elä­män en­sim­mäi­nen paik­ka, jos­sa nä­kee leh­män lä­hie­täi­syy­del­tä.

Ti­lal­la on Ylä­maan kar­jaa, Suo­men­he­vo­sia, ris­tey­tys­po­ne­ja, kie­mu­ra­sar­vi­sia, Suo­mes­sa har­voin ta­vat­tu­ja mus­ta­ne­nä­lam­pai­ta (ja koh­ta nii­den ka­rit­soi­ta), Ah­ve­nan­maan lam­pai­ta, Suo­men vuo­hia, jät­ti­ris­tey­tys­ka­ne­ja, lup­pa­kor­va­ka­ne­ja, aa­se­ja, laa­pa­koi­ta (laa­man ja al­pa­kan ris­tey­tys), ta­val­li­nen sika, vil­la­si­ko­ja, mi­ni­pos­su, mar­su­ja, kis­so­ja, koi­ria, ka­no­ja, han­hia, ank­ko­ja, prons­si­kalk­ku­noi­ta ja vii­ri­äi­siä.

Ja tie­ten­kin kuk­ko, joka kie­kuu sään­nöl­li­ses­ti ja ar­von­sa tun­te­van ää­nek­kääs­ti. Li­säk­si Kungs­bac­kaan saa­pui ai­van äs­ket­täin ihas­tel­ta­vak­si uu­si pu­nai­nen, pie­ni pos­su, jon­ka ni­mek­si uu­moil­laan Pir­pa­naa, Mop­pi­kuu­ta tai Jy­riä.

Ti­lan eläi­met ovat tot­tu­neet ih­mi­siin, ja niil­lä on riit­tä­vän suu­ret ai­tauk­set, jo­ten ne pää­se­vät ha­lu­tes­saan myös ve­täy­ty­mään omiin oloi­hin­sa. Ai­tauk­sis­sa on kä­vi­jöil­le oh­je­tau­lut, jois­sa ker­ro­taan, kuin­ka kun­kin eläi­men koh­dal­la kan­nat­taa toi­mia. Lä­hes kaik­kia eläi­miä saa myös si­lit­tää ja ruok­kia vih­re­äl­lä ruo­hol­la.

Eläin­ten ener­gia on rau­hoit­ta­vaa, ja maa­ti­lal­la olei­lu ja sen il­man hen­git­tä­mi­nen te­ke­vät hy­vää jo it­ses­sään. Hen­gi­tys ta­saan­tuu, syke hi­das­tuu, mie­li rau­hoit­tuu. Os­ku vink­kaa­kin, et­tä vie­rai­luun kan­nat­taa va­ra­ta use­am­pi tun­ti ai­kaa, sil­lä kii­ree­tön il­ma­pii­ri ja eläin­ten rap­sut­te­lu vie mu­ka­vas­ti ajan­ta­jun. Ka­ro­lii­na nau­raa ja ker­too pi­haan stres­saan­tu­nee­na saa­pu­nees­ta äi­dis­tä, joka ren­tou­tui vie­rai­lun ai­ka­na niin, et­tä unoh­ti tyys­tin, mi­hin oli py­sä­köi­nyt au­ton­sa.

Sa­lai­nen luo­mu­koh­de Ilo­las­sa

Vaik­ka Kungs­bac­kan ko­tie­läin­pi­ha ei pidä it­ses­tään suur­ta me­te­liä, se hou­kut­taa pai­kal­le jat­ku­vas­ti uu­sia asi­ak­kai­ta joka puo­lel­ta Suo­mea. Isän­tä­pa­ri ku­vaa paik­kaa hiu­kan sa­lai­sek­si ja ker­too, kuin­ka vie­rai­li­jat häm­mäs­ty­vät pi­ha­pii­rin ko­koa.

– Vaik­ka tääl­lä oli­si vilk­kaa­na päi­vä­nä pal­jon­kin kä­vi­jöi­tä, alue on sen ver­ran laa­ja, et­tä rau­han tun­ne säi­lyy, he ker­to­vat.

