Viikon kysymys
A-
A+
Erikoissairaanhoitaja Inka (Laura Birn) tekee työtään suurella sydämellä vaativien työolosuhteiden ja oman perhe-elämänsä ristipaineessa. Lenin (Oona Airola) ja Karin (Jussi Vatanen) onni rakoilee, kun heidän vastasyntynyt vauvansa kiidätetään äkillisesti tehohoitoon.
Robert Nordström/Making Movies
PORVOO, LÄNSIRANTA Elokuvaohjaaja Klaus Härö kertoi kotikaupungissaan Porvoossa uuden elokuvansa "Hetki ennen valoa" ennakkonäytöksessä keskiviikkona yleisölle teoksen synnystä, hoitoalan merkityksestä ja vuosia kestäneestä valmistelutyöstä.
Elokuvan taustalla on hoitajien työtaistelu ja kysymys siitä, kuinka yhteiskunta kohtelee niitä ihmisiä, joiden varaan hoiva rakentuu.
Härö muistutti heti alkuun, että kyseessä oli yksi ensimmäisistä näytöksistä ylipäätään.
– Te olette ensimmäisiä yleisöjä, jotka tämän näkee. Elokuva ei vielä ole teattereissa, hän sanoi.
Ohjaaja kertoi olevansa erityisen kiinnostunut yleisön reaktioista, sillä elokuva on juuri valmistunut vuosia kestäneen kehitysprosessin jälkeen.
Porvoon Bio Rexissä nähtiin tuore ennakkonäytös, kun ohjaaja Klaus Härö saapui esittelemään uutta elokuvaansa "Hetki ennen valoa" yleisölle. – Tämä on ennakkonäytös, ja olisi hirveän jännittävää jäädä kuuntelemaan palautetta, mutta jatkan Hyvinkäälle ja Riihimäelle, hän sanoi.
Marko Wahlström
Juuret vuoden 2007 hoitajakiistassa
Elokuvan lähtökohta syntyi jo lähes 20 vuotta sitten hoitajien työtaistelun aikana. Härö kertoi pohtineensa vuonna 2007 käydyn hoitajalakon herättämiä ristiriitaisia tunteita. Toisaalta lähes kaikki kannattavat hoitajille parempaa palkkaa ja työoloja, mutta samaan aikaan esiin nousi huoli siitä, mitä tapahtuisi, jos erikoissairaanhoitajat todella jättäisivät työnsä.
– Jokainen meistä haluaa, että hoitajilla on reilu palkka ja asialliset työolot. Mutta samaan aikaan nousi kysymys, että kuka hoitaa minua, omaisiani tai lastani, jos työtaistelu menee liian pitkälle, Härö kuvaili.
Hänen mukaansa elokuva ei pyri tarjoamaan poliittisia vastauksia, vaan nostamaan aiheen keskusteluun.
– Hoito on usein vaalien alla ykkösasia, mutta vaalien jälkeen se putoaa taas muiden asioiden jalkoihin – kunnes on jälleen vaalit. Toivoisin, että tästä puhuttaisiin pitkäjänteisemmin yhdessä.
Klaus Härö kuvaili työtään elokuvaajaohjaajana jälkiruoan tekoon. – Sitä kannattaa syödä, jos se antaa jotakin ja tekee hetkestä hyvän. Toivon, että tämä elokuva on sellainen. Se on myös sellainen, jota ilman voidaan olla. Jos ei maistu, niin sen voi hyvin jättää sivuun ja odottaa toiseen kertaa, sillä kaloreita ei kannata ahmia, Härö sanaili.
Marko Wahlström
Helsingin Sanomien artikkeli sytytti kipinän
Varsinainen sysäys elokuvalle löytyi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuonna 2008 julkaistusta Stiina Kiiverin kirjoittamasta artikkelista.
Artikkeli kertoi äidistä, jonka vakavasti sydänsairas lapsi oli sairaalahoidossa samaan aikaan, kun hoitajien joukkoirtisanoutuminen uhkasi toteutua.
– Artikkeli loppuu sanoihin ”Minä olin se äiti.” Se pysäytti. Tuntui, että tässä on jotain, mistä voisi tulla hyvä elokuva.
Artikkeli jäi kuitenkin odottamaan oikeaa hetkeä ohjaajan työpöydälle 12 vuodeksi. Lopulta juuri ennen koronapandemiaa Härö vei idean pitkäaikaisille yhteistyökumppaneilleen, käsikirjoittajapariskunta Kirsi Vikmanille ja Jimmy Karlssonille, jotka ovat käsikirjoittaneet myös elokuvat "Äideistä parhain" ja "Rakkaani merikapteeni".
Inka (Laura Birn) on vaikeiden päätösten äärellä. Miten tehdä oikea valinta, kun vaakalaudalla ovat oma ja toisten elämä? Hän elää yksinhuoltajana yhdessä poikansa kanssa.
Cata Portin
Tarinasta tuli kahden äidin kertomus
Käsikirjoittajat päättivät muuttaa näkökulmaa alkuperäisestä lehtiartikkelista. Sen sijaan, että päähenkilönä olisi ollut lapsen äiti, keskiöön nostettiin sairaanhoitaja.
– Halusimme katsoa Florence Nightingale -myyttiä. Mitä tapahtuu ihmiselle, joka aina jaksaa, aina suostuu ja asettaa itsensä sivuun? Härö kertoi käsikirjoittajien ajattelusta.
Lopullisessa elokuvassa seurataan kahta äitiä: sairaalassa lapsensa puolesta taistelevaa äitiä sekä erikoissairaanhoitajaa, joka yrittää sovittaa yhteen työnsä ja oman yksinhuoltajan perhe-elämänsä.
"Mä oon teitä varten", erikoissairaanhoitaja Inkan repliikki vastasyntyneen pikkupojan vanhemmille tiivistää elokuvan sanoman.
Sydänsairaan vastasyntyneen poikavauvan äiti Leniä esittää Oona Airola.
Robert Nordström/Making Movies
Näyttelijät lähtivät mukaan aiheen vuoksi
Härö kertoi erityisen ylpeästi elokuvan laajasta henkilökaartista, mikä on porvoolaisohjaajalle poikkeuksellista. Mukana on useita hänen arvostamiaan näyttelijöitä eri sukupolvista, muun muassa porvoolainen Merja Larivaara, joka nähdään pienessä, mutta merkittävässä sivuroolissa.
Elokuvan muut tähtinäyttelijät ovat Oona Airola, Laura Birn, Jussi Vatanen, Mari Rantasila, Kaarina Hazard ja Sari Siikander.
– Kukaan ei ollut moksiskaan siitä, että rooli olisi ollut pieni. Ihmiset halusivat mukaan, koska aihe tuntui tärkeältä ja käsittelemisen arvoiselta.
Harjoitusvaiheessa käytiin hänen mukaansa lukuisia keskusteluja niin henkilöhahmoista kuin työelämän todellisuudesta.
– Näyttelijät pohtivat jatkuvasti, miten ihmiset oikeasti puhuisivat tai käyttäytyisivät tällaisissa tilanteissa. Tavoitteena oli mahdollisimman arkinen ja tunnistettava puhe.
– Hoitoalalla työskentelevät tekevät pääruokaa, jota ilman meistä kukaan ei voi olla. Jokainen meistä joskus elämänsä aikana heikoilla, ja hoivan ja hoidon tarpeessa, Klaus Härö sanoi.
Marko Wahlström
Hoitoalan ammattilaiset mukana tuotannossa
Elokuvan tekijöille oli tärkeää, että sairaalamaailma näyttäisi uskottavalta. Siksi tuotannon tukena oli hoitoalan ammattilaisia käsikirjoitusvaiheesta editointiin asti.