Luo­mu­ti­la­y­rit­tä­jät ha­lu­a­vat muis­tut­taa ih­mi­siä suo­ma­lai­sen maa­ta­lou­den tär­key­des­tä, sil­lä se tun­tuu ole­van ka­to­a­va luon­non­va­ra. Sama pä­tee pe­rin­tei­siin ko­tie­läi­miin ja maa­ti­lo­jen lap­siin; nii­den mää­rä vä­he­nee jat­ku­vas­ti. Osa kä­vi­jöis­tä tu­lee­kin muis­te­le­maan en­ti­siä hy­viä ai­ko­ja ja toi­sil­le taas kaik­ki on ihan uut­ta ja ih­meel­lis­tä. Ka­ro­lii­nal­le ja Os­kul­le tär­kei­tä ar­vo­ja ovat per­he­kes­kei­syys, luon­non­mu­kai­suus ja luon­non ja eläin­ten kun­ni­oit­ta­mi­nen. Ka­ro­lii­nan äi­ti ha­lu­si kuu­del­le lap­sel­leen luo­mua jo 1990-lu­vul­ta, ei­kä tyt­tä­rel­lä ole käy­neet muut vaih­to­eh­dot edes mie­les­sä. Luo­mui­lu aut­taa luon­toa ja tu­kee sen mo­ni­muo­toi­suut­ta ai­dos­ti: se on hy­väk­si maal­le, eläi­mil­le, lin­nuil­le ja hyön­tei­sil­le – joi­ta il­man me ih­mi­set em­me tule toi­meen.

Ti­la­päis­ko­ti koi­ril­le ja pa­pe­ri­hom­mia

Ko­tie­läin­pi­han pyö­rit­tä­mi­seen kes­kit­ty­mi­nen mah­dol­lis­taa sen, et­tä ti­lal­la voi­daan pi­tää pal­jon eri­lai­sia eläi­miä. Isän­nän mu­kaan juu­ri la­jien run­saus on hä­nel­le tär­ke­ää.

– Meil­le tu­le­vat myös Por­voon ja Si­poon löy­tö­koi­rat. Kuka ta­han­sa voi tuo­da eläi­men meil­le; soit­to etu­kä­teen riit­tää. Meil­lä on pu­he­lin­päi­vys­tys joka päi­vä.

Li­säk­si Ka­ro­lii­na ja Os­ku aut­ta­vat vi­ra­no­mai­sia ot­ta­mal­la koi­ria ti­la­päis­hoi­toon.

Ka­ro­lii­na naut­tii eläin­ten puu­hai­lun ohes­sa myös pel­to­hom­mis­ta, vaik­ka hei­nä­työt ovat­kin joka ker­ta ai­ka­moi­nen ru­tis­tus.

– Sil­loin tie­tää teh­neen­sä, mut­ta on­nek­si ke­säy­öt ovat pit­kiä, hän nau­raa.

Kur­jin vel­vol­li­suus ovat väis­tä­mät­tö­mät pa­pe­ri­työt ja huo­li sii­tä, et­tä te­kee kai­ken oi­kein. Ka­ro­lii­na ih­met­te­lee.

– Vaik­ka teem­me kai­ken par­haan osaa­mi­sem­me ja tie­to­jem­me mu­kaan, vä­lil­lä pe­lot­taa, et­tä tar­kas­tuk­sis­ta löy­tyy jo­ta­kin sel­lais­ta, mitä ei ole osan­nut ot­taa huo­mi­oon. Tämä tuo pai­net­ta. Ja vaik­ka ky­syy, ei vi­ra­no­mai­sil­ta saa ai­na sel­ke­ää vas­taus­ta.

Lap­sil­le ai­nee­ton­ta op­pia ja konk­reet­tis­ta osaa­mis­ta

Ko­tie­läin­pi­han pi­tä­mi­nen on pa­ris­kun­nal­le elä­män­ta­pa, elin­kei­no ja elä­mä. Mo­lem­mil­le riit­tää hom­maa aa­mus­ta il­taan ja työn­ja­ko tun­tuu su­ju­van jou­he­vas­ti: se te­kee, joka eh­tii. Vä­lil­lä eten­kin äi­tiy­den ja kai­ken muun yh­dis­tä­mi­nen on haas­ta­vaa ja tun­tuu, et­tä vuo­ro­kau­des­sa sai­si ol­la muu­ta­ma tun­ti li­sää. Lap­set ovat kai­kes­sa mu­ka­na ja saa­vat osal­lis­tua, sil­lä te­ke­mäl­lä op­pii.

– Olen mon­ta ker­taa tätä työ­mää­rää päi­vi­tel­les­sä­ni to­den­nut, et­tei tätä jak­sai­si il­man eläi­miä, joi­den kans­sa puu­hai­le­mi­ses­ta saa niin pal­jon. Ha­lu­am­me, et­tä lap­sem­me op­pi­vat työn­te­koa, so­si­aa­lis­ta vas­tuu­ta, vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja ja kär­si­väl­li­syyt­tä. Meil­le on tär­ke­ää, et­tä he op­pi­vat lu­ke­maan ja kun­ni­oit­ta­maan eläi­miä ja ole­maan yh­tey­des­sä luon­toon, Ka­ro­lii­na myön­tää.

Ko­tie­läin­pi­han toi­min­nan kaut­ta tämä on mah­dol­lis­ta myös ti­lal­la vie­rai­le­vil­le.

Ide­oi­ta pur­su­aa ja in­toa riit­tää

Yh­tei­nen huu­mo­ri on yk­si pa­ris­kun­nan kan­ta­vis­ta voi­mis­ta ja sitä vil­jel­lään laa­jal­ti, myös asi­ak­kai­den suun­taan.

– Tääl­lä ei ol­la tur­han­tär­kei­tä, vaan ole­mi­nen on ai­dos­ti ren­toa ja luon­te­vaa. Ih­mi­set­hän tu­le­vat vie­rai­lun­sa ajak­si mei­dän ko­tiim­me ja osak­si ar­ke­am­me! Meil­le kaik­ki ovat ih­mi­si­nä sa­ma­nar­voi­sia, tääl­lä saa ol­la oma it­sen­sä. Eh­kä kä­vi­jät ais­ti­vat sen, sil­lä he pur­ka­vat meil­le usein huo­li­aan ja avau­tu­vat omas­ta elä­mäs­tään, Os­ku tii­vis­tää.

Ka­ro­lii­na ja Os­ku ke­hit­tä­vät ko­tie­läin­pi­han ja ti­lan toi­min­taa jat­ku­vas­ti ja ide­oi­ta tun­tuu syn­ty­vän ihan len­nos­sa. Toi­min­taa suun­ni­tel­laan kai­ke­ni­käi­sil­le. Ti­lal­la jär­jes­te­tään syn­ty­mä­päi­vä­juh­lia ja sink­kuil­taa­kin on ko­keil­tu.

Uu­sim­pi­na Os­ku vink­kaa te­keil­lä ole­vas­ta, tei­ni-ikäi­sil­le suun­na­tus­ta pe­lis­tä rat­kot­ta­vi­ne teh­tä­vi­neen ja ai­kuis­ten leik­ki­kai­vu­ris­ta. Kungs­bac­kan ko­tie­läin­pi­ha on va­lit­tu Suo­men par­haak­si ko­tie­läin­pi­hak­si – ei­kä suot­ta. Ja ihan koh­ta vie­te­tään merk­ki­päi­vä­juh­lien ke­sää!

KAI­SA KAIK­KO­NEN

» Ke­sän laa­jen­net­tu au­ki­o­lo­ai­ka 1.6.–31.8. kel­lo 10–18 joka päi­vä. Li­put 10 eu­roa, al­le 3-vuo­ti­aat ja avus­ta­jat il­mai­sek­si. Li­sä­tie­to­ja saa verk­ko­si­vul­ta www.ko­tie­lain.com tai ti­lan Fa­ce­book-si­vul­ta.