– Olisi ollut hirveää, jos jokin hoitotoimenpide olisi tehty väärin päin ja hoitajat katsomossa sanoisivat, että ei se noin mene, Härö totesi.
Hänen mukaansa hoitoalalla työskenteleviltä saatiin myös arvokasta tietoa ammattikulttuurista.
– Hoitajia leimaa vahva kollegiaalisuus ja luottamus toisiin. Se oli yksi niistä asioista, joita halusimme näyttelijöiden kanssa saada näkyviin.
Nykyhetken kuvaaminen toi uuden haasteen
Useat Härön aiemmat elokuvat ovat sijoittuneet menneisyyteen. Nyt tapahtumat sijoittuvat tähän päivään. Ohjaajan mukaan historiallisessa elokuvassa suurin haaste on rajata pois nykyajan elementit, kun taas nykypäivään sijoittuvassa elokuvassa ongelma on päinvastainen.
– Kun kaikkea voi kuvata, pitää löytää tapa, jolla elokuva näyttää elokuvalta eikä pelkältä reportaasilta. Elokuva on tarinankerrontaa ja sen pitäisi välittyä katsojalle.
Härön mukaan tavoitteena oli tehdä intiimi ja ihmisen kokoinen elokuva ilman televisiosarjoille ominaista kiillotettua ilmettä.
– Me sanoimme jossain vaiheessa, että ainakaan tästä ei tehdä mitään ”Sykettä”. Halusimme tehdä ihmisiä lähelle tulevan elokuvan.
– Rakastan Klaus Härön elokuvia. Tämän nähdessäni ensimmäisen kerran olin aivan märkä ensimmäisen viiden sekunnin jälkeen, Bio Rexin Porvoon elokuvateatterivastaava Edgar Nieminen sanoi.
Marko Wahlström
Teatterivastaava liikuttui jo ensimmäisillä sekunneilla
Yleisökeskustelussa Bio Rexin teatterivastaava Edgar Nieminen kertoi nähneensä elokuvan ennakkoon teknisten tarkistusten yhteydessä.
Nieminen kertoi elokuvan osuvan henkilökohtaisesti lähelle, koska hänen perheellään on kokemuksia pitkästä sairaalaprosessista.
– Viisi sekuntia leffaa ja minä olin ihan märkä, Nieminen kuvaili.
Kommentti sai Härön naurahtamaan.
– Nyt teit aika tylyn asian ohjaajalle, kun korotat rimaa, hän sanoi.
Lopuksi Härö toivotti yleisölle hyvää elokuvaelämystä.
– Toivon, että tämä olisi intiimi ja ihmisen kokoinen elokuva, joka tulisi lähelle henkilöitään. Hyvää katsojakokemusta.
Hetki ennen valoa -elokuvaa saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 11.9.
»» Katso elokuvan virallinen teaser-traileri tästä.Katsojat elokuvan jälkeen: Äidin kokemus osui suoraan sydämeen
PORVOO Sairaalan vuodeosaston valot, vanhemman pelko lapsen puolesta ja hoitajien rajallinen mahdollisuus auttaa. Elokuva kosketti katsojia voimakkaasti erityisesti silloin, kun sen tapahtumat muistuttivat omia elämänkokemuksia.
Keskellä päivää pidetyn seniorinäytöksen jälkeen silmiä pyyhittiin nenäliinoihin eri puolilla katsomoa. Kahden porvoolaiskatsojan mielestä elokuvan suurin vahvuus oli sen aitous.
– Tämä kuvaus on ihan todellinen. Kukaan, joka ei ole itse kokenut sitä, ei oikein voi käsittää, mitä siinä tapahtuu, sanoo eräs katsoja.
Hän työskenteli aiemmin hoitajana ja kertoo kokeneensa elokuvan sekä ammattilaisen että äidin näkökulmasta.
– Sekä äitinä että hoitajana tunnistin tilanteet. Kun yksi lapsi on vakavasti sairas ja toinen pieni kotona, tuntuu siltä, että pitäisi revetä joka suuntaan yhtä aikaa. Koko ajan on tunne, että on väärässä paikassa.
Omat menetykset nousivat pintaan
Elokuvan sairaalakohtaukset avasivat vuosikymmenten takaisia muistoja. Katsoja kertoo menettäneensä kaksi lasta ja viettäneensä pitkiä aikoja Lastenklinikalla.
– Vaikka siitä on vuosia aikaa, kaikki ne tunnemaailman myrskyt tulivat takaisin. En osannut varautua siihen, kuinka vahvasti tämä menisi ihon alle.
Vieressä istunut ystävä nyökkää.
– Kun tällainen osuu omiin kokemuksiin, se ei ole enää vain elokuva. Se tuo ne muistot takaisin.
Toinen katsojista kertoo menettäneensä vauvan vain vajaan kuukauden ikäisenä.
– Lastenklinikka tuli meille tutuksi. Siinä tilanteessa elää aivan kuplassa. Ei ajattele viikkoja tai kuukausia eteenpäin, vaan päivän kerrallaan. Elokuva kuvasi sen todella realistisesti.
Hänen mukaansa juuri epävarmuus siitä, selviääkö lapsi vai ei, oli kuvattu tarkasti.
– Kun lääkärit puhuvat tunneista tai päivistä, elämä kutistuu siihen hetkeen. Se tuli tässä hyvin esiin.
Hoitajan ja vanhemman ristiriita
Entisen hoitajan mielestä elokuva onnistui näyttämään myös henkilökunnan näkökulman.
– Hoitajana yrittää pitää kaikista huolta. Samalla tietää omat rajansa. Elokuvan hoitaja oli aivan loppuun uupunut, ja se oli uskottavasti näytelty.
Katsojia puhutteli erityisesti kohtaus, jossa hoitaja ylittää ammatillisen etäisyyden rajaa auttaakseen perhettä.
– Siinä näkyi se auttamisen halu. Kun näkee toisen ihmisen ahdingon ja huolen lapsesta, tekee mieli tehdä enemmänkin kuin ehkä pitäisi.
Elokuva nosti esiin myös puolisoiden väliset ristiriidat kriisin keskellä.
– Molemmat vanhemmat ovat rikki. He ovat rikki yhdessä, mutta myös omilla tavoillaan erikseen. Se oli kuvattu hyvin todentuntuisesti.
Myös isät jäävät helposti sivuun
Katsojien mukaan elokuva muistutti, ettei kriisi koske vain äitiä.
– Isälle lapsi on yhtä rakas. Silti hän joutuu usein olemaan se, joka tukee äitiä, vaikka tarvitsisi itsekin tukea. Se on hyvin haastava rooli.
Samalla esille nousivat isovanhempien ja muun lähipiirin merkitys.
– Naapuriapu, sukulaiset ja ystävät ovat todella tärkeitä. Kukaan ei jaksa yksin, vaikka joskus avun antamisen tapa ei olisikaan täysin oikea.
Toivo jäi viimeiseksi tunteeksi
Vaikka elokuva käsittelee raskasta aihetta, katsojien mukaan se ei jätä katsojaa pimeyteen. Erityisen voimakkaana mieleen jäi loppukohtaus, jossa äiti saa ensimmäisen kerran pitää vauvaa sylissään.
– Se katse heidän välillään oli jotenkin ihana. Siihen tuli lopulta valo, toinen katsojista sanoo.
Molemmat suosittelevat elokuvaa lämpimästi, mutta samalla pienellä varauksella.
– Kannattaa varata nenäliinoja mukaan, he naurahtavat.
Hetken hiljaisuuden jälkeen arvio tiivistyy yhteen lauseeseen.
– Kyllä tämä viiden tähden elokuva on. Se voi tulla iholle, mutta joskus niitä omia kipujakin on hyvä kohdata. Ne ovat kuitenkin aina osa meitä.
MARKO WAHLSTRÖM
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot